Posts: 6,049
Yhtä hyvin vois miettiä että miks on
Posts: 1,892
Posts: 1,174
Posts: 6,049
Posts: 3,137
Posts: 6,049
Posts: 1,195
accule:
noihin kysymyksiin vastaa evoluutio ja luonnonvalinta jne jne, ja sen vastaus taitaa olla liian pitkä tässä kirjoitettavaksi. ja toisaalta liekö toi alkuperäinen kysymyskin enemmän luonteeltaan retorinen...
Ei siihen kysymykseen vastaa evoluutio ja luonnonvalinta, miksi me ihmiset ollaan kehitytty.
Posts: 349
Posts: 424
Posts: 524
Posts: 1,892
Posts: 8,258
typ0:
---
accule:
noihin kysymyksiin vastaa evoluutio ja luonnonvalinta jne jne, ja sen vastaus taitaa olla liian pitkä tässä kirjoitettavaksi. ja toisaalta liekö toi alkuperäinen kysymyskin enemmän luonteeltaan retorinen...
---
mitä tarkottaa retorinen
Retorinen kysymys = kysymys, johon ei odoteta vastausta.
-
Sivistyssanakirjan mukaan:
Retorinen : puhetaitoon tai sen tehokeinoihin kuuluva; kaunopuheinen, korkealentoinen; korusanainen ¶ Erityisesti: retorinen kysymys on kysymys, johon ei odoteta vastausta vaan jolla pyritään johdattelemaan lukijaa tai vain ilmaisemaan ihmetystä tai heittämään kysymys ilmaan. Sanan virallinen asu ns. -oli-säännön mukainen, mutta retoorinen esiintyy puheessa ja joskus kirjoituksessakin.
[muokattu 19.11.2003 18:31]
Posts: 1,892
Posts: 8,258
ella_:
---
Jone:
Miten se sääli niitä auttaa? Apua tarvitsevia tulee auttaa, mutta ei säälistä.
---
tosin kai se on jollakin tapaa se sääli mikä laukaisee ihmisen halun esimerkiksi lahjoittaa keräyksiin ?
Olen pahoillani puolestasi jos noin on sun kohdallasi. En vielä muista lahjoittaneeni kertaakaan rahaa niihin kohteisiin, joihin sitä lahjoitan sen takia, että olisin tuntenut sääliä. Lähinnä tunnen lahjoitusta tehdessäni (en muuten juuri anna rahaa varsinaisiin keräyksiin, vaan otan itse selville niiden kohteiden avustustilit, joihin haluan resurssieni mukaan suhteellisen vähäistä apuani kulloinkin kohdistaa) tarvetta auttaa niitä, joilla asiat ovat milloin mistäkin syystä huonommin kuin itselläni.
Eläinsuojelun kanssa tekemisissä olevat organisaatiot ovat mun listallani kärjessä ja jos joku tuntemus lahjoitukseen liittyen tulee pinnalle, niin se on suunnaton ärtymys (toisinaan jopa viha) niitä mulkvisteja kohtaan, jotka kohtelevat puolustuskyvyttömiä luontokappaleita niin päin helvettiä, että eläinsuojelua tarvitsee edes ylipäätään olla järjestö- ja viranomaistasolla olemassa. Mielestäni koko prosessiin ei liity sääliä, lähinnä velvollisuudentuntoa.
Sääli on IMO jotain, jota tuntemalla koitetaan paikkailla omaa huonoa omaatuntoa tjsp. Kerran muistan näin tehneeni; Muutama vuosi sitten joulun kieppeillä olin Alkossa ostoksilla ja ostettuani n. 100e arvosta kaikenlaista kassan jälkeen vastaantullut SPR:n keräyslipas kädessä liikkunut henkilö sai mut tuntemaan itseni niin huonoksi ihmiseksi kilisevän säkkini kanssa, että ihan silkan huonon omantunnon takia tein lahjoituksen. Jälkeenpäin ajatellen se oli väärä motiivi, joskin ihan hyvä sinänsä että tuli lahjoitettua edes sen takia.
-
Eräs ystäväni lahjoitti ainakin taannoin (en ole ollut hetkeen yhteydessä) vielä kymmenyksen nettotuloistaan apua tarvitseville ja hän perusteli asian yksinkertaisen raamatullisesti auta avun tarpeessa olevaa ja sinuakin autetaan kun apua tarvitset. Ehkä hieman naivistisesti, mutta mielestäni ihan hyvin ajateltu kuitenkin. Auttaminen ei siis tuolloinkaan tapahtunut säälistä, vaan automaation omaisesti; ystäväni piti sitä itsestäänselvyytenä.
Puistokemisti:
Eli jos mä säälin niitä, niin mun ei pidä auttaa. Koska mun apuni tulisi silloin säälistä, vai?
Entä jos mä siltikin autan niitä, tekeekö se mun avusta vähemmän tarpeellisen koska olen auttanut säälistä? Ja entäs ne ihmiset joita ei voi auttaa? Pitääkö mun silloin olla säälimättä? Tekeekö se musta kylmän, vai jotain muuta?
