Olen herännyt ja reaktio oli se, et voitko antaa mun nukkua rauhassa, kiitos!!
oli väärä herättäjä
Pitäs löytää kyl kohta tällanen herättelijä, ku kummatkin kädet leikataan samaan aikaan.
Ei voi kyl tehä oikeen yhtään mitään, joten muutakin käyttöä herättelijälle löytyy
Huom naispuolinen herättelijä, ei mies.. Ja siis tietenkin siksi kun en saa kelloo herätykselle noilla käsillä...
Minä ymmärrän tuon kevyen suhtautumisen fyysisyyteen, koska tunnen välillä itsekin läheisyydenkaipuuta ja muistan, miten kivaa kaikki voi oikean ihmisen seurassa olla. Näiltä muilta vain puuttuvat ne päänsisäiset rajoitukset aiheen tiimoilta, jotka saavat tuollaiset huolettomat tarpeidentyydytykset minusta tuntumaan pahimmillaan vastenmielisiltä. Tämä herättääkin kysymyksen: Kaipaatko sinä läheisyyttä ylipäätään (siis edes parisuhteessa)?
Hetkittäin. Tosin kun ei ole ketään erityispersoonaa elämässä tällä hetkellä, niin ei tuota läheisyyttä tai sen tarvetta tule juurikaan ajateltua. Välillä käy mielessä, et olishan se mukavaa olla taas*plur* pitkästä aikaa. Vuoden päivät olen viettänyt sinkkuna ja tavannut sinä aikana paljon uusia ja vanhojakin tuttavuuksia. Ei vaan ole kolahtanut kertaakaan. Ja jos ei kolahda, on turha ruveta väkisin vääntämään. Kuten on jo ehkä aikaisemmista tullut ilmi, ni ei mulla ole tarvetta "et kuhan mulla joku on". Miä huolin vähä enemmän ja, jos joku on ni se on oikeesti mulle tärkeä ja rakas.
Mulle isoin asia mitä rakkaan ihmisen läheisyydestä on kokenu, on se tunne et on kotona sen ihmisen lähellä. Että toinen ihminen on koti.
Mä oon jo pitkään ollut tuuliajolla ja koditon, et kyllähän sitä läheisyyttä kaipaa. Onhan elämä hauskempaa, mielekkäämpää ja hirmu paljo rikkaampaa kaksin.
Eli kyse on tosiaan enemmänkin siitä, että moinen toiminta on oman arvomaailmasi puitteissa niin vierasta, että sitä on vaikea käsittää. Eipä siinä mitään, ymmärrän tämänkin varsin hyvin (jossain mielessä jopa paremmin kuin aiemmin mainittujen fyysisten tarpeiden tahdissa marssimisen).
Noin yleisesti ottaen voin taas allekirjoittaa ison osa postauksestasi, mutta yksi huomautus täytyy tehdä: Vuosi ei loppujen lopuksi ole aika eikä mikään.
Noin yleisesti ottaen voin taas allekirjoittaa ison osa postauksestasi, mutta yksi huomautus täytyy tehdä: Vuosi ei loppujen lopuksi ole aika eikä mikään.
Olet oikeassa, enkä mä oikeastaan niin tarkoittanutkaan. ilmaisen itseäni ilmeisen huonosti...
Mutta tosiaan, jos ihmisen elinkaarta ajatellaan, on vuosi todellakin hyvin lyhyt henkäys. Ja täytyy sanoa,että myös parisuhteettomuus kannalta katsottuna. Vaikka ennen suhteen loppumista asiaa pui ja punnitsee paljon mielessä ja valmistautuu tulevaan, ei asioita pysty jäsentämään itselle kunnolla ehjäksi paketiksi ennenkuin niihin on saanut tarpeeksi etäisyyttä. vuosi on lyhyt aika.
Tosin tuntuu siltä, että ihmiset ei paljon pysähdytä miettimään,hypitään vain suhteesta toiseen. Jos vanha naama rupeaa tympimään, vaihdetaan uuteen ja parin kuukauden mittaiset suhteet(näitä ei voi mielestäni kutsua parisuhteiksi) on sääntö, eikä poikkeus. Mulla saatta hyvinkin olla vääristynyt käsitys...
ippu, 9.12.2006 00:55:
Tosin tuntuu siltä, että ihmiset ei paljon pysähdytä miettimään,hypitään vain suhteesta toiseen. Jos vanha naama rupeaa tympimään, vaihdetaan uuteen ja parin kuukauden mittaiset suhteet(näitä ei voi mielestäni kutsua parisuhteiksi) on sääntö, eikä poikkeus. Mulla saatta hyvinkin olla vääristynyt käsitys...
