Pitkän linjan konepioneerin vuoden -89 svengaavasti papattava ja nakuttava hengentuotos, jolta löytyy kaiken häröenglanniksi mutistujen etnohenkisten poppisten ja itkukauniin haitaritunnelmoinnin ohessa myös täysiverinen 11-minuuttinen acid-jumppa, jossa on soolotilaa niin saksofonistille kuin arabiankieliselle joikujallekin. Ja tämä on muuten vakavasti otettavaa musiikkia.