SINKKULUUKKU

19,911 posts, 996 pages, 6,710,112 views

Juhgu

Posts: 7,920

#19761 • • Juhgu Virnistelijä
Itsellenikin tuollainen tavoitteellisuus ihmissuhteissa tuntuu vähän vieraalta. En myöskään halua edes kaverisuhteista erityisen tarkasti eritellä että miksi niitä on ja mihin asiaan ketäkin elämässäni tarvitsen. Koen, että elämä on hienompaa kun se vain on ja tapahtuu, ja kaiken tarkasti analysoiminen - etenkin minälähtöisesti omien tarpeiden kannalta - vie siitä jotain pois. Siksi itse yleensä käytän tarkkaa (yli?)analyysiä ihmissuhteistani vain niissä tilanteissa, kun niissä on jokin vakava ongelma ratkaistavana.

Jos meinaa kuitenkin alkaa pariutua jonkun ihmisen kanssa (välillä näin meinaa käydä, uh oh), niin sen verran on hyvä kommunikoida omia suunnitelmiaan - tai pikemminkin niiden puutetta - ettei turhaan "tuhlaa toisen aikaa" ja sen kautta aiheuta katkeruutta, jos toinen onkin erittäin tavoitehakuinen esim. symbioosinomaisen parisuhteen tai vaikka perheen/jälkikasvun suhteen.

Siveyden kommenttiin liittyen, tälläinen tavoitteiden puute voi ainakin johtaa siihen, että vanhemmalla iällä on vaikeaa löytää läheisyyttä. Päässäni on joku oletus siitä, että se vaikeutuu sen myötä kun ikää tulee lisää - en tiedä pitääkö paikkaansa - ja liian pitkäksi venynyt yksinäisyys saattaa masentaa. Todellinen taktikko siis jo tässä vaiheessa metsästäisi itselleen pysyvän kumppanin, jotta vanhana ei tarvitse olla forever alone(tm). Itse en kuitenkaan osaa ainakaan näin selkeästi taktikoida, enkä halua antaa tulevien uhkakuvien vaikuttaa liian suuresti nykyhetkeen, varsinkin kun nämä uhkakuvat ovat hypoteettisia. Mistä sitä tietää mitä vanhemmalla iällä tulee kaipaamaan.

--
Mitään juuri kirjoittamaani ei ole sellaiseksi tarkoitettu.

Byproduct (live)

Oj

Posts: 1,349

#19762 • • Oj Keep it FILTHY
Kui tuntuu et kaikilla olis muijat ja perheet ja itte sitä vaan puksuttaa tässä samassa *dissaa* Sit ku täyttää se 83v ni löytää sen jonkun ja ei sillo sitte lerssikään enää seiso..!! Näin(kö?) tää menee..

--
Worth dying for, worth killing for, worth going to hell for!![/CODE][CODE]Worth dying for, worth killing for, worth going to hell for!![/CODE]

Aurinkoneiti

Posts: 4,793

#19763 • • Aurinkoneiti

Replying to SINKKULUUKKU:

Kui tuntuu et kaikilla olis muijat ja perheet ja itte sitä vaan puksuttaa tässä samassa *dissaa* Sit ku täyttää se 83v ni löytää sen jonkun ja ei sillo sitte lerssikään enää seiso..!! Näin(kö?) tää menee..



Häh, vastahan sinä oot 22v! Tiedän kuitenkin tunteen. Vaikka itsekseen selviän, niin välillä tuntuu, että jokainen päivä on turha sillälailla. En voi kuitenkaan mitään sille, ettei ole ketään jota kohtaan tuntee rakkautta. Tai joku tuntisi niin minua kohtaan. Ei se ole se pelkkä seksi, joka pitää ihmisiä yhdessä. Tai voihan niin käydä, mutta se on vain puolittain olemista. Mun mielestä.
mariq

Posts: 2,154

#19764 • • Edited mariq

Replying to SINKKULUUKKU:


Oletko ajatellut kuinka nykyinen suunnitelmattomuus ihmissuhteissa kantaa vanhemmalle iälle?



