Jatkokertomus

että suuri ja mahtava tiedät-kyllä-kuka oli imaissut kaikki maanalaisiin luoliinsa josta ei kukaan ole koskaan palannut.

poni oli että, ai kuka tiedät-kyllä-kuka, sillä se oli melko vähä-älyinen poni joka ei jaksanut seurata sateenkaarimaan sanomia kovinkaan usein eikä siis tiennyt että tiedät-kyllä-kuka oli....

...Se, ketä kaikkien pikkuponien tuli välttää. (pienen ponin äitiponi taisi olla aina sieniä syömässä, kun ei ollut ponille kertonut...)
Tonttu oli aivan ihmeissään, ettei pieni vaal.sin poni tiennyt kuka tiedät-kyllä-kuka oli.
"Onko poniäitisi ollut sieniä syömässä, kun ei ole tuota sinulle kertonut? Tonttu kysyi hämmästyneenä. Sitten tonttu, tuo kaikkien pikkuponien pakaran pyörittäjä, kertoi HIRVEÄN ilkeästä, julmasta makkaratehtailijasta, joka oli kuulemma siepannut kaikki ponit ja tehnyt niistä MEETVURSTIA!!!!!!!!!!!
Pieni poni alkoi voida pahoin, sen pieni vaal.sin turpa muutui vihreäksi ja se alkoi etsiä paniikissa ponikäymälää...*eiih*

Sen silmissä värisi ja maailma tuntui oudolta.. ja ihan kun sen kaviot olisivat keventyneet yhtäkkisesti, kaikki äänet kuullostivant vahvoilta.. kyllä nyt oli löydettävä ponikäymälä.. tai jotain muuta..*voiei*

Pieni poni muuttui jo keltaiseksi ja sen kaviot tuntuivat spagetilta.
Se näki pienen puskan lomassa pilkahduksen pienestä ponikäymälästä ja alkoi mönkiä sinne päin, kaviot kun eivät enää kantaneet...
Lopulta tonttu kyllästyi katsomaan tuloksetonta mönkimistä ja kantoi ponin käymälään. Se tonttu oli muuttunut isoksi ja vahvaksi ainakin 3m pitkäksi...

Pieni vaaleansininen, ennen niin kauniin vaaleanpunainen poni, muuttui aivan vaaleanvihreäksi oksentaessaan vessassa. Pahan olon kohtauksen oli saanut aikaan se että poni oli kuullut pahan makkaratehtailijan tekevän toisista poneista meetvurstia. Ponihan oli sentään kasvissyöjä.. Pienessä sievässä ponin mielessä naksahti.... Se päätti että nyt on aika kostaa tuolle pahalla makkaratehtailijalle. Se kaivoi pienestä vaaleanruskeasta laukustaan suuren vaalean maastovärisen AK-74 konekiväärin ja lähti päättäväisenä astaltamaan kohti makkaratehdasta...

... vastaan tuli Matti Nykänen ja Mervi Tapola. He kauhuissaan katsoivat kuinka päättäväisesti ja vihapäissään myrkyn vihreän värinen pikku poni laukkasi heidän ohitseen.. näytti vielä kieltäkin ohi mennessään.. tehdas alkoi haamottaa edessäpäin ja...

pieni poni hyppäsi pensaikkoon väijymään.

AUTS! kuuluin pensaikosta. pieni poni hyppäsi ainakin metrin ilmaan ja kaksi taaksepäin. mikä kumma oli saanut tuon huudon aikaan??? eivät kai täällä makkramestarin tehtaalla pensaat eläneet?

samassa pensaikosta ryömikin esiin....

...Tehtaasenn päässyt ilman salaoven avainta... (salaovi sijaitsi sudenkorennon pesästä vasemmalla.)
Silloin ponilla välähti...AVAIN!
Sitähän tässä oli alunperin lähdetty etsimään, mutta kaikki ylimääräiset riennot sitten tuli ja sekoitti kokonaan pikkuponin pollan...
Kyllä...Nyt oli aika jättää radat ja lähteä rampoilemaan makkaratehtaan liepeille, jotta tuo pirun avain löytyisi...

niin poni alkoi hiipimään kohti makkaratehtaan aitaa. se hyppeli ja pomppi puiden takana...kulki kyyryssä pensaiden alitse, ja hiljaa se hivuttautui aidan luokse. se kurkisti hiljaa ja hitaasti puun takaa....mutta voi kauhistus!!!! aidassa oli ainoa yksi portti ja sen ovella vartioi....

