SINKKULUUKKU

Kuulostaa tietyllä tapaa jopa omalta tarinaltani Exvaimo päätti hankkia yksinhuoltajuuden ja saikin sen heittämällä oikeudessa tottakai, kun äiti on. Kun vanhempien välit ovat riitaiset (=ex-vaimo haukkui, häiritsi kotirauhaa, uhkaili, kiristi), ei yhteishuoltajuus tullut kyseeseen. Sain tapaamisoikeuden valvottuihin tapaamisiin, joihin ei ole kuin perusteena etten ole saanut harjoitella lasten hoitoa.
Koska tapaamismatka oli niin pitkä, alkoivat lapset kummasti sairastella ja tapaamiset peruuntuivat ja lopulta siirrettiin heidän kotiinsa. Olin suostunut tähän järjestelyyn ihan puhtaasti lasten edun nimissä, jotta ympäristö olisi heille tuttu. Tällöin mahdollisesta tapaamisesta ilmoitettiin korkeintaan 4pv ennen mahdollista aikaa, ota tai jätä.
Viimeisin veto on, että hän hakee minulta tapaamisoikeutta yhä edelleen pois, kunnes lapset täyttävät 12v vuorollaan (ovat kohta 3 ja 2). Perustelee mm ettei lasten etu ole tavata isäänsä, eikä ole etuni tavata heitä, jotta saisin oman elämäni järjestykseen. Oma elämäni on jo järjestyksessä, kunhan vielä kouluun pääsen. Nyt sitten tapellaan oikeudessa kolmatta vuotta.
Luultavimmin en pysty enää parisuhdetta solmimaan, koska en uskalla luottaa ihmisiin tämän jälkeen.

Eilen:
Ole suunnittelemassa yllätyksenä pidenettyä viikonloppu reissua etelä suomeen ja sieltä viroon tai ruotsiin laivalla, jonka jälkeen kotia takaisin, neidin kanssa tietenkin. Neidin olisi tarvinnut maksaa vain oma lentonsa ja ruokansa, hotellin ja laivareissun olisin hänelle maksanut.
Kävelinpä ruokakaupasta autolle, kun tyttö ystävä soittaa ''juu meillä ei ole ollut enään pitään aikaan hauskaa, niinkuin ennen, mitä jos päätettäis tää homma?''
Noin vuoden jälkeen takaisin tänne... Tyttö sai siinä aikana itseni tuntemaan arvottomaksi, en usko kelpaavan enään kenellekkään, tuntuu vaikealta olla yksin.

Replying to SINKKULUUKKU:

Noin vuoden jälkeen takaisin tänne... Tyttö sai siinä aikana itseni tuntemaan arvottomaksi, en usko kelpaavan enään kenellekkään, tuntuu vaikealta olla yksin.

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta tuollaiset ihmiset kannattaa pyrkiä jättämään omaan arvoonsa. Jos toinen saa tuntemaan itsensä mitättömäksi, niin ei sellainen suhde ole hyväksi kuitenkaan.

Replying to SINKKULUUKKU:

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta tuollaiset ihmiset kannattaa pyrkiä jättämään omaan arvoonsa.

Viimeistään 30min sitten itsekkin huomasin sen, tyttö soitti ja kertoi kuinka ikävöi ja ehkä tulevaisuudessa, jos hänestä siltä tuntuu voisimme palata vielä yhteen.
Tunsin, että hän vain yritti manipuloida minua odottamaan häntä.
''ontto'' olo...

Replying to SINKKULUUKKU:

---



Helpommin sanottu kuin tehty, mutta tuollaiset ihmiset kannattaa pyrkiä jättämään omaan arvoonsa.
---

Viimeistään 30min sitten itsekkin huomasin sen, tyttö soitti ja kertoi kuinka ikävöi ja ehkä tulevaisuudessa, jos hänestä siltä tuntuu voisimme palata vielä yhteen.
Tunsin, että hän vain yritti manipuloida minua odottamaan häntä.