En ole miettinyt mitä talläinen suunnittelemattomuus merkitsee myöhemmän elämän kannalta. Ei oikein ole tuntunut tarpeelliselta. Saattaa heijastella tätä suunnittelemattomuuttani, että on vaikea nähdä itseäni kiikkustuolissa yksin itkemässä sitä, etten lähestynyt nuorempana ihmissuhteitani voimakkaammalla ponnekkuudella estääkseni itseäni päätymästä kiikkustuolissa yksin itkemään. Osaltaan tähän ehkä vaikuttaa sekin, etten pidä erityisen todennäköisenä sitä, että sillä suunnitelmallisuudellakaan saavuttaa sen varmemmin läheisyydentäyteisemmät vanhuuspäivät. Vaikka kuinka suunnittelisin, että nytpä etsin vierelleni Ikuisen Kumppanin, ei ne suunnitelmat useinkaan tuppaa toteutumaan ihan semmoisina kuin oli ajatellut.

---

Juhgun postaukseen viitaten, siis ajatukseen siitä että vanhempana olisi kenties vaikeampaa löytää elämäänsä läheisyyttä; jostain on mun päähäni eksynyt ajatus, että jotkut ihmiset vanhemmiten muuttuu vähän vaikeammin lähestyttäviksi tai ainakin vaikeammin muita lähestyviksi, eivätkä niin herkästi ota ylipäänsä kunnon kontaktia muihin ihmisiin, kuin saattoivat nuorempana tehdä. Tämä toki saattaa liittyä myös aiemman sukupolven yleisempiin kulttuurisiin käytäntöihin, joka mun ikäisilleni nyt vaan näyttäytyy vanhemman polven oikkuina, muttei välttämättä ole kuitenkaan ikäsidonnaista. Mene ja tiedä.

Analyysipuolelta tuntuu hyvältä joskus tehdä myös vähän ennakoivaa tarkastelua, jolla voidaan ajoittain välttyä siltä ettei päästä ihan sinne vakaviin ongelmiin asti. Kaikilta ongelmiltahan ei tietenkään voi välttyä ja niin tarkka syyni, jolla voisi päästä edes läheelle nollaa, on jo itsessään mun maailmassani ongelma.
Ja no joskus asioita on vaan hauska spekuloida ja kieputella :P

---

---
Minkälaisia tavoitteita sulla sitten on muun elämän suhteen?


Nii joo tääl oli tämmöiki kymysys.

En mä taida olla kauhean tavoitteellista sorttia muutenkaan. Tykkäisin/tykkään tehdä työtä jolla koen olevan muutakin merkitystä kuin mun laskujeni maksamisen mahdollistaminen. Haluan saada aikaan jotain mistä on iloa ja hyötyä jollekin muullekin. Sitä nyt varmaankin voi pitää tavoitteena.

Mutta en vaan oikein lähesty elämää sillaa tavoiteperusteisesti.
mariq

Posts: 2,154

#19765 • • mariq

Replying to SINKKULUUKKU:

---
Edit: Saattoi mennä vähän kysymyksen vierestä, hups! Tuo kuvailemani juttu ei ehkä ole ihan sellainen tavoite kuin mistä kysyit.



Ei kai oikein, mutta ihan kiva juttu muuten! Herätteli vähän vanhempaa ajatustani siitä, miksi tavoitteellisuuden puuttuessakin monet sitten tahtovat olla parisuhteessa.

Ja jotain aasinsiltaa myöten se herätti myös uudemman ajatukseni siitä, miten eritavoin eri ihmiset määrittelevät seurustelemisen. Joillekin se vaikuttaa olevan hyvin spesifinen setti sopimuksia ja olosuhteita, ja kaikki näiden raamien ulkopuolinen on jotakin muuta kuin seurustelua. Toisille se voi tarkoittaa hyvinkin laajaa kirjoa erilaisia käytäntöjä ja tilanteita, mikä antanee enemmän tilaa sille seikalle, että (seurustelu)suhteita lienee yhtä monenlaisia kuin on olemassa kokoonpanoja eri ihmisistä.

