bubbelgum:
Ei helvetti, tälle ei voinu kyl enää muuta ku repeillä!
Ensin sitä uhotaan että mähän vokottelen varattuja niin paljo ku haluun, ja sit ku sattuuki käymään niin et joku tuttu kärsii, niin sit ollaan heti inisemässä.. Voi yhyy..
Aivan varmasti saat tosta tapahtumasta leiman, ja siitä on turha valittaa, oot ite omilla puheillas sen todistanu että se leimaa myös sulle kuuluu!!!
Ihan lapsellista määkimistä havaittavissa. En tajua, imo Infiana ei tehnyt tuossa mitään pahaa ja se on ikävää että tuollaista joutu todistamaan ja vielä noin läheltä, tottakais siitä saakin olla pahoillaan muiden puolesta. En ymmärrä millä sinä repeilet? Omille jutuillesi ehkä?
ville:
Mutta entäs tilanteet, joissa nainen/mies tapaa esim. työpaikalla henkilön X ja erittäin pitkän tuttavuuden jälkeen henkilö X ja mies/nainen huomaavat, että heidän välillään onkin jotain muuta kuin työtä? Samaan aikaan heistä jopa molemmat saattavat rakastaa kotona odottavaa paria ....
Sitten pitää otta itseään niskasta kiinni ja kuoletta ne uudet tunteen ja syventää niitä vanhoja, näin ainakin mun periaatteet sanoo. En varasta ihmisiltä tavaraa enkä myöskään muuta niille rakasta olinpa se minä itse tai joku toinen jonkun kolmannen rakas ihminen... Näin siis jos itse eläisin vakiintuneessa parisuhteessa...
ville:
Mutta entäs tilanteet, joissa nainen/mies tapaa esim. työpaikalla henkilön X ja erittäin pitkän tuttavuuden jälkeen henkilö X ja mies/nainen huomaavat, että heidän välillään onkin jotain muuta kuin työtä? Samaan aikaan heistä jopa molemmat saattavat rakastaa kotona odottavaa paria ....
remotion:
Sitten pitää otta itseään niskasta kiinni ja kuoletta ne uudet tunteen ja syventää niitä vanhoja, näin ainakin mun periaatteet sanoo.
Ai että kun kerran on jonkun kanssa pariutunut, siitä on pidettävä verenmaku suussa kiinni? Mennä kotiin ja hokea mä rakastan tota, mä rakastan tota, mä vittu rakastan tota?
Itse olen sitä mieltä, että yksikään suhde ei ole niin täydellinen, etteikö elämänsä aikana ehtisi löytää jotain parempaakin. En näe syitä jäädä kituuttamaan väkisin vanhaan, jos sydän vie eteenpäin.
Mun mielestä on surullista olla yhdessä vain tottumuksen takia.
Ja mitä itse 'suhteenrikkoja' -termiin tulee, sehän voi olla myös parisuhteen toinen osapuoli. Vaikka toinen rakastaisikin koko sydämestään, voi toinen olla suhteessa onneton. Silloin tämä puolisko hakee tarkoituksellisesti uutta ihmistä, vaikka ei ole entisestä kyennyt luopumaan. Suhdetta ei silloin riko se uusi ihminen, vaan toinen vanhoista.
Usein tämä uusi henkilö tulee alussa johdetuksi harhaan niin, että hänelle jätetään kertomatta siitä tulevasta eksästä, jonka kanssa vielä ulkoisesti seurustellaan. Sitten uusi henkilö saakin entiseltä kaiken paskan ja syytökset niskaansa, kun tulee aika kertoa hänelle, että nyt hän tosiaan ON entinen.
Hienommissa esimerkeissä pariskunta eroaa ja sekä eksä että uusi rakastavat suhteenrikkojaa palvoen. Kaunista, ha?
