astaroth, 23.9.2007 14:56:
---
larzizi, 23.9.2007 14:53:
Oon sitä miettinyt, että voiko tommosta olla olemassakaan. Mutta minkäs sille mahtaa, että sattuu just olemaan mies mun makuun
---
kuinka paljon voi luulla tuntevansa ihmistä kahden viikon jälkeen?
Mä olen rakastunut ensisilmäyksellä kun mä olin 18. Eikä se ollut väärin tai oikein siinä tilanteessa. Lopulta siitä sitten kehkeytyi yksi mun elämäni tärkeimmistä ihmissuhteista. Eikä se tarkoita, että siinä hetkessä luullaan, että tuntee toisen ihmisen. Silloin tunnetaan jossakin munaskuissa, että siinä toisessa on sitä jotakin - vastustamatonta vetoa sanoisin.
Nykyään olen jo niin vanha ja kyyninen, että vaikka tiedän moisia pikaihastuksia olevan olemassa, en jotenkin jaksa enää uskoa siihen ihmeeseen omalla kohdallani. Seison kuitenkin takajaloillani, kun tapaan uusia ihmisiä ja liikaa takerrun pikkuseikkohin, joten mitään pikaistumista ei edes pääse syntymään. (Paitsi kun olen järkyttävässä jurrissa ja siitähän ei seuraa, kuin Coyote Ugly.) Yritänkin saada oman maailmani käännettyä niin, että voisin ensin rakentaa ystävyssuhteen ja että olisi mahdollista siitä syventää se romantilliseksi suhteeksi. Hankalaa se on, jos tietää toisesta ihmisestä liikaa.