Posts: 808
Posts: 2,083
Posts: 510
Art of Noise: DAFT (Ei mikään ½-Elma, vaan kokoelma.)
AoN on vähän erikoisessa seurassa, kun ajattelee muita bändejä/artisteja, jotka ovat julkaisseet vain kourallisen "virallisia" albumeja, mutta ladontäyden "virallisia" kokoelmia. Yleensähän tätä osastoa edustavat Jimi Hendrixin tai Janis Joplinin kaltaiset jääräväen musiikkimaun sementoineet peruspilarit, jotka varmaan kaikki me nuoremmatkin
tiedämme vähintään nimeltä, vaikkemme olisi aktien musiikkia kuulleetkaan.
AoN -projekti oli tekijätiimiltään aika rohkea ja edistyksellinen veto, kun vertaa sitä kaikkeen muuhun 80-luvun puolivälissä tehtyyn syntsa- ja sämplepoppiin. (Meidän fanien keskuudessa on kaksi koulukuntaa: Toisten mielestä AoN oli ensisijaisesti tuottaja Trevor Hornin vinkeä ajatuspieru, mutta minulle ja monelle muulle se on aina ollut "Anne Dudleyn harkittu, kunnianhimoinen bändiprojekti"). Daft-kokoelman julkaisuvaiheessahan, siis suunnilleen vuonna 1985 Kraftwerkin ja YMO:n kaltaisten edelläkävijöiden pioneerityö oli jo käytännössä paketoitu, ja Art of Noisensa huolella kuunnelleen The Orbin ambientmusiikin listamenestys vasta odotteli tuloaan. Syntsapoppipienoorien ja teknon esiinmarssin väliin jäi täten juuri tällainen Art of Noisen mentävä turhan pitkä ajanjakso, jolloin ehkä joku Michael Jackson edusti konepopin tulevaisuutta. (En juksaa!!)
Tämä kokoelma on hyvä luotaus bändin alkuvaiheen, eli siis T. Horn -aikakauden tuotantoon. Omaan makuuni tämä on myös kokoelmista paras, sillä jotain kuitenkin, sittenkin katosi magiasta bändin sirpaloituessa. Moments in Love on kaiken kukkuraksi tosin ja kauneudessaan punastuttavin kaikista niistä tsriljoonista kappaleista, joiden nimessä esiintyy sana "love", millään kielellä. Ei ihme, että se on Daftilla kolmena versiona.
AoN on vähän erikoisessa seurassa, kun ajattelee muita bändejä/artisteja, jotka ovat julkaisseet vain kourallisen "virallisia" albumeja, mutta ladontäyden "virallisia" kokoelmia. Yleensähän tätä osastoa edustavat Jimi Hendrixin tai Janis Joplinin kaltaiset jääräväen musiikkimaun sementoineet peruspilarit, jotka varmaan kaikki me nuoremmatkin
tiedämme vähintään nimeltä, vaikkemme olisi aktien musiikkia kuulleetkaan.AoN -projekti oli tekijätiimiltään aika rohkea ja edistyksellinen veto, kun vertaa sitä kaikkeen muuhun 80-luvun puolivälissä tehtyyn syntsa- ja sämplepoppiin. (Meidän fanien keskuudessa on kaksi koulukuntaa: Toisten mielestä AoN oli ensisijaisesti tuottaja Trevor Hornin vinkeä ajatuspieru, mutta minulle ja monelle muulle se on aina ollut "Anne Dudleyn harkittu, kunnianhimoinen bändiprojekti"). Daft-kokoelman julkaisuvaiheessahan, siis suunnilleen vuonna 1985 Kraftwerkin ja YMO:n kaltaisten edelläkävijöiden pioneerityö oli jo käytännössä paketoitu, ja Art of Noisensa huolella kuunnelleen The Orbin ambientmusiikin listamenestys vasta odotteli tuloaan. Syntsapoppipienoorien ja teknon esiinmarssin väliin jäi täten juuri tällainen Art of Noisen mentävä turhan pitkä ajanjakso, jolloin ehkä joku Michael Jackson edusti konepopin tulevaisuutta. (En juksaa!!)
Tämä kokoelma on hyvä luotaus bändin alkuvaiheen, eli siis T. Horn -aikakauden tuotantoon. Omaan makuuni tämä on myös kokoelmista paras, sillä jotain kuitenkin, sittenkin katosi magiasta bändin sirpaloituessa. Moments in Love on kaiken kukkuraksi tosin ja kauneudessaan punastuttavin kaikista niistä tsriljoonista kappaleista, joiden nimessä esiintyy sana "love", millään kielellä. Ei ihme, että se on Daftilla kolmena versiona.
Posts: 369
Posts: 3,891
Posts: 1,495
Posts: 808
Posts: 843
Posts: 3,204
Posts: 808
Posts: 808
Posts: 808
Posts: 3,891
Posts: 3,204
Posts: 1,349
Posts: 3
Posts: 1,349
Posts: 3,891
Posts: 3,204
Posts: 3,891