Joskus suhde voi muista vaikuttaa päivänselvältä seurustelulta, vaikkei osallisten itsensä mielestä sitä olisikaan. Kukaanhan ei kuitenkaan voi tietää mitä kahden tai useamman ihmisen keskinäisissä suhteissa tapahtuu, joten leimoilla tai ilman, se on mitä se on.
Oj

Posts: 1,349

#19766 • • Oj Keep it FILTHY

Replying to SINKKULUUKKU:


---
Kui tuntuu et kaikilla olis muijat ja perheet ja itte sitä vaan puksuttaa tässä samassa *dissaa* Sit ku täyttää se 83v ni löytää sen jonkun ja ei sillo sitte lerssikään enää seiso..!! Näin(kö?) tää menee..
---


Häh, vastahan sinä oot 22v! Tiedän kuitenkin tunteen. Vaikka itsekseen selviän, niin välillä tuntuu, että jokainen päivä on turha sillälailla. En voi kuitenkaan mitään sille, ettei ole ketään jota kohtaan tuntee rakkautta. Tai joku tuntisi niin minua kohtaan. Ei se ole se pelkkä seksi, joka pitää ihmisiä yhdessä. Tai voihan niin käydä, mutta se on vain puolittain olemista. Mun mielestä.


Joo.. noinhan se juurikin menee!! Ja vitsillähän mä ton osan tosta pistin mutta tosiaan ..ottaa aivoon tää yksin oleminen! *uuh*

--
Worth dying for, worth killing for, worth going to hell for!![/CODE][CODE]Worth dying for, worth killing for, worth going to hell for!![/CODE]

siveys

Posts: 2,492

#19767 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:

Saattaa heijastella tätä suunnittelemattomuuttani, että on vaikea nähdä itseäni kiikkustuolissa yksin itkemässä sitä, etten lähestynyt nuorempana ihmissuhteitani voimakkaammalla ponnekkuudella estääkseni itseäni päätymästä kiikkustuolissa yksin itkemään.


Jännittävää, että valitsit terminologiana "voimakkaalla ponnekkuudella lähestymisen" ns. suunnitelmallisuuden "vastakohdaksi".

Uskoisin itse, että suunnitelmallisuus esiintyy ihmisten (ihmissuhteisiin liittyvässä) toiminnassa myös muilla tavoin kuin voimakkaalla ponnekkuudella lähestymisenä. Esimerkiksi omasta (toki ehkä vähän poikkeavasta, mutta kuitenkin) kokemuksestani voin sanoa, että minun elämässäni suunnitelmallisuus näyttäytyy enemmänkin voimakkaan ponnekkuuden poissa pitämisenä - ja suunnittelemattomuus välillä varsin voimakkaanakin ponnekkuutena.

Yleisestikin ottaen ihmisten suunnitelmallisuus toki on mun näkökulmastani yleensä aika heikiossa kantimissa kun ihmissuhteista puhutaan. Huonolla itsetunnolla varustetut ihmiset (eli todella iso osa ihmisistä) huumaantuu siitä, että joku tykkää niistä ja haluaa hengata niiden kanssa. Ja sitten kun on tarpeeksi viettänyt aikaa samojen naamojen kanssa niin muut sosiaaliset kanavat on kuihtuneet isolta osin pois eikä kaveria enää sen jälkeen helpolla jätetä. Itsetunnon rippeet roikkuu monella eri langalla kiinni vanhassa tuttavapiirissä ja koska elämän ja olemisen laimentumista ei kyetä suoraan katsomaan silmiin, alkaa hiljattainen etääntyminen tästä viimeisestäkin tuttavapiiristä erilaisilla verukkeilla. Elämä kääntyy enemmän ja enemmän mahdolliseen parisuhteeseen, perheeseen ja sukuun - riippumatta siitä kuinka täyttäviä nämä suhteet tässä vaiheessa ovat - ne kun vaan on pakko hyvänä ihmisen itseään pitävän ylläpitää. Seuraava mahdollisuus edes jonkin asteen ystävystymiselle nostaa päätään ehkä joskus sitten lasten aikuistuttua kun jää vähän enemmän aikaa matkustaa, harrastaa ja viettää pitkiä illallisia - ja silloinkin jumalattoman suurella onnen kantamoisella ja isoilla määrillä alkoholia kun oma (ja mahdollisen kumppanin) elämä on vesittynyt ja urautunut niin, että mitään mielekästä puhumisen aihetta ei oikein muutaman illan jälkeen enää ole. Urautuneesta parisuhteesta eroaminen, joka avaisi mahdollisuuksia oikeasti vähän enemmän tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta kun sitten ei olisi jäljellä edes sen tarjoamaa pientä turvaverkkoa joka pakottaisi kohtaamaan omat näivetttyneet rajat. Ja lopulta kun yhdessä on "eletty" se 60 vuotta niin jompi kumpi kuolee pois ja pitäisi irtautua kymmeniä vuosia harjoitelluista kaavoista, joka on jopa ihmisen neuroplastisuudella varustetuille aivoille aika hervoton haaste. Tässä vaiheessa monet kokee, että on sitä elämää jo "eletty" ihan tarpeeksi - turha edes yrittää. Seuraavassa elämässä voi sitten yrittää uduestaan.. Mutta kaikki ei toki tässä mallielämässä onnistu ja joutuvat poikkeamaan polulta jo paljon aikaisemmin! Patenttiratkaisuna näille ihmisille on Suomessa tarjolla mittava olutravintolakulttuuri.. Eikä sitten oikeastaan hirveästi mitään muuta.. Vai onko?
mariq

