SINKKULUUKKU

Android, 4.11.2005 14:04:
---
Verano, 4.11.2005 13:59:
Enpä keksi kyllä ainuttakaan ruumiinosaa, jota ei olisi ihanaa nuolla :)
---
Nenä? :D

No itseasiassa se tuli mieleen ton postauksen jälkeen :D

Mutta en sit kyllä muuta keksi, silmät toki, mut niitä nyt ei voi tietty edes oikein nuolla. Silmäluomia on toki kiva koskettaa kielellä hellästi.

Tai no ehkä päänahka :D En oo kyl kokeillut toisaalta.

Nauskiss, 4.11.2005 13:28:
Mitä tästä opimme: Ne, joille muodolliset käytöstavat treffitilanteessa ovat tärkeitä, älkööt erehtykö tapailemaan minua.

Mielestäni siinä ei ole mitään muodollista että keskittyy treffiseuraansa, mutta ehkä minä olen vain minä :P

tom_gore, 4.11.2005 14:15:
---
Nauskiss, 4.11.2005 13:28:
Mitä tästä opimme: Ne, joille muodolliset käytöstavat treffitilanteessa ovat tärkeitä, älkööt erehtykö tapailemaan minua.

---

Mielestäni siinä ei ole mitään muodollista että keskittyy treffiseuraansa, mutta ehkä minä olen vain minä :P

Juu, sori Nauskiss, mutta tollanen on kyllä aivan käsittämätöntä käytöstä..

tom_gore, 4.11.2005 14:15:
---
Nauskiss, 4.11.2005 13:28:
Mitä tästä opimme: Ne, joille muodolliset käytöstavat treffitilanteessa ovat tärkeitä, älkööt erehtykö tapailemaan minua.

---


Mielestäni siinä ei ole mitään muodollista että keskittyy treffiseuraansa, mutta ehkä minä olen vain minä :P

Samaa mieltä Se ei ole muodollista, vaan seuransa kunnioittamista ja huomioonottamista, siis jos on "viralliset" treffit. Kerran otin virran pois luurista, kun soi liian ahkeraan
eräillä treffeillä.Vähintäänkin yhtä mukava kokemus kuin itse treffit, oli ilman puhelinta ja tavoittamattomissa oleminen sen pari tuntia*hymy*

edit: lauseet ja niiden rakenteet.

Anselmi, 4.11.2005 14:23:
Samaa mieltä Se ei ole muodollista, vaan seuransa kunnioittamista ja huomioonottamista, siis jos on "viralliset" treffit.

En mä myöskään lähettele viestejä vaikka olisinkin ihan kaverin kanssa kahvilla tai vaikkapa ihan muuten vaan hengaamassa. Toki jos on joku kiireellisempi, mutta sellaset jotka voivat odottaa näpyttelen vasta myöhemmin. Sama koskee puheluja.

Muutenkin laitan kännykän aina hiljaiselle, jos menen ravintolaan syömään.

tom_gore, 4.11.2005 12:34:

Oliks tää se "Jees kyllä se varmaan on moro nyt. See you on the other side! "??

Verano, 4.11.2005 14:19:
---
tom_gore, 4.11.2005 14:15:
---
Nauskiss, 4.11.2005 13:28:
Mitä tästä opimme: Ne, joille muodolliset käytöstavat treffitilanteessa ovat tärkeitä, älkööt erehtykö tapailemaan minua.

---

Mielestäni siinä ei ole mitään muodollista että keskittyy treffiseuraansa, mutta ehkä minä olen vain minä :P

---

Juu, sori Nauskiss, mutta tollanen on kyllä aivan käsittämätöntä käytöstä..

Ei tarvii anteeksi pyydellä - en loukkaantunu - kukin tyylillään.

tom_gore, 4.11.2005 14:15:
---
Nauskiss, 4.11.2005 13:28:
Mitä tästä opimme: Ne, joille muodolliset käytöstavat treffitilanteessa ovat tärkeitä, älkööt erehtykö tapailemaan minua.