Vaikea sanoa miten hyvin tuo pitää paikkansa. Kyllähän sitä joillakin tuntuu olevan tuollaiset parin kuukauden säädöt enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta syitä tähän voi olla muitakin kuin se, että toisen naama alkaisi yksinkertaisesti tympiä. Jotkut eivät vain tunnu osaavan olla yksin ja hakeutuvat siksi suhteisiin turhan kevyin perustein, eikä sellaisesta usein ole tuloksena mitään kestävää suhdetta. Toiset taas tekevät sitä, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä ja toisilla vain on huonoa tuuria, vaikka kuinka yrittäisi pitää järkeä kädessä ja seulaa tiukkana. Toisaalta sitten on niitä, jotka eivät onnistu saamaan niitä parin kuukauden suhteitakaan ja niitä, jotka onnistuvat jotenkin seurustelemaan vuosia jokaisella yrittämällä. Yleistämisessä on aina ongelmansa.
Täytyy tosin myöntää, että kyllä minustakin tuntuu siltä että kaikenlaiset säädöt ja häröilyt ovat suhteellisen yleisiä. Mitkä näistä voi sitten luokitella suhteeksi ratkeaa sen mukaan, millä asenteella osapuolet ovat liikkeellä ja tietysti sen mukaan, mikä lasketaan parisuhteeksi ja mikä ei. Tärkeintä ei minun mielestäni kuitenkaan ole suhteen pituus. Parin kuukaudenkin parisuhde saattaa joillakin olla huomattavasti vakavampi juttu kuin toisten vuosia kestänyt seurusteluleikki. Toki suhteen kestokin asettaa tiettyjä rajoja sille miten paljon yhdessä on voitu ylä- ja alamäkiä kokea, mutta asioita pitäisi tarkastella kokonaisuuksina ja tapauskohtaisesti.
aluksi nauraa kunnes katsoo peiliin... nauru loppuu aika pian...!
Pitäis vissiin huolestua ku tätä lukiessani rupesin muisteleen noita kaavoja, miettiin miten ne liittyy noihin teksteihin ja vertasin taulukkokirjan merkintätapaa noihin: http://kvantti.tky.fi/in/60.shtml
aluksi nauraa kunnes katsoo peiliin... nauru loppuu aika pian...!
---
Pitäis vissiin huolestua ku tätä lukiessani rupesin muisteleen noita kaavoja, miettiin miten ne liittyy noihin teksteihin ja vertasin taulukkokirjan merkintätapaa noihin: http://kvantti.tky.fi/in/60.shtml
Posts: 2,255
#11651
•
•
Syder Vois paistatella leveästi ku näyttää hyvältä.
Epailija, 9.12.2006 01:18:
Täytyy tosin myöntää, että kyllä minustakin tuntuu siltä että kaikenlaiset säädöt ja häröilyt ovat suhteellisen yleisiä.
Tärkeintä ei ole suhteen pituus vaan miten paljon yhdessä on voitu ylä- ja alamäkiä kokea, mutta asioita pitäisi tarkastella kokonaisuuksina.
Tiivistin hieman siihen muotoon että itsekin osaan lukea
Tuossa kun lueskelin tuota Epailijan ja Ippun keskustelua, nousi mieleeni eräs naispuolinen ystäväni, jonka kanssa on tullut nukuttua monesti samassa sängyssä melko lähekkäinkin. Sivustakatselijoiden silmissä tämä ei välttämättä näytä normaalilta ystävyydeltä, mutta sitä tämä vain on. Luotto toisiimme on niin suuri, että kumpikaan ei edes ajattele, että toisella olisi jotain muuta mielessä, kuin unikaveri. Nämä kerrat kun olemme vierekkäin nukkuneet, ovat olleet jotain kaveriporukan mökkireissuja, jolloin on joutunut nukkumaan siellä sun täällä, ja koska olemme todella läheisiä ystäviä, olemme yhdessä tuumin aina menneet vierekkäin nukkumaan jättääksemme tilaa muille ystäville. Usein olemme kietoutuneet toisiimme kuten useita vuosia yhdessä olleet pariskunnat, mutta koskaan ei ole mitään tapahtunut välillämme. Itse olin kyseiseen ystävääni ihastunut jokin aika sitten, mutta hän ei ollut kiinnostunut seurustelusta. Niinpä itsekin luovutin ja olen päättänyt, etten halua pilata ystävyytämme millään mitä toinen ei halua. Sen verran tärkeä ystävä hän minulle on, etten halua luopua hänestä kovin heppoisin syin.
Sitten toiseen asiaan. Itse kun baareissa pyörin, ei juurikaan tule metsästettyä näitä yhden illan juttuja, vaan lähinnä sellaista kumppania, jonka kanssa voisi kuvitella pidempää seurustelusuhdetta. Mutta täytyy myöntää, että silloin tällöin on itselläkin kyllä se fiilis, että tekee mieli purkaa paineita, mutta silloinkin selvitän myös vastapuolen tarkoituksen, ettei hän joudu pettymään aamun tullen. Sen verran suuri arvostus minulla on naisia kohtaan, etten heitä halua tarkoituksella hyväkseni käyttää.
Nooh, josko tämä riittäisi baari-illan avautumiseksi Tuun sit herättyäni korjailemaan pahimmat vihreet yms..
