avartavaa ajatusta alitajuntaanKIN meiltä jotka tämänKIN ovat sisäistäneet jo hyvän tovin sitten, teille joille tieto aiheesta avaa yhden lukon lisää paikkaan, jonne mielenne mahdollisesti halajaa.
tämä kuuluu kaikille..
MIKSEI KONEMUSA NÄY JA KUULU?
yksi syy siihen, että konemusiikki ja dj-kulttuuri ovat pysyneet median huomaamattomissa, on että konemusaan kuuluu anonymiteetti. tekijöillä on usein taiteilijanimi tai pseudonyymi, joka vaihtuu heti uuteen, kun suosio on uhannut verhottua yksityisyyttä.
tähteys ei useinkaan ole tavoite. tekeminen on jatkuvaa tasapainoilua underground-asenteen ja toimeentulon välillä.
toinen konemusiikin tuntemattomuuden takaava seikka on se, että median musiikkitarjontaa: VARTIOIVAT ROCKIN SISÄLLÄ SYNTYNEET JA KASVANEET IKÄLUOKAT, JOILLE ROCK ON YHÄ MAAILMAN TODENTAJA. konemusiikki on vihollinen, jota ei ymmärretä ja siksi sitä on joko aktiivisesti vastustettava tai mitätöitävä. MYÖS VAIKENEMINEN ON KANNANOTTO.
tässä suhteessa suuret levy-yhtiöt ovat samalla viivalla pienten yhtiöiden kanssa. suuryhtiöt eivät kykene julkaisemaan suomessa levyjä, jotka on julkaistu keski-euroopassa, koska median tuki puuttuu.
suomi saa olla nokialand, suomi saa olla maailman verkottunein nettimaa ja läpeensä digitalisoitunut - KUNHAN ROKKI SOI.
kuvaavaa tilanteelle on se, että kun olli saarelan ohjaama bad luck love -elokuva on kerännyt kaikki jussi-ehdokkuudet, musiikkia ei ks. vuonna noteerata. siksikö, että bad luck loven musiikki ei ole anssi tikanmäen säveltämää tai ROKKIA, vaan suomalaisvoimin tehtyä konekamaa ja sämpleriorientoitunutta hip hopia? lisäksi konemusiikin lähihistorian haltuunotto ja opiskelu ei ole aivan yksinkertainen juttu olemassaolevien musiikkijournalistien näkökulmasta. kuinka moni muukin haluaisi tietää, missä mennään, mutta ei vain yksinkertaisesti kehtaa mennä outoon levykauppaan ja nolata itseään asiantuntijamyyjän edessä kysymällä, mitäs mun pitäis ostaa...
kolmanneksi, suuret ylikansalliset levy-yhtiöt tarvitsevat kasvoja ja nimiä. tehokas, kaiken kattava promootio ja julkisuuskoneisto on voimaton, jos ei ole kasvoja ja nimeä, mitä myydä. ja entä jos kasvo on täynnä finnejä, ulkonäkö oskari olematon ja nimikin tylsyyden ylistys?
lisäksi konemusiikkiin vihkiytyneet ylenkatsovat usein suuria yhtiöitä, jotka koetaan pahan ruumiillistumiksi: teollisuudeksi, joka on muuttanut musiikin kulutustavaraksi. tämän vuoksi suuret yhtiöt ovat perustaneet uskottavuuden saavuttamiseksi alamerkkejä, joille haetaan katu-uskottavuutta palkkaamalla vetäjiksi tunnustettuja dj-nimiä.
kysymys kuuluu: KUKA TARVITSEE SUURIA YHTIÖITÄ ENÄÄN MIHINKÄÄN? rock tarvitsee kallista studioaikaa, johon on mahdollisuus vain suuren levy-yhtiön kautta. tekno ja sen elektroniset alalajit syntyvät tekijöidensä omissa studioissa ja makuuhuoneissa, omavaraisesti. KONEMUSIIKIN TEKEMINEN ON SUURISTA YHTIÖISTÄ RIIPPUMATONTA. myös jakelu - joka on yleensä suurten yhtiöiden omistama - on sivuutettavissa esimerkiksi verkossa tapahtuvalla jakelulla, bittimuodossa.
neljäs pointti: konemusiikki on usein vailla tähteyden valokeilaan nostettavissa olevaa solistia. ihmisääni puuttuu. sanoitukset puuttuvat, joita voisi yhdessä laulaa ja hoilata baaritiskin reunalla oluttuoppi kädessä. sen sijaan ihmisääni voi olla mikä tahansa otos: äänne, lause tai kertosäkeen osa. myös repliikki elokuvasta tai tunnetusta tv-sarjasta käy.
vanhat vinyylit levyhyllyssä ovat muuttuneet ääniarkistoiksi, josta voi napata minkä tahansa äänipätkän, tallentaa samplerin muistiin ja liittää osaksi omaa musiikkia tekijänoikeuksien rajoja hipoen.
viidenneksi: usein perinteinen melodia puuttuu konemusiikista. nuotintaminen on yleensä jopa mahdotonta, sillä musiikki voi perustua soundeihin. kyse on pikemminkin repetitiivisesta rakenteesta, joka toistaa itseään entisaikojen shamaanirummun monotonisuuden tapaan.
HUIPPUTEKNOLOGIAA KÄYTETÄÄN SIIHEN, ETTÄ MEIDÄT PALAUTETAAN TAKAISIN LUONNONKANSOILLE OMINAISEEN TRANSSITILAAN!
konemusiikki on pysynyt suomessa undergroundina pidempään kuin muissa euroopan maissa juuri julkisuuden puuttumisen vuoksi. musiikki ja sen tekijät ovat saaneet kypsyä pitkään. musiikki on voinut kehittyä omaleimaiseksi ja persoonalliseksi.
merkittävä osa konemusiikkikentässä vaikuttavista henkilöistä on edelleen sitä mieltä, että alan pitäisi pysyä undergroundina. monesti kyse on ulkopuolisten torjunnasta. asiat halutaan pitää muuttumattomina, sementoituneina. jos joku haluaa pitää tekemisensä undergroundina, silloin on syytä juosta lujempaa kuin muut, uudistaa ennenkuulumattomalla tavalla musiikin ja sen tekemisen perusteita - kokeilla, missä teknologian ja ymmärryksen raja kulkee.
musiikki digitalisoituu uudelleen. koneita ohjelmoidaan. uusia "darudeja" on jo olemassa lukuisia.
isot yhtiöt aikovat myydä miljoona singleä ja pitkäsoittoa jatkossakin.
PAREMPI VAIN TOTTUA AJATUKSEEN, ETTÄ: KONE VOITTI TÄMÄN ERÄN.