Replying to SINKKULUUKKU:
Toi muussika vaan jotenki muistuttaa mussukkaa niin paljon et oli ihan pakko heittää :D <3
Niihä mää oonki aekamoinen mussukka. <3 Also known as muussi. Muussi on hyvää. Riippuu tosin muussista.
Niihä mää oonki aekamoinen mussukka. <3 Also known as muussi. Muussi on hyvää. Riippuu tosin muussista.
Posts: 2,492
Replying to SINKKULUUKKU:
Toisaalta useammat läheiset suhteet pysyvät todennäköisesti kuitenkin hieman vähemmän läheisinä, kuin se yksi ylitse muiden -tyyppinen suhde.
Mielenkiintoinen hypoteesi. Sen validiutta eri tilanteissa arvioidessani tajusin, että "suhteen läheisyys" on varmasti aika erilainen käsite eri ihmisille.
KYSYMYS KAIKILLE: Miten arvioisit suhteen läheisyyttä? Eli esimerkiksi mitkä erilaiset asiat ovat hyviä indikaattoreita läheiselle suhteelle tai millaisilla keinoilla suhdetta voi pyrkiä lähentämään? Tai miten on etäisen suhteen indikaattoreiden tai suhteen etäännyttämisen keinojen suhteen?
Sana on toki aiheesta muutenkin vapaa. Kiitos <3
Posts: 11,768
Replying to SINKKULUUKKU:
KYSYMYS KAIKILLE: Miten arvioisit suhteen läheisyyttä? Eli esimerkiksi mitkä erilaiset asiat ovat hyviä indikaattoreita läheiselle suhteelle tai millaisilla keinoilla suhdetta voi pyrkiä lähentämään? Tai miten on etäisen suhteen indikaattoreiden tai suhteen etäännyttämisen keinojen suhteen?
Ajatusvirtaa: ekana tulee mieleen se, kuinka usein toista näkee, tai pikemminkin kuinka usein toisen kanssa jakaa todellisuuttaan. Päivittäisten kuulumisten tai lapsuusmuistojen jakaminen molemmat tärkeitä. Laatu voi joissain tapauksissa korvata määrän, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Määrääkin täytyy olla.
Sitten toisena indikaattorina, tai ehkä liittyen tuohon ensimmäiseen, tarvitseminen. Tämä toimii ainakin minulla vähän käänteisesti - voin testata tätä miettimällä miten elämäni muuttuisi jos henkilö X ei olisi siinä enää; kuinka paljon jäisin kaipaamaan. Usein mitä enemmän toisen kanssa jakaa, sitä suurempi osa omaa elämää tästä tulee, ja sitä enemmän tätä jää kaipaamaan jos hän lähtee.
Jotenkin tähän tuntuisi vielä liittyvän sellainen sana kuin "luottamus", mutta en oikein saa siitä otetta. Jonkinlainen tunnepohjainen varmuus siitä että on toiselle rakas tuntuisi kattavan tämän, mutta sitä on vaikea mitata. Tiedän että sanat tai teotkaan eivät aina pysty tätä välittämään totuudenmukaisesti.
Miten suhdetta voisi pyrkiä lähentämään? Voi viettää enemmän aikaa yhdessä; pyrkiä ymmärtämään toista paremmin (eli joko enemmän sitä määrää tai laatua, tai molempia) ja toisaalta myös avata omaa elämäänsä enemmän toiselle. Siitä joko seuraa tai ei seuraa nämä loput kaksi.
Kai tämä vastaa tuohon etäisen suhteen kysymykseen myös, vai vastaako?
Posts: 327
Replying to SINKKULUUKKU:
KYSYMYS KAIKILLE: Miten arvioisit suhteen läheisyyttä? Eli esimerkiksi mitkä erilaiset asiat ovat hyviä indikaattoreita läheiselle suhteelle tai millaisilla keinoilla suhdetta voi pyrkiä lähentämään? Tai miten on etäisen suhteen indikaattoreiden tai suhteen etäännyttämisen keinojen suhteen?
Eiköhän se nukkuvan pussaaminen ole aika validi indikaattori.
Posts: 2,451
Replying to SINKKULUUKKU:
---
KYSYMYS KAIKILLE: Miten arvioisit suhteen läheisyyttä? Eli esimerkiksi mitkä erilaiset asiat ovat hyviä indikaattoreita läheiselle suhteelle tai millaisilla keinoilla suhdetta voi pyrkiä lähentämään? Tai miten on etäisen suhteen indikaattoreiden tai suhteen etäännyttämisen keinojen suhteen?
