Kunnon 13- minuuttinen afroeurodänssijytkäle, joka täyttää koko Mr. Manager elppyrin* b-puolen. Zazou-vainaa sanoi yhden postuumin ceedeensä kansivihkon pitkässä haastattelussa, että Mr. Manager on suunnilleen hänen oma vähiten suosikkilevynsä, kun taas minä pidän sitä hänen parhaanaan. Näin eivät käy yhteen meidän suurten taiteilijoiden näkemykset taiteen suuresta näkemyksellisyydestä.
*Elppyri... A-puolella 4 kipaletta ja b-puolella yhdestä niistä pitkä versio, kesto puolisen tuntia, kierrosluku 33,3 E-P vai Äl-P?
Yksi kaverini on sanonut tästä, että se on Brian Enon tanssilevy, mutta ei kai nyt sentäs... Onhan tässä toki ajankohdan (1992) teknahtavia saundeja ja muutamassa biisissä biitit koneista, mutta enempi tämä on kallellaan rytmiambientin suuntaan. En ole kuunnellut tätä varmaan viiteen vuoteen, mutta nyt tuli sitten laitettua Hesarin lukemisen taustamusiikiksi. Hyvältähän tämä kuulostaa, mitä nyt tuossa loppupuolella joku Fripp käy kompastumassa kitaraan, ja sitä kutsutaan sitten sooloksi.
Nej, men hitto soikoon! Ei tässä uskalla enää tänä iltana puhallella pölyjä levyhyllystä tai jää katsomatta töllöstä Viikseliäs..., eikun tuo Kekseliäs kettu. Taas löytyi seedee, jota en ole kuunnellut vuosikausiin, ja tämähän oli muuten tosi miellyttävä vanha tuttavuus. Muistan bongailleeni tätä bändiä psykebileissä männävuosina muutamankin kerran , ja ihan varta vasten. Mielenkiinnottomasti, ikään kuin Mathuresh-tyyliin nimetty Push the limit ei kuitenkaan istu musiikillisesti täysin psykegenreen. Jotenkin hirveän pitkälle mietittyä tuotantoa, vaikkei rahalla pilattua, ja tulee sellainen fiilis kuunnellessa, että tekijät osaavat soittaa muitakin instrumentteja kuin netistä ilmaiseksi ladattavia ohjelmia.
Stratovarius - Eternity. Tämä ei ole nörttien musiikkia joten älkää vaivautuko kuntelemaan kyseistä mestariteosta. Muutenkin koko "Episode" albumi on täynnä mestarillisia kitara riffeja ja rumpu komppeja, Timo Kotipellon ääni kruunan tämän paketin.
T: Entinen "Reivaaja", nykyinen power metallin ystävä