*PinkBunnY_81*:
Jos suhde ei kestä säröjä, niin siinä on sillonkin jotain vialla*hihu*, ja jos heti pikku särön tullessa erehtyy tekemään jotain peruuttamatonta, niin siitäkin voi jo päätellä paljon, kannattaako sellainen suhde vai ei.
Luultavasti tuollainen suhde rikkoontuisi ennen pitkää, ilman muitakin osapuolia.
Ihmiset tekevät typeryyksiä säröjen sattuessa kohdilleen. On epärealistista kuvitella etteikö näin voisi tapahtua. Kyse on aina tilanteesta ja siitä MIKÄ suhteessa mättää, eikä mikään elämässä ole täysin mustavalkoista
Pygmi:
ihmiset tekevät typeryyksiä säröjen sattuessa kohdilleen. On epärealistista kuvitella etteikö näin voisi tapahtua. Silti ko suhde voi jatkua kunhan asiat on selvitetty. Kyse on aina tilanteesta ja siitä MIKÄ suhteessa mättää. Mikään elämäsä ei ole mustavalkoista
Tottakai suhde voi jatkua, mutta millä luottamuksella, jos suhteen toinen osapuoli on niin helposti vietävissä. Asia voidaan selvittää, mutta voidaanko asia koskaan täysin unohtaa?!
*PinkBunnY_81*:
Tottakai kai suhde voi jatkua, mutta millä luottamuksella, jos suhteen toinen osapuoli on niin helposti vietävissä. Asia voidaan selvittää, mutta voidaanko asia koskaan täysin unohtaa?!
Unohtaa: tuskin
Onko asiasta haittaa: ei välttämättä, voi olla jopa hyötyä. Toisilla tosin homma voi kaatua.
*PinkBunnY_81*:
---
Pygmi:
ihmiset tekevät typeryyksiä säröjen sattuessa kohdilleen. On epärealistista kuvitella etteikö näin voisi tapahtua. Silti ko suhde voi jatkua kunhan asiat on selvitetty. Kyse on aina tilanteesta ja siitä MIKÄ suhteessa mättää. Mikään elämässä ei ole mustavalkoista
---
Tottakai kai suhde voi jatkua, mutta millä luottamuksella, jos suhteen toinen osapuoli on niin helposti vietävissä. Asia voidaan selvittää, mutta voidaanko asia koskaan täysin unohtaa?!
Ei varmaan voidakaan. Se ehkä sitten auttaa siihen että ongelma huomioidaan ennenkuin se toistuu taas edit: villepä ehtikin ensin...
ville:
Onko asiasta haittaa: ei välttämättä, voi olla jopa hyötyä. Toisilla tosin homma voi kaatua.
No riippuu pitkälti ihmisestä. Mutta luottaminen VOI olla aika vaikeaa, ja jos joutuu koko ajan epäillä toista, niin sitähän ei kumpikaan jaksa. Näin ollen asia voi jossain vaiheessa alkaa nakertamaan suhdetta.
lotte:
Muuttuuko yksilön moraali sitten sen mukaan, miten toimii? Esimerkiksi jos pitää ihmisen tappamista pahana, mutta kuitenkin tappaa, niin onko sen jälkeen välttämätöntä alkaa pitää tappamista hyväksyttävänä?
Hyväksyttävänä ja hyvänä pitäminen ovat kaksi eri asiaa. Tappamista voi pitää pahana, mutta hyväksyttävänä ja tästä annettakoon esimerkkinäi klassinen Hitler-tilanne. Jos tappamalla Hitlerin (esim. 14-vuotiaana) pelastaisit miljoonia, niin tuskin ajattelisit itse tappamista hyvänä tekona, mutta seurauksia punnitessasi saattaisit hyvinkin pitää sitä hyväksyttävänä. Tai sitten et, mutta näin se voisi mennä.
Uskon, että tilanteet voivat muuttaa yksilön moraalia. Eli kun yksilö joutuu moraalisen dilemman eteen, jossa joutuu punnitsemaan omia arvotuksiaan ja asettamaan näitä tärkeysjärjestykseen, niin käsityksiin saattaa tulla muutoksia. Toisaalta kyllä toimintakin saattaa moraaliin vaikuttaa suuntaan tai toiseen, etenkin jos kokeilee jonkin moraalikoodinsa toimintaa käytännössä ensimmäisen kerran.
