LIVE SAMI KOIVIKKO / Shitkatapult!
LIVE MESAK / Klakson, Rikos Records
LIVE TECHNICAL DIRECTORS
DJ BURDOCK / Betoni, X-Rust

VISUALS
Jenny R-K
Turu Sanoma
Pro Monorail
Nuutti

Liput 4e (21-23) / 6e (sis. narikan)

Turku - Tampere ultimate teknotaistelu

Jossain kaukana, ballistisen radan toissa puolla on T. Raumschmieren ”Shitkatapult” singonnut korkeuksiin jylisevän vuoren: lakipisteensä saavutettuaan tuo kammottava massa syöksyy nyt alas, yhä alas kohti pahaa aavistamattomia uhrejaan ja sen laella seisoo uuden ajan airut silmänsä hehkuen kuin kaikki taivaan kiintotähdet, viittansa diskonhohteessa kimaltaen, kohottaen käsilleen syntetisaattorin tuomiopäivän pasuunan lailla. Tuo mies on Sami Koivikko. Ruman ankanpoikasen lailla on tästä napapiirin lohduttomuudessa kasvaneesta insinöörinpennusta kasvanut mahtava soturi: halki Teutonian valtakunnan, kohti kaukaista etelää ovat kulkeneet hänen sotaretkensä, levittäen mahtiaan ja mainettaan halki mantereen.

Reilut kymmenen vuotta sitten, aikana jolloin Sam Inkinen oli uuden
kybereksistenssin lähettiläs ja tosinta tv:tä edusti Simo Rantalainen, hoiperteli Turun öisillä toreilla mies, jolla oli missio. Ensiarvaamalta ei tästä terhakkaasta partiolaisesta olisi uskonut hänen harrastavan salamyhkäisiä riittejä kellarissaan, etsivän yhä uusia ääniä purukumilla kasatuista instrumenteistaan. Pikkusormestaan hän oli luopunut heti äidinmaidosta vieroituttuaan: nyt kavala kultti oli nielevä hänet kokonaan. Tatu oli hänen nimensä ja kaimansa kanssa he vajosivat elektronisten loitsujen lumoihin. Rotevan kumppaninsa seurassa Tatu tunsi itsensä kuitenkin aina hieman unohdetuksi: tätä alamittaisuuttaan vastaan taistellessaan hän on maanisen vimman vallassa laajentanut nyrjähtänyttä repertuaariaan rikoksen tuolle puolen, varjojen valtakuntaan josta ei ole paluuta. Tumps sanoo hänen rumpukoneensa, sen päälle rakentuen yhä korkeammalle ulottuvia somaattisen usvan sfäärejä jotka lopulta paiskataan alas Zeuksen salamain hohteessa, maan vavahdellessa ja ammottavien rotkojen avautuessa ekstaattisessa tanssissaan postmodernin kyynisyyden hetkeksi unohtaneiden hedonistien alle.

Turun pimeillä kujilla ei kukaan ole turvassa. Askeleitaan kiihdyttäen öiset kulkijat hakeutuvat kohti suojaa, pelokkaina, hämärästi tietoisena jostain nimettömästä, joka vaanii mustien oviaukkojen takana, unohdetuissa saleissa joissa pahansuopa kaiku käy päättymätöntä keskustelua hyisen, samean hitaasti tippuvan veden kanssa. Voi kulkijaa, joka tieltään tänne eksyy! Pimeyden silkinsileä viitta kietoutuu hänen ylleen, ikuiseen uneen vaivuttaen. Peto - Technical Directors. Vaarallisempana kuin häkistään karannut kanttiaalto, viettelevämpänä kuin ovuloiva seireeni, jää peto vaanimaan yön hämärään.

Kotimaisten tiskijukkien timantintiukkaa kärkeä edustaa Burdock, tuo X-Rustin perustaja sekä ylipappi; naantalilaisesta autotallista maailman areenoille hän on kulkenut kohtalonsa tietä stroboskooppien loisteessa. Jo kokonainen sukupolvi kirkassilmäisiä levynpyörittäjiä on seurannut tätä miestä niin kuin verenhimoiset hipit Charles Mansonia. Kylpyhuoneeseen kolistavan panssarivaunun vääjäämättömyydellä hän lennättää lattekahvit kupeista ja kutsuu karitsansa alttarille...