äm:
--- ville:
Mutta entäs tilanteet, joissa nainen/mies tapaa esim. työpaikalla henkilön X ja erittäin pitkän tuttavuuden jälkeen henkilö X ja mies/nainen huomaavat, että heidän välillään onkin jotain muuta kuin työtä? Samaan aikaan heistä jopa molemmat saattavat rakastaa kotona odottavaa paria ....
---
--- remotion:
Sitten pitää otta itseään niskasta kiinni ja kuoletta ne uudet tunteen ja syventää niitä vanhoja, näin ainakin mun periaatteet sanoo.
---
Ai että kun kerran on jonkun kanssa pariutunut, siitä on pidettävä verenmaku suussa kiinni? Mennä kotiin ja hokea mä rakastan tota, mä rakastan tota, mä vittu rakastan tota?
Itse olen sitä mieltä, että yksikään suhde ei ole niin täydellinen, etteikö elämänsä aikana ehtisi löytää jotain parempaakin. En näe syitä jäädä kituuttamaan väkisin vanhaan, jos sydän vie eteenpäin.
Mun mielestä on surullista olla yhdessä vain tottumuksen takia.
Mun mielestä ihmisillä on nykyään taipumus luovuttaa suhteessa ihan liian helposti. Tottakai niitä vaikeita aikoja tulee ja houkutuksia on aina välillä, mutta pitää jaksaa olla vahva. Olen sitä mieltä, et jos oikeesti toista rakastaa, niin silloin ei halua olla kenenkään muun kanssa. Epäillyksen hetkiä tulee aina vastaan, mutta rakkaus vie voiton, jos se on tarpeeksi vahva. Äidin kanssa ollaan paljon parisuhteesta juteltu, mikä on ollut tosi hyvä asia. Koska vanhemmat on ollu kuitenkin yhessä 16- vuotiaasta asti ja onnellisesti vieläkin naimisissa. Itse uskon ainakin todelliseen rakkauteen! Ja koen olevani nyt sellaisessa suhteessa, jossa molemmat osapuolet tuntee suuren rakkauden ja haluaa olla koko loppuelämän yhdessä.
anthocyan:
Mun mielestä ihmisillä on nykyään taipumus luovuttaa suhteessa ihan liian helposti. Tottakai niitä vaikeita aikoja tulee ja houkutuksia on aina välillä, mutta pitää jaksaa olla vahva.
Tää on ihan totta .... varsinkin monet nuoret luovuttavat aivan liian helposti ja siirtyvät naimaan seuraavaan puuta.
Olen sitä mieltä, et jos oikeesti toista rakastaa, niin silloin ei halua olla kenenkään muun kanssa. Epäillyksen hetkiä tulee aina vastaan, mutta rakkaus vie voiton, jos se on tarpeeksi vahva.
Entä jos rakastaa kahta? Miten voit sanoa silloin että rakkaus vie voiton?
Mitä on vahvuus tilanteessa, jossa rakastaa kahta? Onko vahvuus sitä, että pysyy entisen luona vai sitä, että pystyy jättämään vanhan elämän ja siirtymään uuteen?
Itse olen sitä mieltä, että varsinkin vanhana vahvuus on juuri sitä, että kykenee siirtymään uuteen suhteeseen. Jokainen voi varmasti kuvitella, että perheen jättäminen tilnteesssa, jossa oikeasti rakastaa kaikkia perheen jäseniä on muuta kuin helppoa. Lisäksi ympäristön paine, varsinkin pettäjää kohtaan voi olla sen verran kova, että uuteen suhteeseen siirtyminen vaatii oikeasti todella paljon ....
Äidin kanssa ollaan paljon parisuhteesta juteltu, mikä on ollut tosi hyvä asia. Koska vanhemmat on ollu kuitenkin yhessä 16- vuotiaasta asti ja onnellisesti vieläkin naimisissa. Itse uskon ainakin todelliseen rakkauteen! Ja koen olevani nyt sellaisessa suhteessa, jossa molemmat osapuolet tuntee suuren rakkauden ja haluaa olla koko loppuelämän yhdessä.