Uskon, että tilanteet voivat muuttaa yksilön moraalia. Eli kun yksilö joutuu moraalisen dilemman eteen, jossa joutuu punnitsemaan omia arvotuksiaan ja asettamaan näitä tärkeysjärjestykseen, niin käsityksiin saattaa tulla muutoksia. Toisaalta kyllä toimintakin saattaa moraaliin vaikuttaa suuntaan tai toiseen, etenkin jos kokeilee jonkin moraalikoodinsa toimintaa käytännössä ensimmäisen kerran.
Mitä tarkoitat moraalikoodin kokeilemisella?
Jos oikein ymmärsin, sanoit tuossa aiemmin, että moraalikoodiston mukaan pahoja tekoja voi tehdä. Eli toiminta on erotettava yksilön moraalista. Täytyy sanoa, että on suhteellisen vapauttava ajattelumalli. Oletko itse päätellyt tämän vai kuka/ketkä ovat oppi-isiäsi?
*PinkBunnY_81*:
---
ville:
Onko asiasta haittaa: ei välttämättä, voi olla jopa hyötyä. Toisilla tosin homma voi kaatua.
---
No riippuu pitkälti ihmisestä. Mutta luottaminen VOI olla aika vaikeaa, ja jos joutuu koko ajan epäillä toista, niin sitähän ei kumpikaan jaksa. Näin ollen asia voi jossain vaiheessa alkaa nakertamaan suhdetta.
Jos on koko ajan syytä epäillä, henkilö kenen kanssa seurustelee on täysin väärä.
Henkilökohtaisesti koen, että kaikki ovat potentiaalisia pettäjiä, se joka toisin väittää, ei vain ole kokenut sitä kiusausta. Jos ja kun se pettäminen jossain välissä tapahtuu (joka muuten on aika pirun yleistä) kyse on lähinnä siitä mitä se tekee suhteelle. Hyvällä tuurilla pettäminen on suhteen molemmille osapuolille sellainen shokki, että sitä ei halua uudestaan kokea ja suhde voi siten jopa vahvistua. Sitten on niitä, jotka kuvittelevat, että kerran pettäjä pettää aina, eivätkä he siten voi päästä eroon omista ennakkoluuloistaan, jolloin suhde voi lopulta kaatua. (huom: tässä puhutaan yksittäistapauksista eikä siitä, että toinen käy hässimässä puolta kaupungista)
Asia erikseen on sitten kun suhteen toinen osapuoli menee ja rakastuu kolmanteen. Mielestäni jokaisen tulisi hyväksyä ainakin jollakin tasolla, että näin voi käydä kenelle tahansa, eikä siinä auta syyttely: ihmiset muuttuvat ja välillä muutos tarkoittaa suhteen kuolemista ja uuden syntymistä.
Vaikka suhde jatkuisikin pettämisen jälkeen, on eri asia pystyykö pettämistä koskaan antamaan anteeksi ja voiko toiseen enään luottaa vaikka haluaisikin. On melko varmaa että epäilys jää kalvamaan suhdetta aina.. josta seuraa mielipahaa ja riitoja molemmille osapuolille. Itse pidän juuri tämän asian takia ehdottoman tiukkaa linjaa pettämisen suhteen koska tiedän etten koskaan voisi antaa sitä kumppanilleni anteeksi vaikk ayrittäisin. Jos hän pettäisi minua hajoaisi sisältäni jotain sellaista mitä koskaan ei voisi saada takaisin. Tämän takia parisuhteen jatkaminen olisi mahdotonta.
ville:
Henkilökohtaisesti koen, että kaikki ovat potentiaalisia pettäjiä, se joka toisin väittää, ei vain ole kokenut sitä kiusausta.
Tärkeätä on myös muistaa, että pettäminen on tietoinen valinta. Kukaan ei petä vahingossa. Jos tekee mieli pettää kannattaa miettiä onko järkeä ylläpitää suhdetta. Jos kyse on puhtaasti lihallisista himoista, niin kannattaa ainakin ensin puhua kumppanin kanssa voiko tilannetta parantaa suhteen sisällä.
Pettäminen on minusta sellainen asia, joka osoittaa arvostuksen puutetta kumppaniaan kohtaan ja tämä voi olla monelle vaikeampi paikka kuin itse pettäminen. Jos haluaa uutta seuraa, kannattaa vanhasta hankkiutua eroon. Ihan vain kunnioituksesta toista kohtaan, siitä jää varmasti itsellekkin parempi mieli.