---


Mielestäni siinä ei ole mitään muodollista että keskittyy treffiseuraansa, mutta ehkä minä olen vain minä :P

Samaa mieltä oon kyl siitä, et käytöstavat pitää olla, ja niihin kuuluu kohteliaisuus. Ite oon tosi nolona, jos luuri soi, vaikka olisin vaan kaverin kanssa jossain, varsinkin, jos on kahdestaan jonkun kanssa se on tosi epähuomaavaista seuran laiminlyöntiä.
Tai ehkä mäkin olen vain mä

Verano, 4.11.2005 13:59:
---
Android, 4.11.2005 13:46:
Siis jos joku ruumiinosa on ällöttävä sen pitäisi kaiketi olla kädet/sormet joissa on ylivoimaisesti eniten batkeereja (yleensä) Omasta mielestäni nyt vaan mikään ruuminosa "oletuksena" ei ole mitenkään vastenmielinen, huono hygienia on taas asia erikseen. Siitähän ei kuitenkaan itse ruuminosaa voi syyttää

---


Sormien nuoleminen on myös taivaallista Enpä keksi kyllä ainuttakaan ruumiinosaa, jota ei olisi ihanaa nuolla :)

varpaiden & sormien nuolemisesta en tiedä mutta jos joku nuolee mun korvia, siitä tulee tosi mukava fiilis - kylmät väreet joka paikkaan :) pitäis laittaa varmaan ilmoitus johonkin, "haetaan korvan nuolemisesta tykkävää naista" heh.

Anselmi, 4.11.2005 14:23:
---
tom_gore, 4.11.2005 14:15:
---
Nauskiss, 4.11.2005 13:28:
Mitä tästä opimme: Ne, joille muodolliset käytöstavat treffitilanteessa ovat tärkeitä, älkööt erehtykö tapailemaan minua.

---


Mielestäni siinä ei ole mitään muodollista että keskittyy treffiseuraansa, mutta ehkä minä olen vain minä :P

---

Samaa mieltä Se ei ole muodollista, vaan seuransa kunnioittamista ja huomioonottamista, siis jos on "viralliset" treffit.

No niin, nyt kun mä provosoin ihmisiä keskustelemaan treffikäyttäytymisestä, niin en malta pysytellä itsekään poissa tästä keskustelusta.

Mun pointti siihen, miksi käyttäydyn niinkuin käyttäydyn on se, etten IKINÄ halua mitään ´virallisia´ treffejä, vaan käyttäydyn kaikissa vapaa-ajan sosiaalisissa tilanteissa* samalla tavalla - siis olen oma itseni. En halua, että suhteessa on joku alun hienosteluvaihe, jonka jälkeen todellinen käytös vasta alkaa pikkuhiljaa paljastumaan. Toivon siis (ja yritän omalla ´esimerkilläni´vaikuttaa myös siihen), että mieskin käyttäytyisi alusta asti ihan normaalisti, eikä varoisi tekemisiään ja sanomisiaan.

Mun mielestä jossain baarissa iltaa istuessa/bileissä [mun tyypillisiä treffiympäristöjä, kaupungilla haahuilun ja kahviloissa notkumisen ohella] on epänormaalia olla vastaamatta puhelimeen tai olla kokonaan lähettelemättä viestejä. Ihan eri asia onkin sitten päivälliset tms. juhlavammat tilaisuudet - silloin tietty puhelin kiinni/äänettömälle. Mutta, mä en mielellään tutustu uuteen ihmiseen päivällisten, iltapukujuhlien yms. puitteissa, koska suurin osa odotettavissa olevasta yhteisestä ajanvietosta tulee kuitenkin olemaan arkea. Moni osaa olla ns. herrasmies joissakin erityistilanteissa, kuten vaikkapa ´virallisilla´ treffeillä, mutta mulle huomattavasti tärkeämpää on löytää arkisen mukavaa seuraa.

Heh, treffailukokemusta mulla on kuitenkin niin älyttömästi, että oon huomannu tän toimivimmaks strategiaks karsia pois ne tyypit, joista paljastuu jotain liian yllättävää arkisissa tilanteissa.

Suht varmoja konsteja olla tapaamatta mua kovinkaan montaa kertaa ovat:
SLIIPATUT herrasmiestavat -> tuolin tarjoaminen AINA, takin pukeminen päälle JOKA KERTA, neuroottinen oven avaaminen JOKA KERTA [on kyllä ihan jees, jos sen muistaa avata suurin piirtein aina], pientenkin tavaroiden EHDOIN TAHDOIN kantaminen mun puolesta [oikeasti painavia tavaroita saa toki tarjoutua kantamaan], kukkien ostaminen ekoilla tai tokilla treffeillä; lahjojen antaminen samoin, mun puolesta maksaminen [ellei oo etukäteen puhuttu, että hän nimenimaan haluaa tarjota mulle jotain tiettyä, jotain mitä en itse haluaisi ostaa]... Mitäs näitä vielä on..? Ai niin; miehen halu tehdä kaikki valinnat ja päätökset mun puolesta. [Esim. tilaa mun puolesta viiniä - jos nyt oon sattunut suostumaan päivällisille.] Tähän kun vielä lisää puheenaiheiden rajaamisen VARMASTI soveliaisiin, huolellisen kirosanojen tai karkeiden ilmaisujen välttämisen, niin saadaankin kokoon todellinen mun anti-ihannedeittikumppani!