..Kädetönhampaatonkoiratonlehmä !! Poni pelästyi niin että meinasi korva pudota hän pinkoi karkuun kuin viimistä päivää taakse vilkuillen ettei kädetönhampaatonkoiratonlehmä seuraisi häntä ovelin kepposineen...

Mutta kepponen oli kerennyt jo tapahtua...
Kädetönhampaatonkoiratonlehmä-mikälie oli jo haistanut ponin ja sen korvan, mikä oli kuin olikikn tippunut. Nyt tuolla kauhealla örömönkiäisellä oli ponista selvä haju ja se lähti seuraamaan sitä...
Poni yritti naamioitua tontunksi kiskomalla sen tonttuhousut jalkaansa, lahkeet olivat huippupitkät, tonttuhan oli yli kolme metriä pitkä...
Poni yritti mennä piiloon sudenkorennon pesään.
Ponikakka hakkasi lahkeeseen kovempaa kuin koskaan ennen, mutta poni yritti rauhoitella itseään ajattelemalla äitiponia sienimetsällä...

Kädetönhampaatonkoiratonlehmä tulla puuskutti kohti tonttua...siis ponia ja pysähtyi sen kohdalla. se kiersi ja kaarsi ja poni seisoi yhä hiiskumatta paikallaan. Kädetönhampaatonkoiratonlehmällä oli eräs heikkous. se ei nimittäin huomannut olentoja, jotka eivät liiku. eihän poni parkamme tät tiennyt, mutta se silti, kauhusta jäykkänä, seisoi kuin kivipatsas.

samassa jostain metsän siimeksestä, kiitävän nopeasti ryntäsi paikalle sudenkorento. se alkoi härnätä Kädetönhampaatonkoiratonlehmää ja pörräsi sen ympärillä. Kädetönhampaatonkoiratonlehmä tuli vallan aivan hulluksi ja alkoi huitoa valtavilla käsillään joka puolelle ja lähti jahtaamaan korentoparkaa. mutta korentopa oli ovela. se lähti lentämään kohti metsän siimestä, Kädetönhampaatonkoiratonlehmä perässään, ja se lensi korkean puun latvaan ja näytti sieltä kieltä Kädetönhampaatonkoiratonlehmälle. poni huomasi korennon hänelle pako paikan järjestäneen ja se juoksi kohti makkaratehdasta. portti oli auki! poni lähti juoksemaan ja se pääsi portista sisään. ensimmäisenä se näki...

kuudensadanviidenkymmenenkahden metrin pituisen makkaran! Ponin masu oli aivan typö tyhjä, ponin suun pieliltä roikkui kuola. Poni syöksyi poninlounasrituaaliin vau-sau-kau-kau !! kun ponin legot ottivat makkarasta kiinni hän huomasi jotain hirvittävää. mutta sehän se oli itse....

Makkaratehtailija päivä torkuilla tuon monta sataa metriä pitkän meetvurstipötkylän takana...MEETVURSTIPÖTKYLÄN?!?!
Nyt ponin maha pyörähti pikanopiaa ympäriämpäri ja se muuttui ruskeaksi ja korvat sinersi, toinen korva sinersi (se toinenhan tipahti...).
Poni kokosi äkkiä itsensä ja alkoi ladata asettaan, kivääriään, mikä se nyt olikaan...
ja juuri kun se meinasi painaa liipaisinta, se näki, että meetvurstipötkössä, sen sisällä liikkui monta pikkuponia, jotka eivät saaneet henkeä... ja se vaalean punainen pikkuponi, se vaalean sinisen pikkuponin kaveri oli myös siellä. Nuy ponille tuli kiire pelastaa kaikkia ponikavereitaan ja se pistikin töpinäksi vauhdilla.
Mutta sitten makkaratehtailija...

avasi pienet siansilmänsä, nousi ylös ja karjaisi:



<--- makkaratehtailija

-HERÄÄÄ!!! Skarppaa vähän... Lakkaa jo hosumasta sen tennismailan kanssa!

Poni katsoi kavioitaan ja kuinka ne alkoivat hitaasti muuttua käsiksi ja jaloiksi. Makkaratehtailijankin kasvot muuttuivat ihmismäisemmiksi kun hän jatkoi:

-Herää nyt jo Make!! Koita vähän rajoittaa, et sä oo mikään poni vaan Make ja sul on käsissä maila eikä mikään kivääri... Mähän varoitin että ne laput EI ole mitään postimerkkejä!!!

...

JA SEN PITUINEN SE !!!*nauraa* ei kai... hah..

Ja tämän jälkeen tuli iso johtaja ja löi pampun pöytään ja sanoi....

suomi24.fi