Posts: 97
Tulipas aika kicksit äsken vanhan suosikkisarjan parissa. 
Edellinen uusintakierros meni minulta ohi, joten mielikuvat ovat ensimmäiseltä esityskerralta vuonna 1991.
Tällaisia kelailin, kun katselin pilottijaksoa.
- täysin ainutkertainen tunnelma, yhtäaikaa surumielisen deterministinen ja kepeän humoristinen
- mieletön musiikki ja äänimaailma, sekä hypnoottisia synasointuja että pahanenteistä yleiskohinaa (tämä tehokeino on maksimaalisessa käytössä Lynchin elokuvassa Eraserhead, joka on oikeasti ehkä maailman pelottavin leffa
)
- hienot, ajoittain lähes suomalaiset maisemat (paitsi että täällä ei tietty ole vuoria...
)
- epätodellinen Twin Peaksin kaupunki, jossa kaikki muka tuntevat toisensa
- agentti Cooperin ihanan anaalinen suhtautumistapa maailman asioihin
- yli-ikäiset "teinit" lukiossa (joka on kyllä amerikkalaisen elokuvan suoranainen perinne)
- Julee Cruise "keikalla" Roadhouse-baarissa samalla kun siellä kehkeytyy suorastaan villin lännen tyylinen nyrkkitappelu
- tunteellinen apupoliisi Andy, joka liikuttuu ikävistä asioista
- maailma ennen kännyköitä; ketään ei saa koskaan puhelimella kiinni, ellei se istu himassa lankaluurin ääressä
- Cooperin donitsifetissi (joka puhkeaa tulevissa jaksoissa absurdiin kukkaansa
)
- onko Blue Velvetin Jeffrey Beaumont itse asiassa sama henkilö kuin Dale Cooper?
Ja sokerina pohjalla tietysti James Hurley, televisiohistorian ehkä söpöin poika.
Miten teillä toimii? En allekirjoita ainakaan HS:n kriitikon ajatusta siitä, että Twin Peaks ei kestäisi aikaa. Se on niin kertakaikkisen omanlaisensa maailma, että ei se oikein voi vanheta, sen vain näkee vähän eri tavalla.
Ja kaikille tietämättömille/epäilijöille tiedoksi: sarja tulee juuri nyt sekä MTV3:lta että SubTV:stä, joten vielä ehtii mukaan, alusta asti. Kannattaa tutustua maailmanhistorian ehkä parhaaseen tv-sarjaan!
Edellinen uusintakierros meni minulta ohi, joten mielikuvat ovat ensimmäiseltä esityskerralta vuonna 1991.Tällaisia kelailin, kun katselin pilottijaksoa.
- täysin ainutkertainen tunnelma, yhtäaikaa surumielisen deterministinen ja kepeän humoristinen
- mieletön musiikki ja äänimaailma, sekä hypnoottisia synasointuja että pahanenteistä yleiskohinaa (tämä tehokeino on maksimaalisessa käytössä Lynchin elokuvassa Eraserhead, joka on oikeasti ehkä maailman pelottavin leffa
)- hienot, ajoittain lähes suomalaiset maisemat (paitsi että täällä ei tietty ole vuoria...
)- epätodellinen Twin Peaksin kaupunki, jossa kaikki muka tuntevat toisensa
- agentti Cooperin ihanan anaalinen suhtautumistapa maailman asioihin
- yli-ikäiset "teinit" lukiossa (joka on kyllä amerikkalaisen elokuvan suoranainen perinne)
- Julee Cruise "keikalla" Roadhouse-baarissa samalla kun siellä kehkeytyy suorastaan villin lännen tyylinen nyrkkitappelu
- tunteellinen apupoliisi Andy, joka liikuttuu ikävistä asioista
- maailma ennen kännyköitä; ketään ei saa koskaan puhelimella kiinni, ellei se istu himassa lankaluurin ääressä
- Cooperin donitsifetissi (joka puhkeaa tulevissa jaksoissa absurdiin kukkaansa
)- onko Blue Velvetin Jeffrey Beaumont itse asiassa sama henkilö kuin Dale Cooper?
Ja sokerina pohjalla tietysti James Hurley, televisiohistorian ehkä söpöin poika.
Miten teillä toimii? En allekirjoita ainakaan HS:n kriitikon ajatusta siitä, että Twin Peaks ei kestäisi aikaa. Se on niin kertakaikkisen omanlaisensa maailma, että ei se oikein voi vanheta, sen vain näkee vähän eri tavalla.
Ja kaikille tietämättömille/epäilijöille tiedoksi: sarja tulee juuri nyt sekä MTV3:lta että SubTV:stä, joten vielä ehtii mukaan, alusta asti. Kannattaa tutustua maailmanhistorian ehkä parhaaseen tv-sarjaan!
Mutta silti pesee jonkun Lostin tai muut paskasarjat 6-0...
, sitä on odotettukkin kauan, eka kauden sai katottua kahen päivän sisään jonka jälkeen v*tutti piikkasen kun ei ollut saatavilla myöhempiä dvd:llä...