---
Ajatusvirtaa: ekana tulee mieleen se, kuinka usein toista näkee, tai pikemminkin kuinka usein toisen kanssa jakaa todellisuuttaan. Päivittäisten kuulumisten tai lapsuusmuistojen jakaminen molemmat tärkeitä. Laatu voi joissain tapauksissa korvata määrän, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Määrääkin täytyy olla.
Sitten toisena indikaattorina, tai ehkä liittyen tuohon ensimmäiseen, tarvitseminen. Tämä toimii ainakin minulla vähän käänteisesti - voin testata tätä miettimällä miten elämäni muuttuisi jos henkilö X ei olisi siinä enää; kuinka paljon jäisin kaipaamaan. Usein mitä enemmän toisen kanssa jakaa, sitä suurempi osa omaa elämää tästä tulee, ja sitä enemmän tätä jää kaipaamaan jos hän lähtee.
Jotenkin tähän tuntuisi vielä liittyvän sellainen sana kuin "luottamus", mutta en oikein saa siitä otetta. Jonkinlainen tunnepohjainen varmuus siitä että on toiselle rakas tuntuisi kattavan tämän, mutta sitä on vaikea mitata. Tiedän että sanat tai teotkaan eivät aina pysty tätä välittämään totuudenmukaisesti.
Mä voisin allekirjoittaa tän aika hyvin. Tulee mieleen edellisestä pidemmästä suhteestani tuo toisen ikävöiminen. Itelläni meni ehkä vähän liiallisuuksiin kun miettii että lähdin jopa HIMin keikalta kesken kaiken pois kun oli ikävä eksää :D Siellä se (kuuma) Ville Valo laulaa ja mie lähen kottiin kun en halunnu olla ilman miestäni. Okei noh, Proteuksen keikkaa en kyllä ikinä onneks keskeyttäny tän tyypin takia.
Posts: 1,860
Replying to SINKKULUUKKU:
---
Toi muussika vaan jotenki muistuttaa mussukkaa niin paljon et oli ihan pakko heittää :D <3
---
Niihä mää oonki aekamoinen mussukka. <3 Also known as muussi. Muussi on hyvää. Riippuu tosin muussista.
oot <3
Replying to SINKKULUUKKU:
KYSYMYS KAIKILLE: Miten arvioisit suhteen läheisyyttä? Eli esimerkiksi mitkä erilaiset asiat ovat hyviä indikaattoreita läheiselle suhteelle tai millaisilla keinoilla suhdetta voi pyrkiä lähentämään? Tai miten on etäisen suhteen indikaattoreiden tai suhteen etäännyttämisen keinojen suhteen?
Aluksi vastaukseni tähän kysymykseen tuntui jotenkin selkeältä. Kun mietin asiaa tarkemmin niin huomasin, että tähän on itseasiassa vaikea vastata. Ts. ROMAANIVAROITUS!
Ensimmäisenä ajattelin, että läheisyys liittyy itselläni yhdessä vietetyn ajan määrään. Pohdin, että ei voi tulla läheiseksi, jos ei vietä säännöllisesti tarpeeksi aikaa yhdessä. Sitten tajusin, että minulla on hyvinkin läheisiksi kokemiani ihmisiä, joita näen ehkä kerran vuodessa. Aina kun näemme, koen suunnatonta sielujen synergiaa ja tuntuu siltä, kuin emme olisi erossa olleetkaan. Mun on siis vastattava ensimmäisenä, että joidenkin ihmisten kanssa vaan jostain syystä synkkaa ja polut kohtaa. Se on sellaista kemiaa, jota ei voi edes sanoin kuvata. Aina ei tarvita sanoja, osataan olla hiljaakin yhdessä, vaivaantumatta. Tämä on itselläni lähtökohta läheisen suhteen syntymiselle.
Läheisyydellä on kuitenkin eri tasoja, ja itse koen romanttisen läheisyyden eri tavalla kuin ystävyydellisen läheisyyden. Näiden läheisyyden eri muotojen syntymisellä on ainakin omassa elämässäni eroja. Ystävyydellisen ja romanttisen läheisyyden erottaa omassa elämässäni karrikoidusti seksuaalisuus ja intohimo. Romanttista läheisyyttä ei itselläni pääse syntymään ilman seksuaalisuutta ja intohimoa, kun taas ystävyydellinen läheisyys syntyy yleensä juurikin ilman näitä. Toisaalta romanttinen läheisyys sisältää aina toivottavasti myös ystävyyttä, sillä koen ystävyyden puutteen olevan monesti syy eroamisille.
