Ovat pitkään vaivanneet mieltäni eräät asiat joita minulla ei ole tai ei ole tapahtunut elämässäni vaikka niin odotin, tämä teki olostani onnettoman..
Hetken mielijohteesta heitin mp3-soittimen, tupakat, avaimet ja energiajuomatölkin taskuun ja lähdin kävelemään yöhön, rantaan..
Tulipa siinä mieleeni sitten pimeässä istuskellessa aika kun asuin lapsuudenkodissa useamman sadan kilometrin päässä, ja se kuinka silloin olin onnellinen vaikka en ole sitä mielestäni ollut pitkään aikaan..
Mitä tuona aikana tähän päivään tultaessa on tapahtunut, mikä on vetänyt mielen matalaksi?
Jonkun aikaa mietittyäni, tölkin tyhjennettyäni ja parit tupakat poltettuani löysin vastaukset: Ihmissuhteet.. ...ja kuinka ne ovat tuhoutuneet tai hävinneet ajan myötä. Ja yksinäisyys.
Kerkesinpä välissä vielä polttelemaan yhden tupakan jonka jälkeen totesin vain että mitä sitten, sehän on vain elämää, ne ihmissuhteet jotka ovat tuhoutuneet oli tarkoitettu tuhoutuvaksi ja kasvattamaan poikaa tulevien koitoksien varalta. Ja ne jotka säilyivät ovat vain plussaa ja osoitus siitä että aiemmasta on ehkä opittu jotain. Ne säilyneet ovat myös ne tärkeimmät, rakkaimmat.
Mutta entä olen saavuttanut tuona aikana?
Kun aloin ynnäilemään niin totesin että aika paljonkin.
Ensimmäinen omien siipien kokeilu ei päättynytkään maahansyöksyyn vaan nyt kun sitä miettii niin saivat ilmaa allensa paremmin kuin odotinkaan. On työ joka takaa taloudellisen toimeentulemisen, oma koti (oma rauha ja tila) etc. Monella ei ole sitäkään.
Vaan eipäs enää tuon todettuani tuntunut tämä jo vuoden kestänyt yksinäisyyskään oikeastaan millekkään, eikä tunnu edelleenkään ajatuksen siirtymisen myötä siihen mitä minulla jo on siitä mitä ei ole kun voi olla että niitä asioita ei koskaan tapahdukkaan. Voihan se olla että sitä ollaan yksin loppuun asti ja jos joku tielleni osuu niin hieno homma.
Olen saavuttanut omasta mielestäni elämässäni paljon ,se mitä on saavuttamatta on koko elämä aikaa saavuttaa, oli se sitten maallista mammonaa tai kokemuksia. Ja jos en ehdi niin ainakin on yritetty ja jo tuo riittää minulle.
Paljon on matkaa ja aikaa tultu tuosta ajasta lapsuudenkodissa ja paljon on ehtinyt tapahtumaan mutta täytyy loppupeleissä myöntää että hyvin on perkele vedetty.
Sanon (tai siis kirjoitan) tämän nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan; Olen onnellinen.
Jussi Polet - Positive 