JAMMER (UK), GULLY RANJAH (UK) & MATT SHADETEK (USA/GER) !!
Dead-o & Tmu (Dead Boys Massive, HKI)
Infekto, Escher & Trito (Breakbits Residents)
GRIMEE!! Junkkaa! Breakseja!
Lauantaina 17.6.2006
Tampereella, Klubilla
Klo 22.00 - 04.00.
Liput vain 5 euroo!!!!
JAMMER (UK), GULLY RANJAH (UK) & MATT SHADETEK (USA/GER) !!
Dead-o & Tmu (Dead Boys Massive, HKI)
Infekto, Escher & Trito (Breakbits Residents)
JAMMER aka. Murkle Man (UK), GULLY RANJAH (UK) and MATT SHADETEK (US/GER)
Dizzee Rascalin, Kanon ja Wileyn jälkeen Englannin suurin grime nimi JAMMER aka. Murkle Man saapuu Tampereelle, Breakbits Klubille, Lauantaina 17.6.2006. Vuoden kovimmalla hitillä "Murkle Man" Englannin grime kaartin kärkijoukkoon nousseen Jammerin edellisiä julkaisuja ovat mm. "Feedback", "Take You Out" ja yksi kovimmista grime ralleista "Destruction VIP". Jammerin mukana on Neckle Camp mc:hin kuuluva Gully Ranjah ja Manhattanista kotoisin oleva dj Matt Shadetek, joka on toinen puoli dj/tuottaja kaksikosta Team Shadetek. Luvassa siis uskomattomin grime kokemus mitä Tampereella on koskaan nähty!
Murkle Man video:
DEAD-O & TMU (Dead Boys Massive)
Helsinkiläiset dj:t Dead-O ja TMU soittavat Grime- ja Dubstepspeciaali back2back setin jota ei kannata missata!
INFEKTO, ESCHER & TRITO
Breakbitsin residentteinä toimivat tutun varmasti dj Infekto, sekä Escher ja Trito. Drum'n'bassia, breakseja ja kaikkea rikkoiskuisia biittejä ja breikkejä siis luvassa!
Grime - lyhyt oppimäärä:
Bassoa. Syvää bassoa. Värisevää, murisevaa ja pulppuavaa bassoa.
Synkopoituja, väkivaltaisia garage-luuppeja. Yllättäviin kohtiin iskeviä
rumpukoneita. Aggressiivisia rytminpurkauksia. Laukauksia. Playstationista
poimittuja videopeliääniä. Sirinää, pörinää ja surinaa. Ja vielä lisää
bassoa. Kylmiä syntetisaattoreita. Karua äänimaailmaa, joka iskee kovaa ja
korkealta. Kuin flipannut, ärisevä äänikarhu, speedi-päissään, multaa
suussaan, upotettuna jään sisään.
Itä-Lontoossa hautunut grime kuullostaa uudelta, sanan kaikissa
merkityksissä. Grime on tuoretta; jotain mikä ei kuullosta miltään, mitä on
totuttu kuulemaan. Grime on askel eteenpäin. Se on huomisen soundia nyt.
Monien mielestä tässä on elektronisen musiikin ja hip-hopin tulevaisuus, tie
ulos vanhan kierrättämisestä.
Nopea, helposti 140bpm:ssä takova rytmi pakottaa mc:n sylkemään riiminsä
nopeina väkivaltaisina purskauksina. Grime mc:den brutaali, monipuolinen
hypernopea flow, yhdistettynä Lontoon lähiöiden syvään Cockney-aksenttiin,
tekee lyriikoista erittäin vaikeasti ymmärrettäviä. Tyyli kuullostaa
järkyttävän tuoreelta ja iskevältä. Lähempi paneutuminen sisältöön kannattaa
myös: Riimit ja sanaleikit ovat kekseliäitä ja omaperäisiä.
Gangsta-estetiikka kuuluu olennaisena osana grimeen. Omia lyriikoita ja
freestyleja ei pusketa huvin vuoksi, vaan battle- ja clash -meininki on aina
läsnä. Beeffi on pöydällä lyriikoissa ja riidat artistien välillä
väistämättömiä. Dissaus-biisejä tehdään puolin ja toisin. Mc:t ovat kaikki
nuoria, useimmat teini-ikäisiä. He ovat Itä-Lontoon halpavuokra-lähiöiden
kasvatteja, jotka muodostavat ryhmiä, jotka kaikki kilpailevat siitä kuka on
alueen grime-kuningas.
Grime tulee kadulta ja kuten aidon undergroundin henkeen kuuluu, levylle
päätyessään musiikki on jo "vanhaa". Tuoreimmillaan grime on livenä, jolloin
sen raaka energia myös välittyy parhaiten. Jos livenä ei pääse menoa
tarkastamaan, uusimmat jutut kuulee Lontoon piraattiradioissa, jotka ovat
myös grimen suurin levityskanava. Niissä saattaa kuulla tuottajan edellisenä
päivänä tekemiä rytmejä, ennen kuin niitä on soitettu yksissäkään bileissä.