Tässä kohtaa mun on myönnettävä yksi asia. Mä olen romantikko, vaikka aika ajoin yritänkin pyristellä siitä irti - huonolla menestyksellä. Mä oon perinteisen tylsä romantikko, sen oon oppinut itsestäni. Vaikka kuinka pyörittelen pienessä päässäni sitä mahdollisuutta, että elämässäni voisi kenties olla useampi romanttisten tuntemusten kohde samanaikaisesti ilman, että kenenkään tarvitsisi kahlita ketään mihinkään ja elämä voisi kenties olla rikkaampaa kaikessa moninaisuudessaan, niin päädyn silti samaan toteamukseen joka kerta. Mä tykkään olla yhden ihmisen nainen, romanttisessa mielessä. Siinä on aina ollut mulle jotakin äärimmäisen kiehtovaa, kun kaksi ihmistä näkee toisissaan niin paljon, että haluaa jakaa itsensä asian syvimmässä merkityksessä toistensa kanssa. Tämä on varmasti osittain opittu malli (omat vanhemmat olleet naimisissa ties kuin monta vuosikymmentä jo), mutta toisaalta asioita paljon mietittyäni ja elettyäni olen todennut, että mä vaan olen aika yksinkertainen ihminen näiden asioiden suhteen.
Mä en pysty kokemaan suurta romanttista läheisyyttä jos tiedän, että en ole ainut, jonka kanssa toinen ihminen haluaa jakaa itsensä siinä asian syvimmässä merkityksessä, myös seksuaalisesti. Pystyn pitämään kivaa ja tuntemaan jossakin määrin läheisyyttä, mutta en sellaista vahvaa läheisyyttä, jonka koen itselleni tärkeäksi asiaksi parisuhteessa. Tiedän, että tähän voisi kommentoida esimerkiksi: ''Eikö suurta läheisyyttä voi muka tuntea useamman ihmisen kanssa, onko se mielestäsi väärin?'' Varmasti voi tuntea useamman ihmisen kanssa, eikä se ole mielestäni ollenkaan väärin jos eri osapuolet ovat tietoisia asiasta. Olen vain itse tullut siihen tulokseen, että pystyn voimakkaaseen romanttiseen läheisyyteen ainoastaan silloin, jos olen ainut kumppani kumppanilleni ja hän minulle. Tämä tunne on vahva, mutta en koe sitä ongelmaksi, päin vastoin. Koen sen positiivisena asiana. Näin ollen en halua edes yrittää muuttaa sitä. Tähän vaikuttaa varmasti osittain toiveeni oman perheen perustamisesta joskus tulevaisuudessa sekä oppimani malli ns. ydinperheestä. Tykkäilen siitä ajatuksesta, että toisen kanssa voi jakaa itsensä, onnensa, ajatuksensa, tunteensa, kehonsa ja kenties joskus vieläpä vanhemmuuden hamaan loppuun saakka. Joillekin ajatus on ehkä tylsä ja kahlitseva, mulle se on about kuuminta hottia koko maailmassa, mikäli molemmat osapuolet oikeasti panostavat suhteeseen. (Tosin, tällä hetkellä tykkään mennä ja kokea ja reissata vapaasti erinäisistä asioista johtuen, mutta kassellaan tosa syssymmällä... :P)
Kaikenlaisen läheisyyden syntymiseen vaikuttaa itselläni se, että voin puhua aroistakin asioista. Voin paljastaa haavoittuvan puoleni ilman pelkoa siitä, että kertomiani asioita ja ajatuksia käytetään minua vastaan. Voin itkeä toisen nähden. Romanttisessa läheisyydessä korostuu itselläni se, että voin avoimesti kaivata toista vierelleni ilman pelkoa siitä, että hän ahdistuu, tai että hän ei osaa päättää kenen vieressä minkäkin yönsä viettäisi. Tietyissä asioissa tykkään olla suppea tyyppi. Siinä on vaan jotain maagista, kun kaipaa juuri sitä yhtä tiettyä ihoa omaansa vasten. Tunteiden jakaminen sanoin, elein ja teoin on mulle oleellinen asia läheisyyden syntymisen ja ylläpitämisen kannalta.