Ei, auta vaikka säälistä jos niikseen tulee. Auttaminen on aina hyvä, mutta kuten yltä voit lukea, IMO sääli on hilppasen huono motiivi auttamiseen. Apu tulee varmasti tarpeen, mutta tietyissä tilanteista avustasi varmaan jopa kieltäydyttäisiin ja suututtaisiin jos kertoisit syyksi auttamisentarpeeseesi säälin.
Ketä on ne ihmiset, joita ei voi auttaa ja tarvitsevatko vain ihmiset mielestäsi apua?
Puistokemisti:
Esim, jos mä vaikka säälin sua, mut sua ei voi auttaa. Se että säälinkö sua vai en, ei sua hetkauta.
Jos olisin oikeasti avun tarpeessa, muttet voisi auttaa (en voi suoraan juuri tällä hetkellä kuvitella moista tilannetta), niin olet kyllä väärässä siitä, etteikö säälisi (näkyvä sellainen) hetkauttaisi mua. Se vituttaisi mua.
Puistokemisti:
Mutta itse saatan ajatella että koska tunnen sääliä sua kohtaan, niin en ehkä olekkaan paha ihminen koska tunnen jotain. Ei sääli ole sairaus, se on ihmisen keino kertoa itselleen että vaikka et voikkaan auttaa ei se tarkoita että olisit tunteeton.
Eli kuten yllä kuvailin, säälimällä muita lohdutetaan lähinnä itseä? Aika itsekkään kuulloista ja voisikin miettiä, onko itsekkäiden yksilöiden syytä tuntea itsensä huonoiksi/pahoiksi ihmisiksi. Mun maailmassani itsekkyyden voi monissa tilanteissa klasifioida sairaudeksi, mutta tästä saa tietysti olla montaa mieltä.
Puistokemisti:
Ihme sana semmosenaankin, sääli? Säälittävää? Säälistä? Ei voi kuin sääliä?
Sääli-sana ei ainakaan mussa herätä mitään positiivisia mielikuvia.
-
Auttamiseen liittyen muuten mielenkiintoinen juttu 12-vuotiaasta tytöstä ja avuliaista laitapuolen kulkijoista eilisessä Hesarissa.
[muokattu 20.11.2003 07:59]
Posts: 2,376
Posts: 8,258
Posts: 1,329
mä näen ehkä säälin vähän eri tavalla kuin esim jone. sääli voi mun mielestä olla vaan sitä tunnetta, että jollain on asiat huonommin kuin itsellä ja siksi on valmis jakamaan omastaan. ei siihen sanaan mun näkökulmasta liity välttämättä mitään negatiivista
kukin tyylillään
lisäisin vielä, että ymmärrän siis kyllä ihan hyvin mitä sillä negatiivisella säälillä tarkoitetaan jne saivartelua
[muokattu 20.11.2003 09:17]
kukin tyylillään
lisäisin vielä, että ymmärrän siis kyllä ihan hyvin mitä sillä negatiivisella säälillä tarkoitetaan jne saivartelua
[muokattu 20.11.2003 09:17]
Posts: 8,258
Puistokemisti:
Siis minähän en auta säälistä vaan siksi että apua tarvitsevaa tulee auttaa.
Oli se sitten ihminen eläin tai kasvi.
Käytin vain itseäni esimerkkinä.
Roger that. Toistaisin vielä edelliseen kirjoitukseesi liittyen kysymys: Ketä on ne ihmiset, joita ei voi auttaa?
Puistokemisti:
Tossa ylhäällä oli siis köyhien ja muiden sääliminen, ne tuskin tietää sääliikö niitä vai ei.
Ja tuskin itsekkään tietäisit säälinkö sua vai en, ellen sitten sanoisi sitä.
Minähän siis en säälisi koska säälistä ei ole mitään hyötyä.
Ja toivottavasti sellaista tilannetta ei tulekkaan.
Kyllä säälimisen myöskin näkee ihmisten käyttäytymisestä IRL, sitä on mitä ilmeisimmin vaikea peittää. Luonnollisesti auttamisen motiivit jäävät peittoon tehtäessä esim. tehtäessä lahjoituksia vaikkapa verkkopankin kautta ja usein on varmaan hyvä niin. Tuskinpa annetun avun kohteet edes ovat kiinnostuneita avunantajan motiiveista varsinkaan jos ne ovat negatiivissävytteisiä. Pyyteetön auttaminen taas ei ole oikeasti pyyteetöntä jos siitä odotetaan oikeasti kuitenkin kiitosta.
Säälistä ei välttämättä ole sulle hyötyä, mutta kuten edellisessä kirjoituksessani kuvasin, useille ihmisille siitä mitä ilmeisimmin on välillisesti niin että he auttavat muita soimaavaa omaatuntoaan lepytelläkseen.
Puistokemisti:
Sokea epäitsekkyyskin voi olla paha juttu.
No totta helvetissä. Mikä tahansa sokea käyttäytyminen voi olla paha juttu. Missä väitän muuta?
Puistokemisti:
Ja säälihän tulee yleensä vanhemmilta ihmisiltä, nykyään harva nuori enää säälii.