Saipher, 9.12.2006 05:42:
Tuossa kun lueskelin tuota Epailijan ja Ippun keskustelua, nousi mieleeni eräs naispuolinen ystäväni, jonka kanssa on tullut nukuttua monesti samassa sängyssä melko lähekkäinkin. Sivustakatselijoiden silmissä tämä ei välttämättä näytä normaalilta ystävyydeltä, mutta sitä tämä vain on. Luotto toisiimme on niin suuri, että kumpikaan ei edes ajattele, että toisella olisi jotain muuta mielessä, kuin unikaveri. Nämä kerrat kun olemme vierekkäin nukkuneet, ovat olleet jotain kaveriporukan mökkireissuja, jolloin on joutunut nukkumaan siellä sun täällä, ja koska olemme todella läheisiä ystäviä, olemme yhdessä tuumin aina menneet vierekkäin nukkumaan jättääksemme tilaa muille ystäville. Usein olemme kietoutuneet toisiimme kuten useita vuosia yhdessä olleet pariskunnat, mutta koskaan ei ole mitään tapahtunut välillämme. Itse olin kyseiseen ystävääni ihastunut jokin aika sitten, mutta hän ei ollut kiinnostunut seurustelusta. Niinpä itsekin luovutin ja olen päättänyt, etten halua pilata ystävyytämme millään mitä toinen ei halua. Sen verran tärkeä ystävä hän minulle on, etten halua luopua hänestä kovin heppoisin syin.
Epäitsekästä toimintaa jätkältä ja hieno homma loppu peleissä et sait hyvän ystävän :)
Sitten toiseen asiaan. Itse kun baareissa pyörin, ei juurikaan tule metsästettyä näitä yhden illan juttuja, vaan lähinnä sellaista kumppania, jonka kanssa voisi kuvitella pidempää seurustelusuhdetta. Mutta täytyy myöntää, että silloin tällöin on itselläkin kyllä se fiilis, että tekee mieli purkaa paineita, mutta silloinkin selvitän myös vastapuolen tarkoituksen, ettei hän joudu pettymään aamun tullen. Sen verran suuri arvostus minulla on naisia kohtaan, etten heitä halua tarkoituksella hyväkseni käyttää.
Aevan sama homma täälläkin. Ihastuneet naiset ovat ihania, mutta kyl niitä joutuu hiukan katsoo pienellä varauksella ja ottaa selvää et mikä on meininki. On tullut liikaa pettäjiäkin vastaan joille on joutunut moralisoimaan tekojansa. Mielummin mä herään yksin kuin herään huonoon omaantuntoon kun joku nainen tekstaa jätkällensä "olleensa frendin luona yötä".
Nooh, josko tämä riittäisi baari-illan avautumiseksi Tuun sit herättyäni korjailemaan pahimmat vihreet yms..
ippu, 8.12.2006 22:27:
Läheisyydestä siis on kyse, kun ihminen tahtoo jonkun vierelleen,mut miksi sitä läheisyytä haetaan henkilöstä, josta sä et välitä niin paljo, et haluisit parisuhdetta sen kanssa?
Se, että jos ei välitä fyysisesti toisesta, ei tarkoita sitä, etteikö kyseisestä ihmisestä välittäisi paljoa. Lyylikki kirjoitti tuolla aikaisemmin neljä aika hyvää kategoriaa, jotka ainakin omaan elämääni ja suhtautumistapaani sopivat aika hyvin.
Mul itellä on vaan se, et en tarvi, enkä ees halua lähelle ketään, josta en ole kiinostunut, muussakin mielessä, kun uniseurana. En ees niitä mun läheisiä ja rakkaita ystäviä, koska siihen liittyy aina se ongelma, et tää toinen osapuoli tahtoiskin jotain enemmän ja "liialla" läheisyydellä mä annan mahdollisesti vääristynyttä viestiä mun intresseistä. Mut mehän ollaan kaikki erilaisia ja toisilla tää toimii, ilmeisesti.
Tässä juuri tulee esille tuo, että kaikki ihmiset on erilaisia. Toiset ihmiset tykkäävät läheisyydestä ja haluavat sitä mahdollisimman paljon. Toiset taas eivät välitä ollenkaan (korkeintaan sen seurustelukumppaninsa kanssa). Ja jotkut taas ovat tästä väliltä.
En läheisyyttä mitenkään erityisen paljon hae ystäviltä, eivätkä he hae minulta, mutta kyllä meidän kaikkien välillä vallitsee silti tietty läheisyys. En tiedä onko se sitten siitä ihmistyypistä, ajasta joka ollaan tunnettu vai mistä kiinni. Ehkä me vain ollaan sitten niin erikoinen porukka, että erittäin tärkeältä ystävältä voi tilaisuuden tullen saada vähän läheisyyttä.
Eikä pidä yleistää, että tuohon liittyisi aina jokin ongelma. Siinä vaiheessa kun kaikki tiedostavat tilanteen ja tietävät missä mennään, niin ongelmia ei kovin helposti synny. Asiasta keskusteleminen on pop
noi ei syö kyllä ketää onneks :D