Yhdessä vietetyllä ajalla ja sen sisällöllä on toki merkitystä läheisyyden syntymiselle, vaikka alkukappaleessa jo hieman spekuloin asiaa. Joidenkin ihmisten kanssa pystyy ilmaisemaan tunteitaan ja ajatuksiaan vapaasti heti alkumetreiltä lähtien, jolloin läheisyys pääsee syntymään nopeastikin. Joskus läheisyyden syntyminen vie enemmän aikaa - tai jää syntymättä ajan kulusta huolimatta. Kaikkien kanssa tunteiden ja ajatusten molemminpuolinen jakaminen ei vaan puhkea kukkaan. Koen, että ystävyydellistä läheisyyttä on helpompi pitää yllä silloinkin, kun näkee harvoin. Romanttisen läheisyyden kanssa omat kokemukseni ovat hieman erilaiset. Kerta vuodessa ei ihan riitä. :D Seksuaalisuus vaikuttaa tässä asiassa paljonkin, tietysti. Se on minulle hyvinkin vahva tapa jakaa läheisyyttä, ja onhan se myös yksi ihmisen perustarpeista. Liian pitkä breikki erkaannuttaa, näin olen kokenut. Läheisyys voi toki elää ja muuttua suhteen aikana eri elämäntilanteissa, ja ihmisten pohdittavaksi jääkin, että haluavatko he lähentyä uudelleen vaiko hakea elämälle jotain uutta suuntaa. Elämä on kuitenkin hyvin pitkälti valintoja.
Haluan vielä mainita erikseen, että parisuhteessa oleminen ei ole koskaan vähentänyt tarvettani ja haluani kokea läheisyyttä ystävieni kanssa. En voisi (ainakaan enää nykypäivänä astetta vanhempana ja toivottavasti viisaampana) sanoa kenellekään, että: ''Olet minulle tärkein ihminen tässä maailmassa'', koska en osaa enkä halua asettaa ihmisiä arvojärjestykseen. Elämässäni on ja tulee aina olemaan useita tärkeitä ihmisiä, mutta läheisyyden eri muodot vaihtelevat.
Posts: 1,860
Replying to SINKKULUUKKU:
---
KYSYMYS KAIKILLE: Miten arvioisit suhteen läheisyyttä? Eli esimerkiksi mitkä erilaiset asiat ovat hyviä indikaattoreita läheiselle suhteelle tai millaisilla keinoilla suhdetta voi pyrkiä lähentämään? Tai miten on etäisen suhteen indikaattoreiden tai suhteen etäännyttämisen keinojen suhteen?
---
Aluksi vastaukseni tähän kysymykseen tuntui jotenkin selkeältä. Kun mietin asiaa tarkemmin niin huomasin, että tähän on itseasiassa vaikea vastata. Ts. ROMAANIVAROITUS!
Ensimmäisenä ajattelin, että läheisyys liittyy itselläni yhdessä vietetyn ajan määrään. Pohdin, että ei voi tulla läheiseksi, jos ei vietä säännöllisesti tarpeeksi aikaa yhdessä. Sitten tajusin, että minulla on hyvinkin läheisiksi kokemiani ihmisiä, joita näen ehkä kerran vuodessa. Aina kun näemme, koen suunnatonta sielujen synergiaa ja tuntuu siltä, kuin emme olisi erossa olleetkaan. Mun on siis vastattava ensimmäisenä, että joidenkin ihmisten kanssa vaan jostain syystä synkkaa ja polut kohtaa. Se on sellaista kemiaa, jota ei voi edes sanoin kuvata. Aina ei tarvita sanoja, osataan olla hiljaakin yhdessä, vaivaantumatta. Tämä on itselläni lähtökohta läheisen suhteen syntymiselle.
Läheisyydellä on kuitenkin eri tasoja, ja itse koen romanttisen läheisyyden eri tavalla kuin ystävyydellisen läheisyyden. Näiden läheisyyden eri muotojen syntymisellä on ainakin omassa elämässäni eroja. Ystävyydellisen ja romanttisen läheisyyden erottaa omassa elämässäni karrikoidusti seksuaalisuus ja intohimo. Romanttista läheisyyttä ei itselläni pääse syntymään ilman seksuaalisuutta ja intohimoa, kun taas ystävyydellinen läheisyys syntyy yleensä juurikin ilman näitä. Toisaalta romanttinen läheisyys sisältää aina toivottavasti myös ystävyyttä, sillä koen ystävyyden puutteen olevan monesti syy eroamisille.