Mitä on todellinen rakkaus? Entä jos todellista rakkautta voi olla enemmän kuin yksi?
Elän itse myös suhteessa, jonka molemmat osapuolet haluavat elää yhdessä elämän loppuun asti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jotain ei voisi tapahtua ja asiat muuttua ...
Äm: ei nyt sentään tolleen epätoivosesti, se menee jo överiksi.
niin noh kai se on siitä kiinni millä vakavuudella sitä on aluksikin ihastuttu, jos se on vaan yks muiden joukossa niin mikäs siinä et hajuaakin vähän helpommin, itse vierastan kuitenkin ajatusta et sellaisen kanssa menis yhteen jonka kanssa ei synkkaa 100%. Kyllä mä ainakin oisin valmis näkemään parisuhteen vuoksi vähän vaivaa, niinkuin minkä tahansa vähäpätöisemmänkin asian parissa. Uskoisin että pienet vastoinkäymiset voi vahvistaa liittoa jos ja kun asiat pyritään ratkaisemaan huomaavaisesti.
ville:
Elän itse myös suhteessa, jonka molemmat osapuolet haluavat elää yhdessä elämän loppuun asti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jotain ei voisi tapahtua ja asiat muuttua ...
Musta vahvoissa suhteissa voidaan juuri keskustella siitä, mitä on oikeasti mielessä. Eli ei tosiaan vaan ajatella et tää on nyt täydellistä, mitään ei voi koskaan tapahtua. Koska vaikka rakastuisi toista kuinka paljon, voi esim. ihastua, ja silloin kun pariskunnan välinen sidos on vahva, voidaan sellaisetkin asiat käsitellä ja jatkaa eteenpäin.
Musta vahvoissa suhteissa voidaan juuri keskustella siitä, mitä on oikeasti mielessä. Eli ei tosiaan vaan ajatella et ”tää on nyt täydellistä, mitään ei voi koskaan tapahtua”. Koska vaikka rakastuisi toista kuinka paljon, voi esim. ihastua, ja silloin kun pariskunnan välinen sidos on vahva, voidaan sellaisetkin asiat käsitellä ja jatkaa eteenpäin.
Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen - J.K. Paasikivi
äm:
Mun mielestä on surullista olla yhdessä vain tottumuksen takia.
Vähän offtopic, mut mun mielestä on jotenkin säälittävää, että ihmiset hakee suhdetta ihan vaan sen takia et olis joku. Tätä kun tuntuu olevan aika yleisesti ilmassa.
Jokainen tietty taaplaa tyylillään ja oman mielensä mukaan, mut kyllä esimerkiks mulle on paljonkin väliä sillä, et suhteessa on muutakin kuin turvallinen tunne siitä et on jonkun saanut pokattua ja et vierellä on joku. Oon ihan mielelläni yksin, kunnes sit joskus kohdalleni osuu joku, joka saa mun sydämen kääntymään rinnassa.
hyperventilaatio:
---
Vähän offtopic, mut mun mielestä on jotenkin säälittävää, että ihmiset hakee suhdetta ihan vaan sen takia et olis joku. Tätä kun tuntuu olevan aika yleisesti ilmassa.
Jokainen tietty taaplaa tyylillään ja oman mielensä mukaan, mut kyllä esimerkiks mulle on paljonkin väliä sillä, et suhteessa on muutakin kuin turvallinen tunne siitä et on jonkun saanut pokattua ja et vierellä on joku. Oon ihan mielelläni yksin, kunnes sit joskus kohdalleni osuu joku, joka saa mun sydämen kääntymään rinnassa.
anthocyan:
Koen olevani nyt sellaisessa suhteessa, jossa molemmat osapuolet tuntee suuren rakkauden ja haluaa olla koko loppuelämän yhdessä.
En nyt haluis olla kauhean kyyninen, mutta IMO kuukausissa luettavan seurusteluajan jälkeen on vielä turha puhua suurista rakkauksista ja yhdessä vietettävästä loppuelämästä.