Yhdyn edellisiin...nim.merk. kokemusta on! itse olen joutunut "uhriksi" ja voin kertoa että suhteen jatkaminen on aika mahdotonta. Tietty kaikkihan on tapauskohtaista...mut itse meinasin seota! Vaikka anteex voi antaa, niin luottamus on hävinnyt...ilman luottamusta tuntuu suhde aika hullulle ajatukselle?! Mikä pahinta ei oikein pysty luottaa keneenkään kaxlahkeiseen...mut toivon että ajan kanssa tämäkin "mörkö" häviää....
Avernian:
Valitettavasti joillekin se pettäminen on vain hyvä tapa päästä toisesta eroon...
Ja nää selkärangattomat nilkit jotka eivät osaa kommunikoida pitäis kaikki pistää nilkoista riviin riippumaan, jotta niitä vois sit kettuuntuneet exät käydä kivittämässä aina kun mieli tekee. nimin. puhukaa toisillenne
lotte:
Mitä tarkoitat moraalikoodin kokeilemisella?
Sitä, että yksilöllä on usein moraalikäsityksiä teoista, joita hän ei ole itse koskaan kokeillut. Esimerkiksi sotilas voi sotaan mennessään ajatella, että tappaminen on väärin ja pahasta. Ensimmäisen vihollisen ammuttuaan hänellä on kokemus siitä, miltä tuntuu toimia tuota moraalikoodiaan vastaan - ja jos Vietnam-veteraaneja on uskominen, niin ensimmäisen tapon jälkeen loput eivät tunnu oikein missään. Moraalikoodisto on siis kokenut pienen muutoksen. Tappaminen ei olekaan niin paha asia, kuin alun perin luuli, vaikka toimintaa ei varsinaisesti kannattaisikaan. Toiset saattavat jopa alkaa pitää sitä siistinä, toiset taas saattavat kokea sen yhä enemmän vastenmieliseksi.
Jos oikein ymmärsin, sanoit tuossa aiemmin, että moraalikoodiston mukaan pahoja tekoja voi tehdä. Eli toiminta on erotettava yksilön moraalista. Täytyy sanoa, että on suhteellisen vapauttava ajattelumalli. Oletko itse päätellyt tämän vai kuka/ketkä ovat oppi-isiäsi?
Toiminta ei ole moraalia. Moraali on yksilön käsitys hyvästä ja pahasta. Ajatus, että oikeasta ja hyvästä tietoa omaava ihminen välttämättä pyrkisi juuri näitä asioita tavoittelemaan, on antiikkinen sanan kaikissa merkityksissä. Sille ei yksinkertaisesti ole käytännöllistä eikä loogista tukea. Mikä tässä nyt on niin ihmeellisen vapauttavaa? Moraalikoodisto saattaa monelta osin ohjata ihmisen toimintaa, mutta ei se tarkoita sitä, että sitä aina noudatettaisiin tai että tämä olisi edes mahdollista. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, että yksilö pystyisi edes omasta mielestään aina tekemään puhtaasti oikeita valintoja - tai jos pystyy, niin silloin ei kyllä ole se tervävin stainless steel-veitsi laatikossa.
tez:
Vaikka suhde jatkuisikin pettämisen jälkeen, on eri asia pystyykö pettämistä koskaan antamaan anteeksi ja voiko toiseen enään luottaa vaikka haluaisikin. On melko varmaa että epäilys jää kalvamaan suhdetta aina.. josta seuraa mielipahaa ja riitoja molemmille osapuolille.
Tai sit ei. Eläviä esimerkkejä pettämisestä selviämisestä on tämä maa ja maailma täynnä.
IHMO suhde on heikolla pohjalla jos luottamus menee yhdestä ainoasta virheestä .... ja henk koht koen, että lopulta on aika paskanhailee meneekö toi luottamus pettämisestä tai vaikka uhkapelistä.
jUSSi:
Tärkeätä on myös muistaa, että pettäminen on tietoinen valinta. Kukaan ei petä vahingossa. Jos tekee mieli pettää kannattaa miettiä onko järkeä ylläpitää suhdetta.
Tää on just näitä ikuisia lausahduksia, joissa ei mun mielestäni nähdä metsää puilta.
Sit kun oot 20v haistanut sen vaimos pahanhajuista hengitystä aamulla, suhteessa on menossa heikko kohta, elämä kaatuu päälle ja kohtaat yhtäkkiä naisen, joka pitää sua maailman napana ja tämän naisen kanssa kaikki vaan on niin upeaa, että melkein itkettää.
Sit sitä menee bylsäsemään ja heti sen jälkeen saa niin suuren morkkiksen, että on pakko kertoa sille vaimolle, jotta kestäisi haistaa sitä hengitystä myös seuraavat 20v.