Tässä kohtaa mun on myönnettävä yksi asia. Mä olen romantikko, vaikka aika ajoin yritänkin pyristellä siitä irti - huonolla menestyksellä. Mä oon perinteisen tylsä romantikko, sen oon oppinut itsestäni. Vaikka kuinka pyörittelen pienessä päässäni sitä mahdollisuutta, että elämässäni voisi kenties olla useampi romanttisten tuntemusten kohde samanaikaisesti ilman, että kenenkään tarvitsisi kahlita ketään mihinkään ja elämä voisi kenties olla rikkaampaa kaikessa moninaisuudessaan, niin päädyn silti samaan toteamukseen joka kerta. Mä tykkään olla yhden ihmisen nainen, romanttisessa mielessä. Siinä on aina ollut mulle jotakin äärimmäisen kiehtovaa, kun kaksi ihmistä näkee toisissaan niin paljon, että haluaa jakaa itsensä asian syvimmässä merkityksessä toistensa kanssa. Tämä on varmasti osittain opittu malli (omat vanhemmat olleet naimisissa ties kuin monta vuosikymmentä jo), mutta toisaalta asioita paljon mietittyäni ja elettyäni olen todennut, että mä vaan olen aika yksinkertainen ihminen näiden asioiden suhteen.
Mä en pysty kokemaan suurta romanttista läheisyyttä jos tiedän, että en ole ainut, jonka kanssa toinen ihminen haluaa jakaa itsensä siinä asian syvimmässä merkityksessä, myös seksuaalisesti. Pystyn pitämään kivaa ja tuntemaan jossakin määrin läheisyyttä, mutta en sellaista vahvaa läheisyyttä, jonka koen itselleni tärkeäksi asiaksi parisuhteessa. Tiedän, että tähän voisi kommentoida esimerkiksi: ''Eikö suurta läheisyyttä voi muka tuntea useamman ihmisen kanssa, onko se mielestäsi väärin?'' Varmasti voi tuntea useamman ihmisen kanssa, eikä se ole mielestäni ollenkaan väärin jos eri osapuolet ovat tietoisia asiasta. Olen vain itse tullut siihen tulokseen, että pystyn voimakkaaseen romanttiseen läheisyyteen ainoastaan silloin, jos olen ainut kumppani kumppanilleni ja hän minulle. Tämä tunne on vahva, mutta en koe sitä ongelmaksi, päin vastoin. Koen sen positiivisena asiana. Näin ollen en halua edes yrittää muuttaa sitä. Tähän vaikuttaa varmasti osittain toiveeni oman perheen perustamisesta joskus tulevaisuudessa sekä oppimani malli ns. ydinperheestä. Tykkäilen siitä ajatuksesta, että toisen kanssa voi jakaa itsensä, onnensa, ajatuksensa, tunteensa, kehonsa ja kenties joskus vieläpä vanhemmuuden hamaan loppuun saakka. Joillekin ajatus on ehkä tylsä ja kahlitseva, mulle se on about kuuminta hottia koko maailmassa, mikäli molemmat osapuolet oikeasti panostavat suhteeseen. (Tosin, tällä hetkellä tykkään mennä ja kokea ja reissata vapaasti erinäisistä asioista johtuen, mutta kassellaan tosa syssymmällä... :P)
Kaikenlaisen läheisyyden syntymiseen vaikuttaa itselläni se, että voin puhua aroistakin asioista. Voin paljastaa haavoittuvan puoleni ilman pelkoa siitä, että kertomiani asioita ja ajatuksia käytetään minua vastaan. Voin itkeä toisen nähden. Romanttisessa läheisyydessä korostuu itselläni se, että voin avoimesti kaivata toista vierelleni ilman pelkoa siitä, että hän ahdistuu, tai että hän ei osaa päättää kenen vieressä minkäkin yönsä viettäisi. Tietyissä asioissa tykkään olla suppea tyyppi. Siinä on vaan jotain maagista, kun kaipaa juuri sitä yhtä tiettyä ihoa omaansa vasten. Tunteiden jakaminen sanoin, elein ja teoin on mulle oleellinen asia läheisyyden syntymisen ja ylläpitämisen kannalta.
