mäkin pääsen koht liukastelee autolla.. mut sehän on vaan siistii..
---
Niin, onhan tarkotuksellinen liukastelu ihan kivaa ja on tosiianki mukaava pistää pikkuteillä mutkiin ovi edellä, mut sitten ku on tarkotus päästä paikasta A paikkaan B se vaan vituttaa*hih*
---
Se on kyllä kumma miten ihmiset eivät osaa ajaa talvella, vaikka talvi on joka vuosi. *hahjust*
Johtuu siitä että osa haluaa oppia ajamaan hyvin ja päätyvät ojaan.
Chatte:
Ärsyttää lukee näitä hehkutuksia, kun itsellä on paskafiilis . No joo, oon iloinen teidän muiden puolesta - ainakin yritän kovasti.
Kooaliini:
missi sulla on paskafiilis?
Emmää ees tarkalleen tiedä. Monen asian summa. Maanantai taas on jotenkin niin ahdistava. Ja täällä päin maata on loskakeli, ihan pimeetä, sumuista ja märkää. Mua paleltaa. Mikään ei huvita, ei edes lätkä eikä salibandy, ja se on kyllä harvinaista. Noh, tää nyt on ihan off-topic ja kamalaa valitusta. *yrittää piristyä*
Lauantai-ilta - mieheni käytös on outoa. Olimme sopineet tapaavamme Stokkalla yhteistä kahvikupposta varten. Olin ollut ostoksilla ystävieni kanssa koko päivän ja ajattelin että ehkä hän on loukkaantunut, koska olin hieman myöhässä. Hän ei kuitenkaan sanonut siitä mitään.
Keskustelu ei sujunut, hän oli hiljainen. Ehdotin että siirtyisimme jonnekin hiljaisempaan paikkaan, jotta voisimme keskustella. Tähän hän suostuikin mutta pysyi kuitenkin hiljaa.
Kysyin häneltä oliko hänellä murheita- hän vastasi : Ei tässä mitään. Kysyin onko minun syytäni, että hän on vaitonainen ja juro. Hän sanoi, että ei ole mitään hätää eikä minun pitäisi olla huolissani.
Kotimatkalla kerroin hänelle rakastavani häntä, hän hymyili ja jatkoi ajamista. En voi ymmärtää hänen käytöstään enkä tiedä miksi hän ei vastannut rakkaudentunnustukseeni.
Kotona tunsin kuin olisin kadottanut mieheni johonkin usvaan, ikään kuin hän ei enää halunnutkaan löytää minua. Hän vain istui ja tuijotti televisiota; hän vaikutti todella kaukaiselta ja
etäiseltä.
Lopulta päätin mennä nukkumaan, mieheni seurasi minua 10 minuutin kuluttua ja yllättäen vastasi rakkauteeni ja hyväilyihini, rakastelimme, mutta silti hän tuntui omituisen poissaolevalta. Päätin etten kestä tätä enää vaan otin asian esille. Huomasin hänen kuitenkin nukahtaneen. Itkin itseni huolineni uneen.
En tiedä mitä tehdä. Olen jo varma että miehelläni on suhde. Elämäni on katastrofi.
Sivu aviomiehen päiväkirjasta
Lauantai-ilta - Tänään Tappara hävisi, mutta sainpahan p*****.