Ja miksi itsekkäät tuntisivat itsensä huonoiksi, niitä vartenhan sääli on.
Säälin avulla ne voivat mieltää itsensä paremmiksi ihmisiksi.
Itsekkyys on käsittääkseni pääasiallisesti epätoivotuksi laskettu juttu jopa nykyisessa länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa ja sitä kautta on IMO hyvinkin helposti selitettävissä miksi itse pidän itsekkäitä ihmisiä tietyllä tavalla huonoina yksilöinä ja miksi heidän olisi mielestäni itsekin syytä mieltää itsensä sellaisiksi edes jossain määrin. Mun näkemykseni mukaan jokaisen ihmisen elämään olisi syytä kuulua roppakaupalla itsetutkiskelua ja omasta itsestään muodostettuun kuvaan kuuluu tiedostaa myöskin huonot puolensa. Eri asia on sitten onko niitä nyt kauhean julkisesti pakko myöntää.
...ja kyllä, jos lähtökohtana on tarpeeksi iso sontasäkki ihmiseksi, niin niinkin kyseenalaisen tunteen kuin sääli osoittaminen voi olla huomattavasti tyhjää parempi juttu.
Puistokemisti:
Miksi sen pitäisi?
Ei minkään takia. Missä olen esittänyt teorian, jonka mukaan pitäisi? Kuhan nyt ilmaisin miltä sana sääli mun suussani maistuu.
-
(prkl, alan epäillä että sorrun kehäajatteluun tän asian tiimoilta)
Posts: 8,258
Puistokemisti:
Kuolettavasti sairaat?
kenties?
Jopas on tyhmästi ajateltu. Eli jos joku asia on väistämättömästi edessä, niin muukin apu kannattaa näiden yksilöiden kohdalla unohtaa?
Puistokemisti:
Ei ne välttämättä peitä huonoa omaa tuntoa vaikka säälistä lahjoittavatkin
Joilekkin vaan on opetettu että vähäosisia pitää sääliä, niille sääli voi olla yhtäkuin pitää auttaa ja sääli on silloin niille se oikea syy. Ei ne väldesti ajattele sitä vääränä syynä.
Eli mielestäsi esim. omilta vanhemmilta suoraan oppina saadut käytännöt tulee purematta niellä ja tämä validi peruste oman ajattelun suorittamatta jättämiselle? Idiotismia, sanon minä. Suurin osa ihmisistä kykenee ajattelemaan itsekin ja mielestäni sitä sopii edellyttää.
Puistokemisti:
Et missään, mut jos itse on kusessa niin muiden auttaminen ei paljon silloin ehkä vaakakupissa paina. jos painaa niin se ei ehkä myöskään ole hyvä vaikka pyyteettömästi auttaisikin
...ja tämä liittyy miten mihin sanomaani?
Puistokemisti:
Itsekkyyskin on hyvä asia, ruoki ensin oma suu ja sitten toisen on pitänyt ihmiset jo jonkin aikaa tällä pallolla.
Noinko kuvailisit käsitteen itsekkyys? Omituista.
Puistokemisti:
Niin negatiiviset kuin positiivisetkin tunteet ja käytösmallit ovat tarpeellisia.
Ne muokkaavat paitsi meitä myös muita.
Öhs, totahan mä olen nyt saarnannut vuoden verran täällä Klubituksessakin, joten miksi esität tota mulle uutena ajatuksena?
Puistokemisti:
No mille se maistuu?
Sellaisten kysymysten kysyminen, joihin olen jo vastannut, osoittaa sulta joko huomiokyvyn puutetta tai mun aliarviointia siinä tapauksessa, että kuvittelet tota nerokkaaksi koukuksi, jolla saat mut toistamaan samat asiat useampaan otteeseen kahden tunnin sisällä.
Puistokemisti:
Ja mihin sä oletat että mä olen pyrkinyt kokoajan?
Päätellen siitä, että monissa asioissa et osoita minkäänlaista kykyä ajatella (katso yllä) olet tuskin tässäkään pystynyt tohon pyrkimään. Voit tietysti todistaa asian olevan toisin esim. osoittamalla pyrkimyksesi ja lopputuloksen. En nimittäin usko että kykenet osoittamaan kirjoituksissani tietynlaista kehäpäättelyä, vaikka olen jopa itse ilmoittanut huomanneeni sellaiseen sortumisen olevan vähintäänkin lähellä.
Voisitko muuten ihan selvyyden vuoksi opetella tekemään quottaukset oikein? On tarpeettoman raskasta lukea tekstiä, jossa niin ei ole tehty ja mulle se sentään on helpompaa kuin muille kuin olen tuottanut yli puolet siitä.
[muokattu 20.11.2003 10:47]
Posts: 3,372
kuvitellaanpa tällainen tilanne:
a) olet hodari
b) sulla on aivan tajuton nälkä
c) mitään syötävää ei löydy
a+b+c on toteutunut, söisitkö itsesi?
a) olet hodari
b) sulla on aivan tajuton nälkä
c) mitään syötävää ei löydy
a+b+c on toteutunut, söisitkö itsesi?