Yhdessä vietetyllä ajalla ja sen sisällöllä on toki merkitystä läheisyyden syntymiselle, vaikka alkukappaleessa jo hieman spekuloin asiaa. Joidenkin ihmisten kanssa pystyy ilmaisemaan tunteitaan ja ajatuksiaan vapaasti heti alkumetreiltä lähtien, jolloin läheisyys pääsee syntymään nopeastikin. Joskus läheisyyden syntyminen vie enemmän aikaa - tai jää syntymättä ajan kulusta huolimatta. Kaikkien kanssa tunteiden ja ajatusten molemminpuolinen jakaminen ei vaan puhkea kukkaan. Koen, että ystävyydellistä läheisyyttä on helpompi pitää yllä silloinkin, kun näkee harvoin. Romanttisen läheisyyden kanssa omat kokemukseni ovat hieman erilaiset. Kerta vuodessa ei ihan riitä. :D Seksuaalisuus vaikuttaa tässä asiassa paljonkin, tietysti. Se on minulle hyvinkin vahva tapa jakaa läheisyyttä, ja onhan se myös yksi ihmisen perustarpeista. Liian pitkä breikki erkaannuttaa, näin olen kokenut. Läheisyys voi toki elää ja muuttua suhteen aikana eri elämäntilanteissa, ja ihmisten pohdittavaksi jääkin, että haluavatko he lähentyä uudelleen vaiko hakea elämälle jotain uutta suuntaa. Elämä on kuitenkin hyvin pitkälti valintoja.
Haluan vielä mainita erikseen, että parisuhteessa oleminen ei ole koskaan vähentänyt tarvettani ja haluani kokea läheisyyttä ystävieni kanssa. En voisi (ainakaan enää nykypäivänä astetta vanhempana ja toivottavasti viisaampana) sanoa kenellekään, että: ''Olet minulle tärkein ihminen tässä maailmassa'', koska en osaa enkä halua asettaa ihmisiä arvojärjestykseen. Elämässäni on ja tulee aina olemaan useita tärkeitä ihmisiä, mutta läheisyyden eri muodot vaihtelevat.
deepii shittii. hyvä kirjoitus ja oon kyl samaa mieltä monesta asiasta.
sellainen tilanne tällä hetkellä että olis yks ihan tosi kiva tyttö joka olis kaikin puolin vaimomatskuu ja olis varmaan kiinnostunu mutta siitä puuttuu "se jokin". En vaan osaa kuvailla sitä sanoin. Sit on yks toinen mimmi kuka on ihan sekaisin eikä ole yhtää vaimomatskuu mut joku siin mimmissä vaan on. Joka kerta kun katson sen silmiin niin tuntuu siltä ku aurinko nousis ylös ekaa kertaa ja tuntuu siltä kuin maailma pysähtyis nanosekunniks eikä ympärillä olis ketään muita. harmi vaan ettei tätä gimmaa vissiin kiinnosta sen enempää. mut ah on se mahtava tunne kun ihastut johonkin kunnolla.
Posts: 2,154
Replying to SINKKULUUKKU:
---
Toisaalta useammat läheiset suhteet pysyvät todennäköisesti kuitenkin hieman vähemmän läheisinä, kuin se yksi ylitse muiden -tyyppinen suhde.
---
Mielenkiintoinen hypoteesi. Sen validiutta eri tilanteissa arvioidessani tajusin, että "suhteen läheisyys" on varmasti aika erilainen käsite eri ihmisille.
Suhteen läheisyydestä ja sen mittareista: Ajatus tuon aiemman kirjoitukseni taustalla oli se, että usein parisuhteessa tai sen tyyppisessä sen yhden ihmisen kanssa vuorovaikuttaa merkittävästi enemmän kuin muiden, jolloin tälle muodostuu helpommin muita vankempi käsitys ja ymmärrys kumppanistaan. Yhdessä vietetyn ajan määrä, ja tietysti myös laatu, on siis mielestäni yksi tekijä siinä, kuinka läheiseksi suhde muodostuu. Muitakin tekijöitä toki on, kuten yksilön halu panostaa lähentymiseen kunkin elämässään vierellään kulkevan ihmisen kanssa, ja tämä liittynee enemmän siihen laatupuoleen.
Selvennykseksi; tarkoitan hyvin intiimilllä tavalla läheistä suhdetta, jossa voi etsiä ja löytää toisen kanssa ja avustuksella itsestään asioita, joiden olemassaolo tai ymmärrys on kenties ollut itseltä muutoin piilossa osin tai kokonaan ja vaikea tavoittaa. Hieman kevyemmän läheisyyden koen pitävän sisällään henkilökohtaisten asioiden jakamista, mutta itse olen hyvin harvojen ihmisten kanssa päässyt siihen läheisyyden syvyyteen, jossa löydän merkittäviä uusia väyliä tutustua itseeni ja kehittää itseäni.
