Mul oli eilen tosi karsee päivä. Heti aamusta kouluun johtajuusopinnoille, mitkä kyllä sinänsä mua kiinnostaa. Selvittelin kuitenkin tauoilla kokoajan meiän paskassa tilanteessa olevaa lopputyötä, yhteistyötaho kun on tainnu nyt pilata mun mahdollisuudet valmistua ens jouluna. Opet ei oikeen digannu, kun me ei voida esittää seuraavassa seminaarissa edennyttä työtämme, se kun ei ole päässyt etenemään.
Vitutti suunnattomasti, teki mieli itkeä. Frendiki ottanu itelleen kokopäivätyön, joten pelottaa miten saadaan tätä etenemään kun lähtöasetelmatkin on yhteistyötahon kurjan yhteydenpidon vuoksi helvetin huonot. Kaikelta vitutukseltani sit suoraan duuniin. Teki edelleen mieli itkeä, mut pakotin itteni olemaan taas ystävällinen ja hymyilemään kauniisti. Kyl taas osaa arvostaa asiakastyötä tekeviä: oli tilanne mikä oli, niin aina on vaan oltava ystävällinen. Ei se aina helppoa ole, jos on ihan sairas stressi päällä.
Noh, mut syy miksi tää on päivän :) eikä :( topikissa on se, et huomasin illalla, et mun akka ukko on saanut mun pahan olon kaikkonemaan poijjes.
Sain maailman ihanimman savesta tehdyn kortin, mis luki maailman hellyyttävin teksti. Mä niiiiin arvostan itse tehtyjä juttuja yli kaiken!
Sain myäs paljon onnitteluja kamusilta, kiitos niistä! =)
Lisäks sain synttärihieronnan, jonka aikana parransänki oli mun otsassa, hikisukat naamalla ja hampaat niskassa.
Joo vähän vois reenata vielä. :D
Tänään sit bilettäääää ja vähän kuppia pitkästä aikaa!