Onko nyt levätty, chillattu, grillattu ja uitu Meripäivien kusessa ja paskassa tarpeeksi? Olisiko aika Bujashakan palata kesätauoltaan sekä aloittaa syksykauden hurjan biletysputki? Reseptimme on seuraavanlainen:
Äänentoisto : HAD Audio
Valotekniikka : AK Sound and Music Service
Valosuunnittelu ja toteutus : Silto Lights
Erikoistehosteet : Pyroman
Rajoitettu määrä ennakkolippuja myynnissä 20.8. lähtien POMP divarissa, Populuksen vieressä.
Samasta osoitteesta voit lunastaa itsellesi Kotkan elävän kulttuurin yhdistyksen kortin, jolla tuet Bujashakan toimintaa sekä saat itsellesi halvemman sisäänpääsyn Bujashakaan sekä muita etuja.
Bujashaka ylpeänä tuo Kairoon yhden Suomen undergroundin kansallissankareista, MA Nummisen ja Pedro Hietasen.
Helsingin Sanomat kirjoitti hiljattain parivaljakosta:
"Viime vuosina M. A. Numminen on kiertänyt toisinaan esittämässä vanhaa underground-tuotantoaan Kielletyt laulut -otsikolla. Numminen esitti lauluja alkaen aivan uransa alkuajoilta, vuodelta 1966.
"Pitkät esittelyt kappaleiden välissä veivät esitystä stand up -komiikan suuntaan. Nummisella on loistava muisti ja läjäpäin riemastuttavia anekdootteja uransa varrelta", kirjoittaa esityksen arvioinut kriitikko Harri Römpötti.
Esiintyjänä Numminen on marinoitu monessa liemessä, poliisikuulusteluista lähtien. Lavalla kukaan ei ole häntä luontevampi.
Kaikki kappaleet eivät sentään olleet kiellettyjä, vaikka Numminen muisteli, että "ei ollut mitään niin ihanaa kuin saada aikaan hankauksia systeemin kanssa".
Kieltämisestä suurimman osan hoiti Yle. Suomen Talvisota 19391940 -yhtyeen Underground-Rock -levyltä vain Kekkonen-rock sai soida radiossa, koska presidentti väitti pitävänsä siitä.
Monet kielletyistä lauluista ovat tietysti Nummisen tunnetuimpia. Mutta laajasta tuotannosta riitti myös harvinaisia herkkuja.
Koko ohjelma oli 1960-luvulta. Silloin Numminen keksi käyttää sanoituksina asiatekstejä. Laulettuna vaikkapa sukupuolivalistukseen tuli uutta vääntöä. Oikeassa ympäristössä moni kappale närästäisi vieläkin monia. Mukaan mahtui tangoa, jazzia, rockia, bluesia ja klassista.
"Pedro Hietanen säesti pianolla kaiken yhtä varmoin ottein. Huipennuksessa hän paukutti tahtia pianon kannella. Numminen soitti virveleillä puhelinluetteloa, jonka selkämyksessä mainostettiin osuvasti betonia", Römpötti kirjoittaa.
Numminen on tehnyt lauluäänensä virheestä melkein tavaramerkkinsä siis siitä, kun ääni pettää kiekaisuksi. "Suomalaisen undergroundin kansallissankari on yhä voimissaan ja tarpeellinen." "
BONGO ROCK on Komposti Soundin herkkä ja tunteellinen vokalisti Reino Nordin ja viileistä viilein selektori Enrico ovat kahden miehen viihdyttävä
reggae-show. Parhaimpiin roots- ja dancehall-klassikoihin yhdistyvät oma tuotanto ja varta vasten kirjoitetut suomenkieliset rakkauslaulut, lopputuloksena takuuvarmat bileet missä tahansa duo esiintyykään.
Dance Classics on monessa vedessä keitetyn Plauge-kollektiivin konsepti, jonka tarkoituksena on kaivaa avarakatseisesti esille tanssimusiikin historiasta yksinkertaisesti parhaat kappaleet. 1960-luvun lopusta 90-luvulle kestävä musiikillinen matka kattaa ainakin soulin, funkin, discon, new waven, hip hopin ja housen. Kaikkein kuluneimmat levyt jätetään ruotsinlaivoille ja harvinaisimmat erikoisuudet muille klubeille. Plaugen Dj:t pyrkivät pitämään homman yksinkertaisena. Musiikki soitetaan sataprosenttisesti vinyyliltä, eikä Dance Classics -seteissä nähdä läppäreitä tai cd-nivaskoja.
Venäläissyntyinen ja Kotkassa varttunut Anton Fine on tuttu nimi kaikille kotkalaisille klubi-ihmisille. Anton aloitti dj-uransa alaikäisenä legendaarisessa Madeira ravintolassa pyörineellä Target-klubilla. Hän toi setteihinsä hullun bilettämisen ja teiniangstinsa lisäksi sämplejä lastenlevyistä ja efektilaitteita. Anton ohjasi myös underground hittidokumentin "Kotka 108". Anton Fine soittaa Bujashakassa täysin ennalta-arvaamattoman setin.