Nyt tätä ajatellessani huomaan, ettei tällaisen läheisyyden syntyminen ole vaatinut parisuhdetta tai välttämättä edes sen kaltaista suhdetta, mutta se on vaatinut intensiivistä vuorovaikutusta. Olen ymmärtänyt, että monille niin intensiivinen vuorovaikutus on mielekäs ja tavoittelemisen arvoinen asia lähinnä parisuhteessa. Itselleni ystävyydelliset ja romanttiset suhteet eivät välttämättä merkittävästi eroa toisistaan (kuten olen saattanut joskus mainita), kuitenkin johtuen erinäisistä sisäisistä klikeistäni intensiivisen sitoumuksellisen suhteen muodostamiseen liittyy mielessäni joitakin peikkoja, jotka voivat hankaloittaa lähentymistäni toisen ihmisen kanssa sellaisessa suhteessa, joka on selkeästi poissulkeva. Pidän turvallisempana suhdetta, joka ei sisällä vaateita, ja kun koen olevani turvassa, minun on mahdollista avata ajatuksiani ja tuntemusiani luottavaisemmin ja laajemmin, myös itselleni.
Keksin tuossa eräänä iltana (yhden mahdollisen teorian siitä) millainen on optimaalinen, palkitsevin, ihmissuhde: Toinen osapuoli tarjoaa haastetta kohdata joitain kohtia omasta persoonasta ja tavoista toimia edustamalla itse erilaista lähestymistapaa ja tarjoamalla uusia näkökulmia tukemaan kasvua kyseisellä alueella, mutta antaa samalla myös jollekin toiselle osalle itsestä toisenlaisen heijastuspinnan, joka antaa levähtää ja olla juuri sellainen kuin on, tuomitsematta ja pyrkimättä muuttamaan. Plussana samankaltaiset toimintamallit kyseisenkaltaisilla alueilla voivat tarjota mahdollisuuden lisätä ymmärrystä omasta toiminnasta ja sen motiiveista. (Tällaisia ihmissuhteita olisi hyvä olla useita erilaisia tasapainon saavuttamiseksi, jottei jokin osa-alue jää liiaksi laiminlyödyksi kasvun tai vertaistuenkaan puolelta.)
Posts: 2,451
. Kyl nyt seurustelusuhteessakin ollessa toki yhteyttä pidetään mutta nyt tuntuu että puhelin soi jatkuvasti.
Posts: 1,860
Posts: 736
Replying to SINKKULUUKKU:
---
Toisaalta useammat läheiset suhteet pysyvät todennäköisesti kuitenkin hieman vähemmän läheisinä, kuin se yksi ylitse muiden -tyyppinen suhde.
---
Mielenkiintoinen hypoteesi. Sen validiutta eri tilanteissa arvioidessani tajusin, että "suhteen läheisyys" on varmasti aika erilainen käsite eri ihmisille.
KYSYMYS KAIKILLE: Miten arvioisit suhteen läheisyyttä? Eli esimerkiksi mitkä erilaiset asiat ovat hyviä indikaattoreita läheiselle suhteelle tai millaisilla keinoilla suhdetta voi pyrkiä lähentämään? Tai miten on etäisen suhteen indikaattoreiden tai suhteen etäännyttämisen keinojen suhteen?
Sana on toki aiheesta muutenkin vapaa. Kiitos <3
Mielestäni suhde on läheinen silloin, kun koen, että voin olla täysin oma itseni toisen seurassa ts. että minut hyväksytään juuri sellaisena kuin olen. Suhdetta voi lähentää ainakin avoimuudella, että uskaltaa näyttää itsensä sellaisena kuin on. Myös vuorovaikutus, yhdessä vietetty aika, huumori ja tavallaan myös riidat toimivat suhteen lähentäjinä.
Posts: 3,204
Kaveri sitten ilokseni onnistui löytämään emännän itselleen lyhyemmän sinkkuilun jälkeen kuin minä. Itse en edes treffeillä ole käynyt vuoteen. Olen todella onnellinen hänen puolestaan, vaikka tuli tietynlainen yksinäinen olo.
Läheisyyteen voisin kommentoida itselläni sen olevan psyykkinen ja fyysinen läheisyys. Kuitenkin menettämättä minuuttani, vaan luomalla minä yksilönä/minä suhteessa/me roolimallit (älkää nyt ymmärtäkö väärin). Jos henkinen yhteys (=läheisyys) puuttuu, ei suhdetta minusta voi pelastaa, vaikka fyysinen läheisyys toimisi. Jos kumpaakin on tarpeeksi, on suhde tarpeeksi läheinen.