Ei kannata lähteä tuohon leikkiin mukaan. Kuulostaa ihan siltä, että olet varasijalla, jos ei parempaa löydy.

Jos yhtään lohduttaa, kuulin avioerostani jouduttuani avo-osastolle masennuksen sekä burn outin ansiosta.

Voimia sinulle ja kaikkea hyvää! Tuohon oloon ei auta mikään muu kuin aika.

Replying to SINKKULUUKKU:

Voimia sinulle ja kaikkea hyvää! Tuohon oloon ei auta mikään muu kuin aika.

Kiitos, olen yrittänyt keksiä itselle kaikkea tekemistä, etten keskittyisi niin paljon eroon.
Uskon todella paljon, että se tulee auttamaan.

Edit: Itsesääli on varmasti viimeinen asia mikä tässä auttaa!

Replying to SINKKULUUKKU:

---

Voimia sinulle ja kaikkea hyvää! Tuohon oloon ei auta mikään muu kuin aika.
---

Kiitos, olen yrittänyt keksiä itselle kaikkea tekemistä, etten keskittyisi niin paljon eroon.
Uskon todella paljon, että se tulee auttamaan.

Edit: Itsesääli on varmasti viimeinen asia mikä tässä auttaa!

Se EI auta sitten yhtään. Älä vaivu siihen kuin hetkellisesti. Muttei tunteita pidä sisäänkään padota, se on vielä tuhoisempaa

Replying to SINKKULUUKKU:

Eilen:
Ole suunnittelemassa yllätyksenä pidenettyä viikonloppu reissua etelä suomeen ja sieltä viroon tai ruotsiin laivalla, jonka jälkeen kotia takaisin, neidin kanssa tietenkin. Neidin olisi tarvinnut maksaa vain oma lentonsa ja ruokansa, hotellin ja laivareissun olisin hänelle maksanut.
Kävelinpä ruokakaupasta autolle, kun tyttö ystävä soittaa ''juu meillä ei ole ollut enään pitään aikaan hauskaa, niinkuin ennen, mitä jos päätettäis tää homma?''
Noin vuoden jälkeen takaisin tänne... Tyttö sai siinä aikana itseni tuntemaan arvottomaksi, en usko kelpaavan enään kenellekkään, tuntuu vaikealta olla yksin.

Ei ole mukavaa olla itsekseen. Mielestäni ihmistä ei ole edes tarkoitettu yksin elelemään. Voisiko olla lohduttavaa ajatella, ettet ehkä ole vielä tavannut sitä oikeaa...

nooh, ikkää on alle 25, itsekkin uskon samaan.

Replying to SINKKULUUKKU:

nooh, ikkää on alle 25, itsekkin uskon samaan.

sinulle. Kyllä se siitä vielä hyväksi muuttuu :)

onpa täällä kivaa! :)

Replying to SINKKULUUKKU:

nooh, ikkää on alle 25, itsekkin uskon samaan.

Kyllä sieltä löytyy! Toisilla siihen menee kauemmin, toisilla löytyy nopeammin. Nyt vaan ihan rauhassa ajan kanssa ensin haavat kuntoon, muuten ei uutta suhdetta saa toimimaan, koska vanha painolasti painaa liikaa.

Replying to SINKKULUUKKU:

onpa täällä kivaa! :)

*like*

Replying to SINKKULUUKKU:

Näköjään tuollaisella itsesääli asenteella ei saa kuin ongelmia... eli luonnevikaisia naisia jotka mielellään hyväksi käyttää kun haistavat heikkoutta. Tosin helppohan se on puskista huudella, mutta sanonpahan vaan että naisia maailmassa riittää ja musta sinkkuus on parempi kuin joku paska suhde tai tunteeton suhde.