Mainittakoon, että oon itse hilppasen alta parikymppisenä mennyt kihloihin 6kk seurustelun jälkeen, elänyt kihloissa ja avoliitossa pari vuotta sen jälkeen ja kaikista hienoista suunnitelmista huolimatta asiasta eivät aina mene niiden mukaisesti.
Kukkaania:
On aika low life-porukkaa, ku jauhavat frendistä shittii ilman oikeita perusteita.
hei, mut kaikes onneks me suurin osa ei tiedetä yhtään kenestä on kyse ja siksi keskustelu on pyörinyt hyvin yleisellä tasolla. minua ainakaan henkilökohtaisesti ei edes kiinnosta kenestä alunperin on ollut kyse... kukin taaplaa tyylillään....
aika perseest on nääkin ketkä harrastaa tällästä mut joku jo sano et ei onnellisen suhteen väliin mahukkan ketäään ni olen samaa mieltä jos rupee tekee mieli jotain toista ni kannattas varmaan miettii et onko parisuhde enään hyvällä mallillansa mut jokainen tekee kuin parhaax nakee turha siinä on mennä neuvomaan sitä on tai sitten ei ole junkun kannssa jep*grr*
Tässä oli aika paljon kommentteja ettei kai joku voi tosta vaaan rikkoa toimivaa suhdetta...joo ei kai voikaan, mutta joka suhteessa on heikot kohtansa, ja jos tälläseen väliin sattuu tulemaan jotain ulkopuolista rasitetta niin asia ei ole enää sama. Mulla on yksi tuttu joka näkee todella vaivaa saadakseen suhteen rikki, hänelle varatun miehen saaminen on suorastaan pakkomielle ja hän saa siitä mitä suurinta nautintoa. HÄnen on vaan pakko saada suhde rikki ja mies ihastumaan, sen jälkeen hommassa mikään ei kiinnosta häntä enää. Tämä henkilö onnistui tulemaan myös minun ja silloisen poikaystäväni väliin, pikkuhiljaa hivuttautumalla meidän elämään, hän esiintyi molempien hyvänä luottoystävänä, mutta todellisuudessa käytti meitä ja meiltä saamiaan tietoja törkeästi omien etujensa ajamisdeen. Nyt en voi sanoa muuta kuin että olen tyytyväinen että suhde loppui, kun meillä molemmilla silmät avautui sille mitä tämä nainen oli tehnyt, hän oli lopulta se joka kärsi. Paria meistä kahdesta exän kanssa ei koskaan kuitenkaan enää tullut. Hyvä niin.
Entä jos rakastaa kahta? Miten voit sanoa silloin että rakkaus vie voiton?
Mitä on vahvuus tilanteessa, jossa rakastaa kahta? Onko vahvuus sitä, että pysyy entisen luona vai sitä, että pystyy jättämään vanhan elämän ja siirtymään uuteen?
Itse olen sitä mieltä, että varsinkin vanhana vahvuus on juuri sitä, että kykenee siirtymään uuteen suhteeseen. Jokainen voi varmasti kuvitella, että perheen jättäminen tilnteesssa, jossa oikeasti rakastaa kaikkia perheen jäseniä on muuta kuin helppoa. Lisäksi ympäristön paine, varsinkin pettäjää kohtaan voi olla sen verran kova, että uuteen suhteeseen siirtyminen vaatii oikeasti todella paljon ....
Mulla ei ole kokemusta siitä, että rakastaisi kahta ihmistä samaan aikaan. Joten en voi tietää, miten tilanteessa pitäisi menetellä... Mutta ei kai siinä auta tehdä kun niin, miten sydän sanoo, että on oikein. Ja tarkoitin rakkauden vahvuudella sitä, että yleensä se kovempi rakkaus vie voiton myös. Eli luultavasti, jos kahta rakastaa, niin päätyy yhteen kuitenkin sen kanssa, jota rakastaa enemmän. En tiedä...