Näitä tilanteita oikeesti on. Ei oo kaikki niin mustavalkoista ...
Sitä, että yksilöllä on usein moraalikäsityksiä teoista, joita hän ei ole itse koskaan kokeillut. Esimerkiksi sotilas voi sotaan mennessään ajatella, että tappaminen on väärin ja pahasta. Ensimmäisen vihollisen ammuttuaan hänellä on kokemus siitä, miltä tuntuu toimia tuota moraalikoodiaan vastaan --
Mikä voi saada yksilön kokeilemaan moraalikoodiaan käytännössä? Tapahtuuko se vain pakon edessä, eloonjäämisen turvaamiseksi?
Toiminta ei ole moraalia. Moraali on yksilön käsitys hyvästä ja pahasta. Ajatus, että oikeasta ja hyvästä tietoa omaava ihminen välttämättä pyrkisi juuri näitä asioita tavoittelemaan, on antiikkinen sanan kaikissa merkityksissä. Sille ei yksinkertaisesti ole käytännöllistä eikä loogista tukea. Mikä tässä nyt on niin ihmeellisen vapauttavaa? Moraalikoodisto saattaa monelta osin ohjata ihmisen toimintaa, mutta ei se tarkoita sitä, että sitä aina noudatettaisiin tai että tämä olisi edes mahdollista. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia, että yksilö pystyisi edes omasta mielestään aina tekemään puhtaasti oikeita valintoja - tai jos pystyy, niin silloin ei kyllä ole se tervävin stainless steel-veitsi laatikossa.
Kiitos vain, minulla on siinä tapauksessa ilmeisesti kokoelma tylsiä veitsiä laatikossani
Miten niin ei ole loogista, että oikeasta ja hyvästä tietoa omaava ihminen ei välttämättä pyrkisi tavoittelemaan juuri niitä asioita?
Siis asiahan on näin että jos tahalleen yrittää jonkun suhdetta rikkoo, niin se on ja*kivatsulle*, mut jos oikeesti vaan ihastuu varattuun, niin sille ei vaan voi mitään.. Voihan tietenki yrittää olla pokaamatta sitä, mut niin.. tunteilleen ei vaan voi mitään!
lotte:
Mikä voi saada yksilön kokeilemaan moraalikoodiaan käytännössä? Tapahtuuko se vain pakon edessä, eloonjäämisen turvaamiseksi?
Off topic. Tyhmille kysymyksille on ihan oma alueensa. *g* Vastaus on eläminen. Elämässä tulee eteen asioita, joita ei ole vielä kokenut / kokeillut, mutta jotka on arvottanut hyviksi tai pahoiksi asioiksi muiden kokemustensa perusteella (kuulopuheet, sivustaseuraamiset jne.). Joskus se moraalikoodin kokeilu tapahtuu pakon edessä, joskus vapaaehtoisesti, joskus jotain siltä väliltä. Ei voi olla näin vaikeata.
Kiitos vain, minulla on siinä tapauksessa ilmeisesti kokoelma tylsiä veitsiä laatikossani
Miten niin ei ole loogista, että oikeasta ja hyvästä tietoa omaava ihminen ei välttämättä pyrkisi tavoittelemaan juuri niitä asioita?
Koska ne ovat vain oikeita ja hyviä asioita. Lisäksi ne ovat vain oikeita ja hyviä asioita vain yksilön mielestä ja joskus vain joissakin tilanteissa. Ja koska asiat eivät ole mustavalkoisia, niin oikeat ja hyvät asiat monesti sekoittuvat vääriin ja pahoihin asioihin. Besides, hyvyys on monesti tylsää. Minua se ei haittaa, mutta toisia taas...
Off topic. Tyhmille kysymyksille on ihan oma alueensa. *g* Vastaus on eläminen. Elämässä tulee eteen asioita, joita ei ole vielä kokenut / kokeillut, mutta jotka on arvottanut hyviksi tai pahoiksi asioiksi muiden kokemustensa perusteella (kuulopuheet, sivustaseuraamiset jne.). Joskus se moraalikoodin kokeilu tapahtuu pakon edessä, joskus vapaaehtoisesti, joskus jotain siltä väliltä. Ei voi olla näin vaikeata.
Mikä saa sitten yksilön olemaan kokeilematta mitään moraalikoodeja käytännössä? Onko sellainen mahdollista? Eivätkä nämä ole mitään tyhmiä kysymyksiä.