Posts: 2,154

#19768 • • mariq

Replying to SINKKULUUKKU:

---
Jännittävää, että valitsit terminologiana "voimakkaalla ponnekkuudella lähestymisen" ns. suunnitelmallisuuden "vastakohdaksi".

Uskoisin itse, että suunnitelmallisuus esiintyy ihmisten (ihmissuhteisiin liittyvässä) toiminnassa myös muilla tavoin kuin voimakkaalla ponnekkuudella lähestymisenä. Esimerkiksi omasta (toki ehkä vähän poikkeavasta, mutta kuitenkin) kokemuksestani voin sanoa, että minun elämässäni suunnitelmallisuus näyttäytyy enemmänkin voimakkaan ponnekkuuden poissa pitämisenä - ja suunnittelemattomuus välillä varsin voimakkaanakin ponnekkuutena.



Miks mä en nyt tajunnu?
Ekassa kappaleessa otaksut varsin virheellisesti että tarkoitin esittää voimakkaalla ponnekkuudella lähestymisen suunnitelmallisuuden vastakohtana, (its.as. mielessäni oli siinä enemmänkin se alkuperäinen 'tavoitteellisuus', mikä ei ehkä tullut ilmi) mutta seuraavassa kappaleessa puhut niistä toisiinsa liittyvinä..? ko/kö? että suunnitelmallisuus voi olla muutakin kuin ponnekasta lähestymistä, eli se on myös sitä? Ei aukene tämä ajatuspolku minun jalkojeni alle :/

Miten toi ponnekas suunnittelemattomuus sulla käytännössä ilmenee? Joudutko pidättelemään itseäsi luomasta suunnitelmia ja tavoitteita kovinkin voimakkaasti?


Ja no mories :DD oliks vähän huono päivä tai siis yö menossa? Vai joko oot vajonnut kyyynisyyden pohjattomaan kuoppaan missä kaikki on vaan paskaa tai paskempaa? Vai pitääks tähän suhtautua vakavasti, et joo onhan se totta että suunnittelemattomuudella voi päätyä vain loputtoman onnettomaan, ystävättömään perhe-elämään tai kantakuppilaan.
Sssan*

Posts: 651

#19769 • • Sssan* Kalastaa kalsarit jalassa

--
Yy kaa yy kaa, minä olen Hämähäkki..

aikkis

Posts: 102

#19770 • • aikkis
Sssan, niin totta :P
siveys

Posts: 2,492

#19771 • • siveys lovely

Replying to SINKKULUUKKU:


Miks mä en nyt tajunnu?
Ekassa kappaleessa otaksut varsin virheellisesti että tarkoitin esittää voimakkaalla ponnekkuudella lähestymisen suunnitelmallisuuden vastakohtana, (its.as. mielessäni oli siinä enemmänkin se alkuperäinen 'tavoitteellisuus', mikä ei ehkä tullut ilmi) mutta seuraavassa kappaleessa puhut niistä toisiinsa liittyvinä..? ko/kö? että suunnitelmallisuus voi olla muutakin kuin ponnekasta lähestymistä, eli se on myös sitä? Ei aukene tämä ajatuspolku minun jalkojeni alle :/


Kas :D Ekassa lauseessa olisi pitänyt olla suunnittelemattomuus kun olin vahingossa onnistunut kirjoittamaan suunnitelmallisuus :D Tekeekö se sitten enempi järkeä?

Miten toi ponnekas suunnittelemattomuus sulla käytännössä ilmenee? Joudutko pidättelemään itseäsi luomasta suunnitelmia ja tavoitteita kovinkin voimakkaasti?


Kyse oli siis siitä, että suunnitelmallisuuden ansiosta kykenen toisinaan olemaan ponnistelematta sellaisten asioiden eteen, joiden eteen luontaisesti ajautuisin ponnistelemaan.