Joo... Oon vaan huomannu, että just nää innokkaimmat herrasmiehet on pidemmän päälle jotain ihan muuta. Eikä ihme; stressaantuuhan tuommoseen pinnistelemiseen ihan varmasti!

--

* Ok, jos tapaan sukulaisiani, niin silloin kyllä ryhdistäydyn - on vähän pakko. Tai, jos olen muuten vanhempien ihmisten seurassa. Lisäksi kaikki työelämään liittyvät tapaamiset/tilaisuudet on todellakin asia erikseen.

Mun kyl täytyy sanoo et mä vähän diggaankin siitä vaiheesta kun käy jonkun hyvän tyypin kanssa ekoja kertoja treffeillä ja molemmat vähän jännää. Sit pikkuhiljaa ne kuoret alkaa murtuu, ja sieltä alta alkaa paljastua se oikee tyyppi. Siitä muodostuu sellainen tarina, ja sikäli kun alkuvaiheessa ei sentään valehdella niin en mä pistä pahakseni jos treffikumppani koitta vähän alleviivata hyviä piirteitään eikä ensimmäiseksi kaiva nenää "koska siltä nyt sattu tuntumaan". En mä edes haluaisi että jo ekoilla treffeille molemmat on kuin kotonaan ja juttelee maidon hinnan noususta. Kyl se pieni teerenpeli on ihan kliffaa

Nauskiss, 4.11.2005 15:28:
Mun pointti siihen, miksi käyttäydyn niinkuin käyttäydyn on se, etten IKINÄ halua mitään ´virallisia´ treffejä, vaan käyttäydyn kaikissa vapaa-ajan sosiaalisissa tilanteissa* samalla tavalla - siis olen oma itseni. En halua, että suhteessa on joku alun hienosteluvaihe, jonka jälkeen todellinen käytös vasta alkaa pikkuhiljaa paljastumaan. Toivon siis (ja yritän omalla ´esimerkilläni´vaikuttaa myös siihen), että mieskin käyttäytyisi alusta asti ihan normaalisti, eikä varoisi tekemisiään ja sanomisiaan.

No voisi kyllä ainakin allekirjoittanutta hieman tympiä seurusteluvaiheessakin, jos kaksinkeskisessä kahvittelussa tarvitsee jotain pirun Cosmopoletaneja selata. Luonnollisuus on todella jees, mutta suoranainen välinpitämättömyys ei oikein sytytä.

Verano, 4.11.2005 14:31:
---
Anselmi, 4.11.2005 14:23:
Samaa mieltä Se ei ole muodollista, vaan seuransa kunnioittamista ja huomioonottamista, siis jos on "viralliset" treffit.
---


En mä myöskään lähettele viestejä vaikka olisinkin ihan kaverin kanssa kahvilla tai vaikkapa ihan muuten vaan hengaamassa. Toki jos on joku kiireellisempi, mutta sellaset jotka voivat odottaa näpyttelen vasta myöhemmin. Sama koskee puheluja.

Muutenkin laitan kännykän aina hiljaiselle, jos menen ravintolaan syömään.

tuosta oli unohtunut multa eräs sana, eli:
"Se ei ole muodollista, vaan seuransa kunnioittamista ja huomioonottamista, siis ETENKIN jos on "viralliset" treffit."

dubious, 4.11.2005 16:00:
Mun kyl täytyy sanoo et mä vähän diggaankin siitä vaiheesta kun käy jonkun hyvän tyypin kanssa ekoja kertoja treffeillä ja molemmat vähän jännää. Sit pikkuhiljaa ne kuoret alkaa murtuu, ja sieltä alta alkaa paljastua se oikee tyyppi. Siitä muodostuu sellainen tarina, ja sikäli kun alkuvaiheessa ei sentään valehdella niin en mä pistä pahakseni jos treffikumppani koitta vähän alleviivata hyviä piirteitään eikä ensimmäiseksi kaiva nenää "koska siltä nyt sattu tuntumaan". En mä edes haluaisi että jo ekoilla treffeille molemmat on kuin kotonaan ja juttelee maidon hinnan noususta. Kyl se pieni teerenpeli on ihan kliffaa

Joo, mä kyl ymmärrän hyvin sun pointin. Oon kai vaan ite tullu niin laiskaks vuosien kuluessa, että haluan laittaa mutkat suoriks ja päästä itse asiaan. [Tätä ei pidä tulkita liian jännittävästi.]