Koska ne ovat vain oikeita ja hyviä asioita. Lisäksi ne ovat vain oikeita ja hyviä asioita vain yksilön mielestä ja joskus vain joissakin tilanteissa. Ja koska asiat eivät ole mustavalkoisia, niin oikeat ja hyvät asiat monesti sekoittuvat vääriin ja pahoihin asioihin. Besides, hyvyys on monesti tylsää. Minua se ei haittaa, mutta toisia taas...
Mutta on joka tapauksessa ihan loogista pyrkiä tavoittelemaan ensisijaisesti juuri hyviä ja oikeita asioita, jos sellaisen asettaa tärkeimmäksi arvokseen. On se tylsää, ei ollenkaan järkevää, mutta miten niin ei olisi loogista? Loppujen lopuksi kaikki riippuu yksilön arvoista.
lotte:
Mikä saa sitten yksilön olemaan kokeilematta mitään moraalikoodeja käytännössä? Onko sellainen mahdollista? Eivätkä nämä ole mitään tyhmiä kysymyksiä.
Elementary, my dear: Jos ei tule vastaan sellaista tilannetta, missä sitä voisi kokeilla. Otetaan esimerkiksi tappaminen, joka saattaa olla asevelvollisen X mielestä väärin. Rauhanaikana ei tarvitse todennäköisesti edes miettiä miltä moisen teon toteuttaminen käytännössä tuntuisi, mutta jos syttyisi sota, niin silloin olisi todennäköisesti edessä useamman moraalikoodin kokeileminen käytännössä (tappaminen väärin, mutta kotimaan puolustaminen oikein esmes). Tässä äärimmäisen yksinkertaistetussa esimerkissä joutuisi sitten vielä asettamaan moraalikoodit tärkeysjärjestykseen ja seuraukset olisivat sitten sen mukaiset.
Tai ettei menisi pelkästään off-topiciksi, niin esim. minun mielestäni ei ole minulta oikeaa toimintaa mennä rikkomaan toisten suhteita. Toisaalta ei ole myöskään koskaan tullut eteen sellaista tilannetta, että minulla olisi mitään intressejä lähteä tällaiseen toimintaan mukaan, joten moraalini tämän suhteen on puhdasta teoriaa. Enkä suoraan sanoen edes toivo, että sitä koskaan tarvitsisi käytännössä testata.
Mutta on joka tapauksessa ihan loogista pyrkiä tavoittelemaan ensisijaisesti juuri hyviä ja oikeita asioita, jos sellaisen asettaa tärkeimmäksi arvokseen. On se tylsää, ei ollenkaan järkevää, mutta miten niin ei olisi loogista? Loppujen lopuksi kaikki riippuu yksilön arvoista.
Jos. Hyvät ja oikeat asiat eivät kuitenkaan ole mitenkään itsestäänselvästi ykkösprioriteetti elämässä. Joku tai jotkut hyvistä ja oikeista asioista saattavat olla ykkösprioriteettina jonkin aikaa, mutta harvoin - jos koskaan - mikään moraaliin liittyvä vastaus pätee kaikissa tilanteissa.
Jos joku ei ole ollenkaan järkevää, niin miksi se olisi loogista? Mielestäni olisi kyllä loogista toimia sen mukaan, mitä pitää oikeana. Jos katselet aikaisempaa postaustani, niin huomaat, että puhun välttämättömyydestä. Tieto (tai luulo) oikeasta ja hyvästä ei välttämättä johda oikeaan toimintaan. Loogisen tuen puuttuminen tälle tarkoittaa, ettei ole olemassa mitään kiveenhakattua syy-seuraus-suhdetta - että niin täytyy tapahtua. Ei se ole mitenkään itsestäänselvää. Yksi syy tähän on tuon tiedon sovellettavuuden vaikeus. Esimerkiksi se mikä oli hyvää ja oikeata eilen, ei välttämättä ole hyvää ja oikeata nyt tai huomenna. Toisaalta joskus taas se "väärä" tie on mielenkiintoisempi tai miellyttävämpi, vaikka tällöin toki voisi sanoa yksilön arvottavan oman nautinnon korkeimmaksi hyväksi. Välillä taas ihmisiä ei vain kiinnosta mikä on oikein tai väärin, koska se vaatii ajattelua. Tiedon ja toiminnan välillä on siis kaikkea muuta kuin suora yhteys.
nimin. puhukaa toisillenne
ja*kivatsulle*, mut jos oikeesti vaan ihastuu varattuun, niin sille ei vaan voi mitään.. Voihan tietenki yrittää olla pokaamatta sitä, mut niin.. tunteilleen ei vaan voi mitään!