Replying to SINKKULUUKKU:

Näköjään tuollaisella itsesääli asenteella ei saa kuin ongelmia... eli luonnevikaisia naisia jotka mielellään hyväksi käyttää kun haistavat heikkoutta. Tosin helppohan se on puskista huudella, mutta sanonpahan vaan että naisia maailmassa riittää ja musta sinkkuus on parempi kuin joku paska suhde tai tunteeton suhde.

Jaa en mä vaan oo tällä itsesääliä pursuavalla asenteellani mihinkään ongelmiin törmännyt.. En toki liiemmin mihinkään naisiinkaan, but I think that is besides the point.. Siis mistä sä oikein puhut?

Replying to SINKKULUUKKU:

---
Eilen:
Ole suunnittelemassa yllätyksenä pidenettyä viikonloppu reissua etelä suomeen ja sieltä viroon tai ruotsiin laivalla, jonka jälkeen kotia takaisin, neidin kanssa tietenkin. Neidin olisi tarvinnut maksaa vain oma lentonsa ja ruokansa, hotellin ja laivareissun olisin hänelle maksanut.
Kävelinpä ruokakaupasta autolle, kun tyttö ystävä soittaa ''juu meillä ei ole ollut enään pitään aikaan hauskaa, niinkuin ennen, mitä jos päätettäis tää homma?''
Noin vuoden jälkeen takaisin tänne... Tyttö sai siinä aikana itseni tuntemaan arvottomaksi, en usko kelpaavan enään kenellekkään, tuntuu vaikealta olla yksin.
---


Ei ole mukavaa olla itsekseen. Mielestäni ihmistä ei ole edes tarkoitettu yksin elelemään. Voisiko olla lohduttavaa ajatella, ettet ehkä ole vielä tavannut sitä oikeaa...

Mun mielestä ihmisen tulee ennen kaikkea osata olla yksin. Sitten jos löytyy ihmisiä, joista välittää se on vain plussaa.

Itse olen ainakin paljon mielummin ihan yksin kuin huonossa seurassa.

Replying to SINKKULUUKKU:

Näköjään tuollaisella itsesääli asenteella ei saa kuin ongelmia... eli luonnevikaisia naisia jotka mielellään hyväksi käyttää kun haistavat heikkoutta. Tosin helppohan se on puskista huudella, mutta sanonpahan vaan että naisia maailmassa riittää ja musta sinkkuus on parempi kuin joku paska suhde tai tunteeton suhde.

Olen ihan samaa mieltä. Paljon mielummin sinkkuna kuin huonossa ja tunteettomassa suhteessa, jossa ei pääse näyttämään koko potentiaaliaan.

On täällä. Onneksi on hali/pano/unikaveri johon voi turvautua ja koko kaupunki täynnä kokeilemattomia hedelmiä ja turisteja .

Tuntuu jotenkin todella vaikealta löytää minulle sopivaa kumppania. Mistä ihmeestä ihmiset oikein löytävät toisensa? Vielä sekin, etten enää ole yhtään varma siitä, millainen kumppani olisi minulle sopiva.

Nyt olen ollut 7 kuukautta ilman yhtään mitään. Vielä oudompaa on se, ettei mikään muu kuin oikea elämänmittainen suhde edes kiinnosta. Olen varmaankin tullut vanhaksi...

Replying to SINKKULUUKKU:

Tuntuu jotenkin todella vaikealta löytää minulle sopivaa kumppania. Mistä ihmeestä ihmiset oikein löytävät toisensa? Vielä sekin, etten enää ole yhtään varma siitä, millainen kumppani olisi minulle sopiva.

Nyt olen ollut 7 kuukautta ilman yhtään mitään. Vielä oudompaa on se, ettei mikään muu kuin oikea elämänmittainen suhde edes kiinnosta. Olen varmaankin tullut vanhaksi...

Olen itse ollut ilman mitään lähemmäs 3v, joten älä luovuta vielä. Omalla kohdalla toivo ja ennenkaikkea usko toimivaan parisuhteeseen on jo lentänyt ikkunasta. Parisuhteet vain satuttavat ja aiheuttavat pahaa oman kokemuksen mukaan.