Se spoileriteksti ei ihan hirveästi kuvannut mun omaa elämääni vaan lähinnä yritti kuvata sellaisia ympäristöstä vuosien varrella poimittuja stereotyyppejä joihin monet elämän aikana eteen tulleet ihmiset on enemmän tai vähemmän lipuneet kun sitä suunnitelmallisuutta ei tosiaan hirveästi näissä asioissa tupata harjoittamaan.. Onko sulla siis syytä hätääntyä? Mistä mä tiedän :D
mariq

Posts: 2,154

#19772 • • Edited mariq

Replying to SINKKULUUKKU:

---
Kas :D Ekassa lauseessa olisi pitänyt olla suunnittelemattomuus kun olin vahingossa onnistunut kirjoittamaan suunnitelmallisuus :D Tekeekö se sitten enempi järkeä?



Joo, virke tekee järkeä, mut yhteen ehkä aavistuksen vitsikkääksi tarkoitettuun sanamuotoon takertuminen ei *vink* En miellä voimakasta ponnekkuutta tavoitteellisuuden synonyymiksi tai sen puoleen epätavoitteellisuuden vastakohdaksi. Vaikka ehkä siihen liittyy joku semmoinen ajatus, että tavoitteellisuuden puutetta saatetaan pitää lepsuutena.


---
Kyse oli siis siitä, että suunnitelmallisuuden ansiosta kykenen toisinaan olemaan ponnistelematta sellaisten asioiden eteen, joiden eteen luontaisesti ajautuisin ponnistelemaan.



Suunnitelmallisuudella saavutetun ponnistelun tarpeettomuuden konkretia ei nyt tullut vieläkään oikein esille. Puhutko sä ihmissuhteista vai elämästä yleensä? Minkälaisten asioiden eteen tulet ponnistelleeksi suunnitelmallisuuden puutteen vuoksi?


Se spoileriteksti ei ihan hirveästi kuvannut mun omaa elämääni vaan lähinnä yritti kuvata sellaisia ympäristöstä vuosien varrella poimittuja stereotyyppejä joihin monet elämän aikana eteen tulleet ihmiset on enemmän tai vähemmän lipuneet kun sitä suunnitelmallisuutta ei tosiaan hirveästi näissä asioissa tupata harjoittamaan.. Onko sulla siis syytä hätääntyä? Mistä mä tiedän :D



Jos nyt oikeasti suhtaudun tähän vakavasti, niin omassa todellisuuskuplassani kuvailemasi skenaarion todennäköisyys tuntuisi olevan varsin mitätön, mikä toki saattaa johtua siitä etten ole moisia tapauksia elämässäni todistanut, ja se vaikutti minusta hyvin erikoiselta ja kyyniseltä ajatukselta.
En kyllä hiffannut mitä sä tolla hätääntymisellä tarkoitit.
SkeZ

Posts: 98

#19773 • • Edited SkeZ Teknoshamaani
Kiitos kivoista keskusteluista ja sanaleikeistä, nää oli oikein mukava suurinpiirtein lukea läpi kuukauden ajalta yövuoron ratoksi :)

Viimeisimpiin: harvoin tapahtuu mitään ilman suunitelmaa. "Käyn vessassa"kin on sisäisen dialogin suunnitelma, aika epätarkka, mutta kuitenkin! Mun nähdäkseni oleellisinta on se, että osaa sopeutua suunnitelmissaan, niin isoissa, keskikokoisissa ja pienissä, kulloinkin vallitseviin tilanteisiin. Joskus kesken matkan huomaakin, että "on käveltävä nopeammin, jotta ehtii". Täysin mukautumaton ihminen ei muuttaisi kävely tahtia. Mutta mitä tekisi suunnittelematon ihminen? :D
btw, Juhqulla on näkemys kohdallaan!

Näkisin, että suunnittelemattomuus ei vie ihmisiä Siveyden paikkoihin, jos joku yksittäinen tekijä vie, niin olisiko se ennemminkin valveutumattomuus?


