Toivottavasti tätä / tämän tyylistä topiccia ei ole jo, mutta jos on.. pahoittelen!
Eli:::
Onko joskus tullut sanottua sellaista, mitä olet sekunnin kuluttua, minuutin kuluttu, tunnin, päivän, viikon tai vaikkapa kuukauden kuluttua alkanut miettimään, et; Mitä mä oikeen sanoinkaan? tms. Pointtina tässä onkin se, että et kehtaakaan enää mennä pyytämään anteeksi, vaan se on jäänyt kytemään mieleesi..!
Minulla on tapahtunut niin, tosin en nyt rupee kertomaan sitä..!
---
Entäpä te, hyvät ihmiset?!!
Ikävä kyllä on käynyt muutamankin kerran. Kiukkusena olen taitava päästämään suustani sammakoita. Aina olen anteeksi pyytänyt ja yhden kerran tuon takia on suhdekin mennyt poikki. Ja siltikään en ole oppinut. Edelleenkin saatan huonolla tuulella sanoa hieman pahasti. tuo on erittäin huono ominaisuus ja monesti olen miettinyt että pitäisi välillä hieman tarkemmin miettiä mitä sanon. Vielä en ole siinä onnistunut.
Valitettavasti on tullut möläytettyä sitä sun tätä ja kadun edelleenkin joitakin asioita mitä olen mennyt sanomaaan kun niitä ei voi anteeksi antaa tai peruuttaa
Kerran sanoin yhdelle kaverilleni että miksei se voi olla edes pientä hetkeä hiljaa kun meinasi palaa hermot ja sitä sain katua koko automatkan..tuli jatkuvaa huutoa ja raivoamista ja oloni paheni koko ajan. Väsyneenä pitää vain pitää jotkin asiat sisällään
Tuo oli vain lievä tapaus mutta jätän pahemmat omaksi tiedokseni ja niiden jotka ovat niistä kärsimässä kanssani.
En mitään, harkitsen sanojani ihan liian tarkasti ja täten vaikutan pintapuolisesti ylen mukavalta persoonalta... Jätän myös paljon sellaista pahaa sanomatta minkä vois ihan hyvin sanoa ja kerään sit vaan pahaa fiilistä sisälleni. Huono tapa. Niinkin nurinkurisesti GoA:an nähden, että mulla on menny suhde poikki siihen etten oo vaan sanonu suoraan jos joku vituttaa.
Viime aikoina oon kyllä koittanu sanoa jos joku tuntuu paskalta, mutta siltikin puheet on kovin pehmosia ja ymmärtäväisiä... Hankalaa kun tutuilla on jo tietynlainen kuva mun suhtautumisesta asioihin, niin ei oikein voi vaan yhtäkkiä muuttua jyrkäks ja itsekkääks.
Toisaalta nämä tutut on niitä ihmisiä, joille en ikinä joudukaan sanomaan mitään pahaa.
Negatiivisin asia tässähä on juuri se, ettei ihminen muutu toisten silmissä, vaikka olisikin itse (ja omasta mielestä) muuttunut [paljonkin?] Tätä kärsii mm. kirjoittaja itse! *nyyhky*
bansq:
En mitään, harkitsen sanojani ihan liian tarkasti ja täten vaikutan pintapuolisesti ylen mukavalta persoonalta... Jätän myös paljon sellaista pahaa sanomatta minkä vois ihan hyvin sanoa ja kerään sit vaan pahaa fiilistä sisälleni. Huono tapa. Niinkin nurinkurisesti GoA:an nähden, että mulla on menny suhde poikki siihen etten oo vaan sanonu suoraan jos joku vituttaa.
Hankalaa kun tutuilla on jo tietynlainen kuva mun suhtautumisesta asioihin, niin ei oikein voi vaan yhtäkkiä muuttua jyrkäks ja itsekkääks.
mulla on sama vika, oon liian kiltti! oon oikee*enkeli* mut sit mul on taas paha tapa et jos joku vituttaa enkä sano sitä ni jätän tekemättä asioita jota oon luvannu tehdä, ja sen takia saan aina jonkun vihat päälleni! PRKL!
No yleensä tulee oltua aika hienotunteinen, mutta just tällä viikolla muistelin yhtä typeryyttä, mikä tuli sanottua joskus 6 vuotta sitten...Oikeestaan vasta nyt tajuan, miten typerää läppää heitin...Tekis mieli ottaa yhteyttä siihen tyyppiin ja jatkaa keskustelua, mikä katkes sillon ajat sitten...
mut sit mul on taas paha tapa et jos joku vituttaa enkä sano sitä ni jätän tekemättä asioita jota oon luvannu tehdä, ja sen takia saan aina jonkun vihat päälleni! PRKL!
