Replying to Aloittavan kuvaajan kysymyksiä!:
---
Älkää menkö "tämä on markkinoiden kevein järjestelmäkamera"-mainoshalpaan. JOSTAIN syystä tällä hetkellä markkinoidaan kameran keveyttä myyntiperusteena. En tiedä miksi. Varmaan siksi, että mitä vähemmän kamera painaa, sitä vähemmän siihen menee materiaaleja = on halvempi valmistaa. Joka tapauksessa se kamera on iso, sen raahaaminen paikasta toiseen vaatii oman laukun, ja putket+tripodit painaa, joten kameran rungossa painon keventäminen ei ole muutenkaan mikään merkittävä säästö.
Itse ostaisin painavimman rungon mitä saa. Koska järkkärissä paino tarkoittaa vakautta, eli saat käsivaralla kuvattua parempia hämäräkuvia, kun kameran suurempi paino hidastaa käsien tärinää. Kevyt kameran runko tarkoittaa myös sitä, että jos ostat jatkossa isomman putken, kaikki paino on sitten putkella. Tai jos ostat vanhempia putkia käytettynä, jotka ovat painavampia, ongelma korostuu entisestään.
---
Ihan totaalista bullshittiä ja antiikkista propagandaa.
Mikrojärkkärit ovat tätä päivää ja rungon painolla on hyvin vähän tekemistä vakauden kanssa, koska linsseissä ja kennoissa on optisia kuvanvakaimia ja kennojen valoherkkyys on jo varsin riittävää monenlaiseen kuvailuun ilman salamaakin. Itse toki kannatan vaikka langatonta salamalähetintä, riippuen millaisia bilekuvia haluaa ottaa.
Kannattaa ensisijaisesti testata mikä sopii itselle parhaiten.
Itse olen kannistellut peilijärkkäreitä riittävästi ja seuraava on taatusti peilitön. Ehkä Sonyn NEX-sarjaa tai Olympuksen OM-D tai vastaava. Viiden kilon linssipakettia en ole ikinä ottamassa bileisiin messiin.
No mie puhuin valokuvaamisen (perusteellisesta) opettelemista ja järkkäreistä, en NEXeistä tai muista uusista hybrideistä, joissa kameran automatiikka tekee paljon kuvaajan puolesta. Tietty jos tahtoo vaan nopeasti kivoja kuvia, on hybridit aivan loisto-ostos.
Ajattelin, että oikealla vanhan ajan järkkärillä oppisi kuvaamisen perusteet. Ymmärrys siitä, miten aukot ja ISOt toimii. Vähän sama, kuin sanon kaikille teineille ketkä haluavat opetella piirtämään, että ostavat pehmeän lyijykynän, teroittimen, ja ison kasan blanko-vihkoja, jättäen pyyhekumin kotiin. Ja sitten ulos piirtämään. Ei mitään näin-piirrät-animehahmon-opetteluvihkosia.
Mutta minä tosin kuvaankin eniten tällä hetkellä 35mm filmillä. Lienee koulukuntanäkemysero meillä. Don't mind the old farts.