Sapeli:
kivasti kuvattu tuo rakkauden tie -juttukuvaelma, tykkäsin! :) Mulla on aikaisemmin tuo 'muuri' ollut paljon paljon lähempänä tien alkua kuin tänä päivänä. Oikeastaan mulla on ollut iso muuristo, oikea muuri-armeija! Huh kaikkea! :D

Onneks noit muureja on purettu ni sydän voi liikkua vapaammin <3
rose

Posts: 1,047

#19774 • • rose vakaasti epävakainen
Hyvinhän tää sinkkukinkkuilu sujuu! Pientä alkukankeutta havaittavissa, mikä lienee harjoituksen puutetta joka korjaantuu ajallaan =) Nyt on hyvä olla tässä luukussa. Yllä olevat keskustelut menee niin pahasti yli hilseen että en sano mitään ja koitan välttää liikaa ajattelemista.

--
TwistedLife™ Amusement Park

tommib

Posts: 3,204

#19775 • • tommib
Kyllä tää sinkkuilu on taas ihan nähty. Jos joku väittää nettideittailua hyväksi, olen kyllä eri mieltä. Kokeiltu on ja ainaostaan yksi venakko, joka kerjää rahaa, löydetty. Eikä siitä pääse millään eroon, argh, vaikka miten suoraan sanoo. Kynnyksenä ilmeisesti on a. ulkonäkö ja b. en ole töissä tällä hetkellä. Ei auta, että työelämään olen palaamassa.

Väliaikainen sairaseläke sotkee muuten ihmeen paljon muutenkin elämää. Ihmiset karsastaa ja pankista et saa lainaa. Osamaksulla kyllä saa kaikkea ostettua, vaikka tulot on isommat kuin kaupassa duunissa olevalla kaverillani.
nazarie

Posts: 176

#19776 • • nazarie saapasjalkakissa
Sometimes you don't even know what you want until you find out you can't have it.

--
The truth may be out there, but lies are inside your head

Cloud

Posts: 2,162

#19777 • • Cloud Game Freak

Replying to SINKKULUUKKU:

Sometimes you don't even know what you want until you find out you can't have it.



Ja kuitenkin itseään saa useimmiten syyttää kun ei ole asioiden eteen ajoissa tehnyt mitään.

--
Elämä on peliä, joten anna noppien laulaa puolestasi.

nazarie

Posts: 176

#19778 • • nazarie saapasjalkakissa

Replying to SINKKULUUKKU:


---
Sometimes you don't even know what you want until you find out you can't have it.
---


Ja kuitenkin itseään saa useimmiten syyttää kun ei ole asioiden eteen ajoissa tehnyt mitään.



sepä juuri kaikkein ärsyttävimpänä tosiasiana :(

--
The truth may be out there, but lies are inside your head

tommib

Posts: 3,204

#19779 • • tommib

Replying to SINKKULUUKKU:


---
Sometimes you don't even know what you want until you find out you can't have it.
---


Ja kuitenkin itseään saa useimmiten syyttää kun ei ole asioiden eteen ajoissa tehnyt mitään.



Allekirjoitan tämän myös. Syytän muutenkin itseäni aina kaikesta.
psymax

Posts: 283

#19780 • • psymax
Mikähän siinä oikeen on että ihmiset pelkää niin perkeleesti ihastua ja tuntea jotain ? loppuuko se rakkaus ja lämpimät tunteet kesken jos niitä käyttää ?

Jos pelkää ihastua ja rakastua, niin on ihan varmaa että hommat menee vituiks. Ainakin ite oon ottanu sen linjan että full steam ahead niin kauna ku se hyvältä tuntuu, jos sydän särkyy niin se särkyy, ei elämä lopu siihen vaikka se tuntuu pahalta oman aikansa, onhan se rakastuneena ja ihastuneena oleminen kuitenkin helvetin hauskaa.! pahat asiat unohtaa kyllä kun on niitä kauniita muistojakin.

Pitää vaan uskaltaa luottaa siihen tunteeseen mikä itellä on ja näyttää se muille.!

Niin ja mikä vitun " kel onni on se onnen kätkeköön " ???? tuohan on täyttä paskaa..! ei onnea pidä kätkee mihinkään vaan pitää olla onnellinen sillon ku siltä tuntuu..!

Jatuosta itsensä syyttämisestä...

älkää syttäkö itseänne vaan yrittäkää ymmärtää itseänne ja tapauhtuneita asioita.

rakkaus ja ihastuminen, parisuhteet on aina pelkkä toistaiseski voimassa oleva tunne joka saattaa loppua millon tahansa on tärkeää tuntea tässä ja nyt kun se on mahdollista.

*sydän*