Luonnonsäteily
Kaikkialla luonnossa on ionisoivan säteilyn lähteitä, esimerkiksi avaruudesta tulee kosmista säteilyä ja maaperässä on luonnostaan radioaktiivisuutta. Kaikkien aineiden atomien joukossa on luonnostaan myös radioaktiivisia isotooppeja. Näin ollen kaikki aineet, eliöt ja myös ihmiset jatkuvasti altistuvat ionisoivalle säteilylle ja eliöt, ihminen mukaan lukien, ovat sopeutuneet säteilyyn. Säteilyannosta mitataan millisieverteissä, mSv. Luonnonsäteilystä saatavat vuosiannokset ovat pääasiassa välillä 2–20 mSv, mutta kaikkein korkeimpien luonnollisen taustasäteilyn alueilla annokset voivat olla jopa 100 mSv:n luokkaa vuosittain. Säteilyn biologisista vaikutuksista on tietoa artikkelissa ionisoiva säteily.
Korkeimmankaan luonnollisen taustasäteilyn ei ole havaittu aiheuttaneen terveyshaittoja väestössä. Tavalliselta luonnonsäteilyltä ei siis katsota olevan järkevää eikä tarpeellista suojautua. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa ihmisen toiminta voi kasvattaa luonnosta peräisin olevia säteilyannoksia. Esimerkiksi alueilla, joissa kallioperästä luonnostaan erittyy radioaktiivista radon-kaasua, saattaa sitä kertyä riittämättömällä ilmanvaihdolla varustettuihin rakennuksiin. Tällöin rakennuksen asukkaiden säteilyannokset voivat kohota yli 100 mSv:n vuodessa. Huoneilman radon-pitoisuuden voi selvittää yksinkertaisella ja edullisella mittauksella (Suomessa mittareita voi kysyä Säteilyturvakeskuksesta) ja mikäli merkittäviä määriä radonia löytyy on suositeltavaa parantaa ilmanvaihtoa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4teilyturvallisuus
Normaalikäytön päästömäärät ovat niin pienet, että niistä aiheutuvaa väestön säteilyannosta on mahdotonta mitata. Tämän vuoksi väestön säteilyannokset määritetään laskennallisesti.
Väestön säteilyaltistuksen laskennassa on määritelty niin sanottu kriittisen ryhmän yksilö (väestön eniten altistuvaa ihmisryhmää edustava henkilö), jolle voidaan yksilön asuinpaikan ja elintapojen perusteella arvioida aiheutuvan suurimmat säteilyannokset. Kyseessä ei ole oikea henkilö. Laskennassa on käytetty kuvitteellista henkilöä, joka asuu ydinvoimalaitoksen lähituntumassa. Hän syö pääasiassa voimalaitoksen ympäristöstä kerättyjä luonnontuotteita kuten marjoja, sieniä ja kaloja sekä hän juo läheisen maatilan maitoa ja käyttää paikallisia vilja- ja lihatuotteita. Lisäksi henkilö oleskelee ajallisesti paljon ydinvoimalaitoksen läheisillä rannoilla ja ui meressä. Tulos on hyvin konservatiivinen - käytännössä suurin mahdollinen säteilyannos, jonka henkilö voisi saada asuessaan ydinvoimalaitoksen ympäristössä. Todellisuudessa ydinvoimalaitosten ympäristön asukkaat saavat tätä paljon pienempiä säteilyannoksia.
Väestön eniten altistuneen (kriittisen) ryhmän yksilön laskennallinen säteilyannos Loviisan ydinvoimalaitoksen ympäristössä. Vuonna 2011 säteilyannos oli noin 0,05 mikrosievertiä eli alle 1 prosentin valtioneuvoston päätöksessä asetetusta rajasta (100 mikrosievertiä). Suomalaisen keskimääräinen säteilyannos vuodessa on noin 3700 mikroSv (3,7 millisievertiä). Loviisan laitos laski vuosina 1998, 2001, 2004 ja 2009 matala-aktiivista haihdutusjätettä suunnitellusti mereen. Tämän seurauksena kyseisten vuosien kriittisen ryhmän annokset ovat muita vuosia suuremmat.
http://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydinvoimalaitokset/sateilyturvallisuus/fi_FI/annos/
http://www.stuk.fi/ydinturvallisuus/ydinvoimalaitokset/sateilyturvallisuus/fi_FI/tulokset/
http://www.dailymotion.com/video/xuv3gs_surgeon-general-smoking-fine-as-long-as-you-only-do-it-when-you-drink_fun