Nenää nyt ei tarvi kaivaa koskaan, mielestäni. Siis siten, että joku näkee. Eikä peräänkuuluttamani arkisuus muutenkaan oo mulle mikään alatyylisen käytöksen/ilmaisujen synonyymi.

Maidon hinnasta:
Tuossapa vasta nerokas vinkki illan keskustelun aiheeksi seuraaville treffeilleni!

Ei vaan; tylsimyksiä, epäpersoonallisia ja mielikuvituksettomia tyyppejä en tietenkään koskaan pyri treffailemaan, eli toistaiseksi keskustelut eivät ole laahanneet maantasolla tai maidon hinnassa, vaikkei turhaa varovaisuutta tai poliittista korrektiutta ollakaan harrastettu. Ihanne-treffikumppani on oma itsensä & rohkea puhumaan niistä aiheista mistä haluaa/siitä mitä ajattelee.

Ainoa järkevä lähtökohtainen tila/tilanne treffeille lähtemiseen on mielestäni selvä uteliaisuus toista ihmistä kohtaan ja/tai romanttiset tunteet häntä kohtaan. Jos jompaa kumpaa tai kumpaakin on, muodostuu ajanvietosta joka tapauksessa hohdokasta, vaikka ulkoisesti meininki olisikin todella casual.

Epailija, 4.11.2005 16:10:
---
Nauskiss, 4.11.2005 15:28:
Mun pointti siihen, miksi käyttäydyn niinkuin käyttäydyn on se, etten IKINÄ halua mitään ´virallisia´ treffejä, vaan käyttäydyn kaikissa vapaa-ajan sosiaalisissa tilanteissa* samalla tavalla - siis olen oma itseni. En halua, että suhteessa on joku alun hienosteluvaihe, jonka jälkeen todellinen käytös vasta alkaa pikkuhiljaa paljastumaan. Toivon siis (ja yritän omalla ´esimerkilläni´vaikuttaa myös siihen), että mieskin käyttäytyisi alusta asti ihan normaalisti, eikä varoisi tekemisiään ja sanomisiaan.

---

No voisi kyllä ainakin allekirjoittanutta hieman tympiä seurusteluvaiheessakin, jos kaksinkeskisessä kahvittelussa tarvitsee jotain pirun Cosmopoletaneja selata. Luonnollisuus on todella jees, mutta suoranainen välinpitämättömyys ei oikein sytytä.

Onko lehden selailu välttämättä väliinpitämättömyyttä? [Senkin voi tehdä niiiiiin monella tavalla...]

Mä tiedän, että siitä mun ekasta postista tähän aiheeseen liittyen sai varmasti just sellasen käsityksen, että mä käyttäydyn huonosti ja viis veisaan, miltä se muista tuntuu, mutta se mun eka posti oli provo. [pieni][ANTEEX][/pieni] Siis mua huvitti niin paljon se kauhukuvaus, että oli pakko alkaa kommentoimaan sitä vähän vinosti. Kyllähän siitä kuvauksesta pysty rivien välistä helposti lukemaan, että niiden deittien tunnelma EI ollut luonteva tai huomaavainen.


Sama asia kirjoitettuna ei välttämättä ole sama asia luonnossa. [Ts. joku selailee lehteä vasemmalla kädellä ja pystyy silti keskittymään tiiviisti juttukumpaaniinsa - toinen selailee lehteä paetakseen tilanteesta ja muitakin variaatioita varmasti löytyy. Huonoin niistä ei varmaankaan ole se, että molemmat selailee leppoisasti lehteä aamukahvilla.]