Mulla on sama paha tapa :| Sen lisäksi mulla on (ollut) tapana jatkaa tota ketjua valehtelemalla ihmisille ja kehittämällä tekosyitä.. olen yrittänyt päästä tosta tavasta nyt eroon pitkäjännitteisellä työllä ja yhden ihmisen avulla - ja onnistunutkin siinä aika pitkälti.
Itsehillintää olen myös tietoisesti opetellut viimevuosina ja siinäkin edistynyt. Sitä ennen tuli kyllä kiukuteltua ja huudettua kurkku suorana asioita, joita olen myöhemmin katunut ja monia pyydellyt anteeksi.
Tämän pointtina nyt ehkä oli se, että muuttuminen on mahdollista, jos haluaa ja näkee PALJON vaivaa. Myös muiden asenteet muuttuvat pikkuhiljaa, ajan kanssa.
niin. eikö se olis aina helpointa olla mahdollisimman rehellinen, ni vaikka lipsahtais suusta enemmän kuin on tarpeen, ni ei tarvis kuitenkaan alkaa selittelemään ja kiertelemään niitä jälkeenpäin
serotonot:
niin. eikö se olis aina helpointa olla mahdollisimman rehellinen, ni vaikka lipsahtais suusta enemmän kuin on tarpeen, ni ei tarvis kuitenkaan alkaa selittelemään ja kiertelemään niitä jälkeenpäin
REHELLISYYS KUNNIAAN
Totta, mut monessa tilanteessa se 'totuus'
voi olla toiselle osapuolelle liian kova pala
nieltäväksi, syystä tai toisesta. Mun kokemusten
mukaan suurin osa noista mitä olisin voinut
jättää sanomatta on just niitä väärään aikaan
väärässä paikassa väärälle henkilölle sanottuja
totuuksia
pyrin aina siihen, että seison sen takana mitä sanon. Jos jossain tilanteessa äkkiseltään heitän jotain mitä ei 'jonkun' mielestä ois pitäny sanoa, niin vaik siinä kestäis vähän aikaa niin mä otan sen omakseni. kuitenkin luotan siihen, että vaikka tilanteen provosoimana niin silti jokainen juttu tulee mun sisuksista, eli mitä todennäköisimmin tarkotan sitä kovasti. No regrets.
Totta, mut monessa tilanteessa se 'totuus'
voi olla toiselle osapuolelle liian kova pala
nieltäväksi, syystä tai toisesta. Mun kokemusten
mukaan suurin osa noista mitä olisin voinut
jättää sanomatta on just niitä väärään aikaan
väärässä paikassa väärälle henkilölle sanottuja
totuuksia
no mutta jos ne on totuuksia niin eikö ole kaikkien kannalta hyvä että ne tulevat ilmi? usein juuri tuollasten asioiden liian pitkä sisällään pitäminen johtaa siihen että se totuus purkautuu väärällä tavalla, jolloin siitä ei enää pysty keskustelemaan vaan se aiheuttaa ainoastaan mielipahaa.
Toki totuus välillä tekee kipeää, mutta niin tekee moni muukin asia. Tää maailma ois vaan niin paljon helpompi paikka elää jos kaikki olisivat rehellisiä, että sen kustannuksella olisin valmis hieman kärsimäänkin
serotonot:
no mutta jos ne on totuuksia niin eikö ole kaikkien kannalta hyvä että ne tulevat ilmi? usein juuri tuollasten asioiden liian pitkä sisällään pitäminen johtaa siihen että se totuus purkautuu väärällä tavalla, jolloin siitä ei enää pysty keskustelemaan vaan se aiheuttaa ainoastaan mielipahaa.
Toki totuus välillä tekee kipeää, mutta niin tekee moni muukin asia. Tää maailma ois vaan niin paljon helpompi paikka elää jos kaikki olisivat rehellisiä, että sen kustannuksella olisin valmis hieman kärsimäänkin
Ajoitus on kuitenkin kaiken A ja O, toiset
hetket on parempia sanoa joku asia
kun joku muu hetki. Lisäksi tapa jolla totuus
sanotaan vaikuttaa siihen repiikö totuus
lopullisesti palasiksi vai auttaako eheytymään.
Toki todellisuuden kohtaaminen ennemmin
tai myöhemmin on välttämätöntä, mutta on
tilanteita joissa ihmisen pakottaminen
totuuden kohtaamiseen on tarpeettoman
julmaa. Jos nyt yksinkertaista rautalanka-
esimerkkiä haetaan niin esimerkiksi vittuilu
ja nimittely sattuvat pahiten kun ne perustuvat
totuuksiin. Ja edelleen, monisyisemmissäkään
'sarvikuono olohuoneessa' -tilanteissa
paras ratkaisu ei missään nimessä ole
repiä henkilöä kiljuen todellisuuteen jota
hän ei _vielä_ ole valmis kohtaamaan.
