Olipas piristävä ja voimia antava loppukeskustelu kohta ex-kouluni ryhmänohjaajamme kanssa. Juttelin tänhetkisestä ikävästä tilanteesta työpaikalla ilmapiirin suhteen sekä siitä, että tämä työpaikka on saanut latistettua mun luovuuden, jaksamisen ja itseni sekä osaamiseni arvostamisen minimiin. Opettaja muistutti mua vahvuuksistani ja sanoi, että juuri munlaisia tarvitaan alalle. "Älä koskaan anna tuon puhtaan sielusi tummua, älä luovu persoonallisuudestasi ja positiivisuudestasi" hän sanoi. "Sulla on paljon annettavaa, sulla on paljon lämpöä."
Tän ei nyt todellakaan ole tarkotus olla mikään egobuusti-itsenikehumispostaus, mutta kun noi sanat vaan tuli niin tarpeeseen. Tänhetkisessä duunissa osaamista tunnutaan mittaavan sekuntikellolla, ja mun mielestä ne oikeat tärkeät asiat usein unohtuu - vaikka tän pitäisikin olla ihmisläheistä duunia. Silti olen alkanut kokemaan itseni jotenkin ihan huonoksi, vaikka siihen ei olisi mitään oikeaa syytä. Ihan hirvittää, kuinka suuri vaikutus työpaikan ilmapiirillä voi olla ihmiseen.
Maikkakin sanoi, että alahan katselemaan uutta paikkaa, ei sunlaisen sovi tuollaiseen jäädä. Tuli ihan hirmu hyvä fiilis siitä, että joku muistutti mun vahvuuksistani tallaamisen sijaan. Kehittymisen varaa on paljon, mutta onneksi sain muistutuksen siitä, että en mä väärällä alalla ole, ihan väärässä työpaikassa vaan tällä hetkellä. :) Ope rohkaisi mua näyttämään tuossakin työpaikassa, että mulla on omaa osaamistani, joka on erilaista kuin työkavereilla, mutta silti yhtä arvokasta. Sain taas rohkeutta ottaa asioita puheeksi seuraavassa palaverissa.
Olo on parempi. Lisäksi sain lähetteen kuvauksiin tänään, ehkä tähän ''terveyden''tilaan saa kohta kans jotakin selkeyttä. Sain myös hoidettua hurjasti asioita tänään, ja ensimmäinen tarjous vapautuvasta kämpästä on jo tullut sähköpostiin - vaikka juuri vasta laitettiin hakemukset menemään.
Loistavata!