Ennen kuin biisit löytyvät levyltä, ne ovat luultavasti soineet radion
ohella myös bileissä jo puoli vuotta dubpleittien muodossa.
Historia
Briteissä elektronisen musiikin skeneä ovat hallinneet 90-luvulta asti
sykleissä vaihtuvat tyylit: Junglesta, Drum'n'Bassiin ja Garageen (UKG).
Hip-hopilla ei ole ollut paljoakaan vaikutusta niihin, eikä brittiläisestä
hip-hopista ole maailmalla muutenkaan kohistu. Jungle ja Garage -mct olivat
enemmän yleisöä yksinkertaisilla nostatuksilla villitseviä hype-maneja.
Uusin aalto joka pyyhkäisi saarten yli nousi Itä-Lontoosta ja pakeni pitkään
nimiä ja määrittelyjä. Sitä kutsuttiin eskibeatiksi, sublow:ksi tai
8bariksi, ennen kuin ilmiön laajuus pakotti median keksimään kattotermin.
Grime liitti elekrtonisen musiikin ja hip-hopin -skenet yllättävään
liittoon, poimien parhaat puolet kummaltakin puolelta. Kun soppaan lisättiin
parhaat mausteet Jamaikalta, nykyajan videopeli-estetiikka ja Lontoon köyhän
etnisen nuorison turhautumisesta purkautuva valtava energia, täydellinen
keitos oli valmis.
Grimen ensiaskeleet ovat jäljitettävissä niinkin aikaiseen kuin 1999,
jolloin So Solid Crew julkaisi biisinsä "Dilemma". Se edusti uutta tyyliä,
jossa yhdistyivät tummat garage-rytmit ja täysveriset rap-lyriikat, joita ei
garagen puolella oltu totuttu kuulemaan. Vaikkei Dilemma ollut vielä grimea,
siinä tiivistyi ensi kertaa UKG:n ja hip-hop mc:den liitto, joka oli
myöhemmin johtava grime-aaltoon.
Vuonna 2002 ilmestynyt Musical Mob:n "Pulse X" -instrumentaali
määritteli grimen äänimaailman. Raaka, tumma, jumittava rytmi ja syvät
bassot, olivat uutta ja erilaista; hypnoottista ja täydellistä mc:den
tyylinpurkauksille. Garage oli mennyttä, kun kaikki halusivat tehdä uutta
soundia. Musical Mob rupesikin puhumaan "musical grime":sta, garagen
tuhoamisesta yksinkertaisuudellaan ja epä-musikaalisuudellaan.
Kaksi nimeä nousee kuitenkin ylitse muiden, kun grimen historiaa
kirjoitetaan siihen muotoon kuin se tänä päivänä tunnetaan: Wiley ja Dizzee
Rascal Roll Deep Crew:sta. Heidän kokeelliset, karut biittinsä, valtavat
bassot ja räjähtävä energiansa mikrofonin varressa määrittelivät grimen
suunnan. Wileyn 2002 julkaisema "Eskimo" on tienjakaja grimen ja sitä
edeltävien tyylien välillä, ja se myös toi musiikkityylin suuren yleisön
tietoisuuteen. Dizzeen 2003 julkaistu levy, raaka rytmin- ja tunteenpurkaus
"Boy In Da Corner" voitti 2003 parhaan albumin Mercury-palkinnon Briteissä.
Siitä perusteellisempaan selvitykseen grimen olemuksesta julkisesta
olemuksesta pääsee vain Wileyn seuraavana vuonna julkaistu "Treddin' On Thin
Ice".
Grime-skene elää tällä hetkellä suurinta buumiaan. 2004 ilmestynyt Run
The Road -kokoelma summasi tyylin kovimpia nimiä samalle levylle. Brittien
lehdistö on ottanut grimen omakseen ja sitä pidetään yleisesti saarten
musiikkiviennin seuraavana isona juttuna. Siihen on helppo uskoa, kun isot
nimet tekevät maailmankiertueita ja valloittavat Amerikkaa. Myös mm.
Kanadassa, Ranskassa ja Hollannissa pyörät ovat lähteneet pyörimään ja
ug-crew:jä syntyy kuin sieniä sateella. Päättyykö maailmanvalloitus suureen
grime-aaltoon, joka pyyhkäisee koko pallon yli, vai tuhoaako
kaupallistuminen tämänkin alakulttuuri-ilmiön? Kävi miten kävi, grime on
saapunut myös Suomeen. Maan alla grime-kuume leviää ja isomman epidemian
merkit ovat ilmassa.