Omalla kohdallani tarpeeksi läheinen suhde on sellainen, joka antaa kummalekin tarpeeksi tilaa olla omat yksilönsä sekä olla yhdessä oma yksilö. Liiallinen dominointi ainakin saa hälytyskelloni soimaan, koska koen menettäväni minuuteni siinä, eikä se ole parisuhteen tarkoitus. Läheinen suhde antaa tilaa kasvaa yhdessä ja yksilöinä minusta. Jos suhde ei kehity yhdessä tai siihen ei panosteta, on se tuomittu.
Tässä nyt jotain kahvikuppifilosofiaa
Läheisyyteen voisin kommentoida itselläni sen olevan psyykkinen ja fyysinen läheisyys. Kuitenkin menettämättä minuuttani, vaan luomalla minä yksilönä/minä suhteessa/me roolimallit (älkää nyt ymmärtäkö väärin). Jos henkinen yhteys (=läheisyys) puuttuu, ei suhdetta minusta voi pelastaa, vaikka fyysinen läheisyys toimisi. Jos kumpaakin on tarpeeksi, on suhde tarpeeksi läheinen.
Omalla kohdallani tarpeeksi läheinen suhde on sellainen, joka antaa kummalekin tarpeeksi tilaa olla omat yksilönsä sekä olla yhdessä oma yksilö. Liiallinen dominointi ainakin saa hälytyskelloni soimaan, koska koen menettäväni minuuteni siinä, eikä se ole parisuhteen tarkoitus. Läheinen suhde antaa tilaa kasvaa yhdessä ja yksilöinä minusta. Jos suhde ei kehity yhdessä tai siihen ei panosteta, on se tuomittu.
Tässä nyt jotain kahvikuppifilosofiaa
Posts: 2,477
Huh-heijaa, täällä on nyt kyllä niin diippiä shittiä että näin vasta sinkkuuntuneella menee pää aivan pyörälle kun yrittää miettiä moisia asioita.
No, ehkäpä ihan vielä ei edes tarvitse alkaa miettimään kaikkia asioita ihan niin syvällisellä tasolla. Jospa nyt ens alkuun ees totuttelis siihen, että viiden vuoden tauon jälkeen ollaan taas täällä.
Katotaan sit jossain vaiheessa jos sais jotain järkevää tekstiä ulos, ja vois jopa osallistua keskuteluun.
Sitä odotellessa... Onneks on ihania ystiksiä elämässä!
No, ehkäpä ihan vielä ei edes tarvitse alkaa miettimään kaikkia asioita ihan niin syvällisellä tasolla. Jospa nyt ens alkuun ees totuttelis siihen, että viiden vuoden tauon jälkeen ollaan taas täällä.
Katotaan sit jossain vaiheessa jos sais jotain järkevää tekstiä ulos, ja vois jopa osallistua keskuteluun.
Sitä odotellessa... Onneks on ihania ystiksiä elämässä!
Posts: 1,860
Posts: 2,492
Replying to SINKKULUUKKU:
This is my church. This is where I heal my hurts.
!!! The church of SINKKULUUKKU !!!
Kuinkas ordinointi tässä kirkossa toimii? Voisin nimittäin olla jossain määrin kiinnostunut
Posts: 1,691
Replying to SINKKULUUKKU:
Taidan kanssa omistaa ikuisuus kortin tänne....
No mut hei, sähän otit sen mun tontin täällä sillo itelles kun muutin pois täältä.. (näin jälkikäteen ajateltuna ainoastaan väliaikaisesti, koska täällähän sitä taas ollaan oltu jo parisen kuukautta.
)Kaipa sitä pitää etsiä täältä itselleen uusi tontti, missä kyhjöttää..
Posts: 673
Replying to SINKKULUUKKU:
Kaipa sitä pitää etsiä täältä itselleen uusi tontti, missä kyhjöttää..
Omistan tontti monopolin, enkä ole kuullut tästä mitään, miksi? Lähetän gorillani kimppuusi ja keräämään rahaa seuraavaan tonttiisi, ottaen huomioon laittomuudet et pääse halvalla...
Posts: 3,204
Posts: 4,039
Replying to SINKKULUUKKU:
---
This is my church. This is where I heal my hurts.
---
!!! The church of SINKKULUUKKU !!!
Ilmottaudun ylipapittareks. Mun kontolle voi jättää dionysoksen palvonnan ja lepyttämisen.
Amz doing it just fine*jeesus*