Ajoitus on kuitenkin kaiken A ja O, toiset
hetket on parempia sanoa joku asia
kun joku muu hetki. Lisäksi tapa jolla totuus
sanotaan vaikuttaa siihen repiikö totuus
lopullisesti palasiksi vai auttaako eheytymään.
Toki todellisuuden kohtaaminen ennemmin
tai myöhemmin on välttämätöntä, mutta on
tilanteita joissa ihmisen pakottaminen
totuuden kohtaamiseen on tarpeettoman
julmaa. Jos nyt yksinkertaista rautalanka-
esimerkkiä haetaan niin esimerkiksi vittuilu
ja nimittely sattuvat pahiten kun ne perustuvat
totuuksiin. Ja edelleen, monisyisemmissäkään
'sarvikuono olohuoneessa' -tilanteissa
paras ratkaisu ei missään nimessä ole
repiä henkilöä kiljuen todellisuuteen jota
hän ei _vielä_ ole valmis kohtaamaan.
joo oot ihan oikeassakin, ja tota tavallaan ajankin takaa. Eli että jos ihmiset olisivat avoimia ja rehellisiä toisilleen ei sellaisia painetilanteita pääsisi syntymään. Lisäksi jos ihmiset olisivat aina rehellisiä olisivat he myös tottuneet siihen rehellisyyteen. Toki yhtä tärkeä asia on myös käytöstavat tai siis juuri tuo ajoitus jne.
yleensä sanon jotain jonka olisi pitänyt pitää omana tietona lähes päivittäin, ja joudun kiusallisiin tilanteisiin ja selittelemään tämän vuoksi noin keskimääräistä enemmän, mutta, tää on aika paha, tapahtui eilen.
olen jo pitemmän aikaa miettinyt miten suhtautua kun erään todella tärkeän ihmisen ja läheisen ja rakkaan ystävän tyttöystävä pettää tätä mun ystävääni...no eilen sitten tämä ystävä soittaa mulle, on hieman oudon kuuloinen, ja lopulta kysyy että ootkos kuullut meistä (siis hänestä ja hänen pettäjä-tyttöystävästään) mitään juttuja. olin siinä että nooh, ehkä jotain, minkälaisia juttuja, johon tää vastasi, että ihan millasia vaan, ja lähinnä koskien tätä elinaa...mä olin siinä että no nyt se on sitten jäänyt kiinni, tai ainakin epäilee, ja laukaisin että joo, kyllähän se sua on saattanut pettää, itseasiassa useemmin kun kerran,mieti nyt että meettekö kihloihin kuitenkaan, plaaplaa...
seuraa pitkä hiljaisuus, jonka päätteeksi tämä kaveri toteaa, että aattelin kyllä kertoa sulle, että meille tulee vauva....
Oh My God! iloista ja onnellista odotusaikaa sitten.olisinpa taas saanut pikakelattua alkuun ja pidettyä suuni kiinni.
cheat:
yleensä sanon jotain jonka olisi pitänyt pitää omana tietona lähes päivittäin, ja joudun kiusallisiin tilanteisiin ja selittelemään tämän vuoksi noin keskimääräistä enemmän, mutta, tää on aika paha, tapahtui eilen.
olen jo pitemmän aikaa miettinyt miten suhtautua kun erään todella tärkeän ihmisen ja läheisen ja rakkaan ystävän tyttöystävä pettää tätä mun ystävääni...no eilen sitten tämä ystävä soittaa mulle, on hieman oudon kuuloinen, ja lopulta kysyy että ootkos kuullut meistä (siis hänestä ja hänen pettäjä-tyttöystävästään) mitään juttuja. olin siinä että nooh, ehkä jotain, minkälaisia juttuja, johon tää vastasi, että ihan millasia vaan, ja lähinnä koskien tätä elinaa...mä olin siinä että no nyt se on sitten jäänyt kiinni, tai ainakin epäilee, ja laukaisin että joo, kyllähän se sua on saattanut pettää, itseasiassa useemmin kun kerran,mieti nyt että meettekö kihloihin kuitenkaan, plaaplaa...
seuraa pitkä hiljaisuus, jonka päätteeksi tämä kaveri toteaa, että aattelin kyllä kertoa sulle, että meille tulee vauva....
Oh My God! iloista ja onnellista odotusaikaa sitten.olisinpa taas saanut pikakelattua alkuun ja pidettyä suuni kiinni.