Ja perheelliselle tilanne on tietenkin vaikeempi, koska puoliso ei ole silloin ainoa, jota rakastaa. Mutta nämä ovat kyllä vaikeita asioita...
ville:
Mitä on todellinen rakkaus? Entä jos todellista rakkautta voi olla enemmän kuin yksi?
Elän itse myös suhteessa, jonka molemmat osapuolet haluavat elää yhdessä elämän loppuun asti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jotain ei voisi tapahtua ja asiat muuttua ...
Niin se on totta. Ikinä ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siksi perustankin omat tuntemukseni juuri silloiseen mielentilaan. Esimerkiksi nyt sanon, että voin olla poikaystäväni kanssa koko loppuelämäni, mutta se on tän hetkinen olotilani ja tuntemukseni. Tulevaisuudesta en tiedä varmuudella, vaikka haluaisinkin.
Hmm... Todellinen rakkaus... Siinä vaikea kysymys. Itselläni on sellainen tunne nyt, että olen täysin onnellinen tässä suhteessa. Tuntuu siltä, että olemme yksi ja sama ihminen ja pystymme tekemään kaikkia asioita yhdessä ja puhumaan kaikesta. On vaan niin hyvä olo sisäisesti! Ei sitä pysty selittämään. Uskon itse yhteen oikeaan rakkauteen... Joka on tarkoitettu... Mutta en kuitenkaan kiellä sitä täysin, että voisi olla useampia rakastumisia elämän aikana.
Jone:
--- anthocyan:
Koen olevani nyt sellaisessa suhteessa, jossa molemmat osapuolet tuntee suuren rakkauden ja haluaa olla koko loppuelämän yhdessä.
---
En nyt haluis olla kauhean kyyninen, mutta IMO kuukausissa luettavan seurusteluajan jälkeen on vielä turha puhua suurista rakkauksista ja yhdessä vietettävästä loppuelämästä.
Mainittakoon, että oon itse hilppasen alta parikymppisenä mennyt kihloihin 6kk seurustelun jälkeen, elänyt kihloissa ja avoliitossa pari vuotta sen jälkeen ja kaikista hienoista suunnitelmista huolimatta asiasta eivät aina mene niiden mukaisesti.
Tiedostan kyllä nämä jutut... Mutta haluan uskoa tähän suhteeseen, koska se tuntuu hyvältä. Tulevaisuudesta ei voi ikinä tietää varmuudella, mutta tämä tunne on nyt tämän hetkinen tunne ja antaudun siihen täysin. Mitään ei saa, jos ei ole valmis antamaankaan. Ja tiedän tämän olevan nyt rakkautta, koska tunnen sen sydämessäni.
xenda:
Mitä mieltä olette ihmisistä, jotka yrittävät rikkoa parisuhteen tunkemalla väliin??
Eräs nimeltämainitsematon klubituksen käyttäjä alkaa jo olemaan ammattilainen edellämainitussa asiassa. Minusta ihmissuhdetta kohtaan pitäisi osoittaa jotain kunnioitusta, mutta jotkut eivät vain näköjään halua. On se tosiaan kumma juttu miten jotkut käyttäytyy.
no ei missään nimessä saa rikkoa suhdetta vain huvikseen..
ite mut kai kuuluis luokitella jonninmoiseen suhteenrikkoja-kategoriaan. Mies oli varattu ku tavattiin, tosin se ite teki sen päätöksen että haluaa olla mun kanssa. tiiä sitten.. pahaahan se teki tykätä toisesta niin paljon ku oli varattu.. mieheen koski, ja minuun koski..
onneks toi on ohi nyt.. siis toi että \?ei saa\? tykätät julkisesti
Ja koen olevani nyt sellaisessa suhteessa, jossa molemmat osapuolet tuntee suuren rakkauden ja haluaa olla koko loppuelämän yhdessä.