--

Toivottavasti mä en oo enää kovin montaa päivää flunssassa, muuten täytän koko intternjetin turhilla jutuillani...

dubious, 4.11.2005 16:00:
Mun kyl täytyy sanoo et mä vähän diggaankin siitä vaiheesta kun käy jonkun hyvän tyypin kanssa ekoja kertoja treffeillä ja molemmat vähän jännää. Sit pikkuhiljaa ne kuoret alkaa murtuu, ja sieltä alta alkaa paljastua se oikee tyyppi. Siitä muodostuu sellainen tarina, ja sikäli kun alkuvaiheessa ei sentään valehdella niin en mä pistä pahakseni jos treffikumppani koitta vähän alleviivata hyviä piirteitään eikä ensimmäiseksi kaiva nenää "koska siltä nyt sattu tuntumaan". En mä edes haluaisi että jo ekoilla treffeille molemmat on kuin kotonaan ja juttelee maidon hinnan noususta. Kyl se pieni teerenpeli on ihan kliffaa

Must kans se alkujännitys on ihan mahtava juttu. Siitä tulee ne perhoset mahanpohjaan ja kyherryttävä tunne. Ja mitä pidempään tän kyherrytyksen saa kestämään, sen parempi. Casual ehtii olemaan sit myöhemminkii..

Oishan se kiva jos joku ihana ihminen löytyis, jonka kanssa haluis viettää loppu elämänsä. Eipä tuota jaksais enää noita suhteita jotka loppuu ennen kuin ne alkaakaan. Parempi olla yksin. Eipä tarvi murehtia.

mariquita, 4.11.2005 20:44:
---
dubious, 4.11.2005 16:00:
Mun kyl täytyy sanoo et mä vähän diggaankin siitä vaiheesta kun käy jonkun hyvän tyypin kanssa ekoja kertoja treffeillä ja molemmat vähän jännää.

---

Must kans se alkujännitys on ihan mahtava juttu. Siitä tulee ne perhoset mahanpohjaan ja kyherryttävä tunne. Ja mitä pidempään tän kyherrytyksen saa kestämään, sen parempi. Casual ehtii olemaan sit myöhemminkii..

Mites ku mua saattaa jännittää ja varsinkin saatan kokea ihan huuuuuimia tunteita siitä huolimatta, ettei mun treffit oo ulkoiselta muodoltaan kovinkaan koreita.

Nauskiss, 4.11.2005 21:11:
---
mariquita, 4.11.2005 20:44:
---
dubious, 4.11.2005 16:00:
Mun kyl täytyy sanoo et mä vähän diggaankin siitä vaiheesta kun käy jonkun hyvän tyypin kanssa ekoja kertoja treffeillä ja molemmat vähän jännää.

---

Must kans se alkujännitys on ihan mahtava juttu. Siitä tulee ne perhoset mahanpohjaan ja kyherryttävä tunne. Ja mitä pidempään tän kyherrytyksen saa kestämään, sen parempi. Casual ehtii olemaan sit myöhemminkii..

---


Mites ku mua saattaa jännittää ja varsinkin saatan kokea ihan huuuuuimia tunteita siitä huolimatta, ettei mun treffit oo ulkoiselta muodoltaan kovinkaan koreita.

Siinä tapauksessa onneksi olkoon vaan; jokainen taaplaa tyylillään!

shine, 4.11.2005 21:11:
Oishan se kiva jos joku ihana ihminen löytyis, jonka kanssa haluis viettää loppu elämänsä. Eipä tuota jaksais enää noita suhteita jotka loppuu ennen kuin ne alkaakaan. Parempi olla yksin. Eipä tarvi murehtia.

Olisi todellakin. Luulin kerran jo löytäneeni sellaisen, mutta tuhlasinkin 5 vuotta elämästäni miehen kanssa, joka oli ihan väärä mulle. Viimeseen asti yritin, mutta lopulta oli pakko tunnustaa, että ei tästä mitään tule. Ero sujui onneksi hyvin ja yhteisymmärryksessä, mutta en haluaisi enää käydä läpi sellaista. Pettymys ja epäonnistumisen tunne oli niin valtaisa.

Nyt vuoden sinkkuiluin jälkeen kaipaan hirveästi elämänkumppania, mutta en kuitenkaan uskalla oikein tutustua keneenkään. Pelottaa ajatus suhteeseen ryhtymisestä. En haluaisi enää epäonnistuneita kokeiluja, haluan löytää ihmisen, joka on mun rinnalla vielä vanhainkodissakin. Niinpä vetäydyn yksinäisyyteen ja kärsin sitten hiljaa yksin ja mietin, että löydänkö mä onnea koskaan. Yksin mä en ole onnellinen.