Penni ajatuksistasi

Kävin tuossa messenger keskustelua nuoremman neidin kanssa ja sanoin, että Armini tulossa Suomeen niin hän oli vain, että "kuka?"

minä: *linkitän kuvan Arminista*

hän: okei, kuka tuo on?

m: pääesiintyjänä yksi kiistatta maailman tunnetuimpiin sekä seuratuimpaan ryhmään kuuluva hollantilainen dj Armin van Buuren.

h: dj kuuluu olla sellanen hyvännäkönen nuori lökäpöksy poika eikä mitään tollanen vanha paska! :S

m: no toi on 32 xD

h: no 32 on jo aika vanha...



et shillee :D välillä hassua keskustella scenen ulkopuolella olevien henkilöiden kanssa

Replying to Penni ajatuksistasi:

Ergilion, 27.1.2010 21:01:
Kävin tuossa messenger keskustelua nuoremman neidin kanssa ja sanoin, että Armini tulossa Suomeen niin hän oli vain, että "kuka?"

no onhan se armin suht nevari kuitenki.

dj:täki löytyy niin monta sorttia mut ihan hyvä et muksuillaki toi kulttuuri on jo siinä et dj:n pitää olla hyvännäkönen =P

Replying to Penni ajatuksistasi:

dj:täki löytyy niin monta sorttia mut ihan hyvä et muksuillaki toi kulttuuri on jo siinä et dj:n pitää olla hyvännäkönen =P

No jyy, mutta ei mulle ainakaan oo mitään väliä sillä iällä tai ulkonäöllä (ylläri?)

Lähinnä se esiintyminen, hengessä oleminen ja of course musique!

Mikkään ei ole ärsyttävämpää kuin kuunnella aikuisen äijän monotonista sössönsössön valitusta koko päivän.

Ois jo kesä..

Replying to Penni ajatuksistasi:

Ergilion, 27.1.2010 21:01:

et shillee :D välillä hassua keskustella scenen ulkopuolella olevien henkilöiden kanssa

Ei niiden kanssa ole pakko jutella :D
Toi on kuitenkin ihan normaalia arkipäivää normaaleille ihmisille :D
(ja samalla tavalla nekin nauraa sulle kun et tajua niiden SCENESTÄ mitään:D)

Ihmettelen vaan et miten paljon roinaa saakin ahdettua pieneen solukämppään..

Kantanu tässä näitä roinia jo kotvan aikaa ja tuntuu et täältä ei oo viety paljoakaan..
taitaa mennä yöhommiksi asti.

Vastuu onnesta ja elämästä itselläni

Mä oon pohtinut rakkautta. Mitä se on, mistä se tulee, mihin se menee? Rakastavan vanhemman rakkaus voi olla pyyteetöntä, mutta mitä on romanttinen rakkaus? Onko ihmistä tarkoitettu elämään monogamisessa suhteessa? Onko olemassa ikuista rakkautta?

Monet ihmiset kohtaavat, kokevat rakastuvansa, rakastavansa, haluavansa tehdä lupauksen yhteisestä taipaleesta kunnes kuolema erottaa, mutta silti lähtevät lopulta kulkemaan eri suuntiin. Onko mitään, mihin uskoa, edes omaan itseensä? Itsensäkin voi pettää, minäkin muutun, ajatukset muuttuvat, tunteet muuttuvat, elämä muuttuu.

Aikalailla ajelehtimista koko elämä.

voisko joku estää mua tekemästä tavallaan oikein..

Replying to Penni ajatuksistasi:

Vampyrella, 4.2.2010 22:53:
Mä oon pohtinut rakkautta. Mitä se on, mistä se tulee, mihin se menee? Rakastavan vanhemman rakkaus voi olla pyyteetöntä, mutta mitä on romanttinen rakkaus? Onko ihmistä tarkoitettu elämään monogamisessa suhteessa? Onko olemassa ikuista rakkautta?

Monet ihmiset kohtaavat, kokevat rakastuvansa, rakastavansa, haluavansa tehdä lupauksen yhteisestä taipaleesta kunnes kuolema erottaa, mutta silti lähtevät lopulta kulkemaan eri suuntiin. Onko mitään, mihin uskoa, edes omaan itseensä? Itsensäkin voi pettää, minäkin muutun, ajatukset muuttuvat, tunteet muuttuvat, elämä muuttuu.

Aikalailla ajelehtimista koko elämä.

Kävi päässä soimaan Haddawayn biisi..

Mutta ehkä rakkauden pohtiminen on tuhlausta. Sen tuntee.. Silloin se on aitoa ja rakkaushan on niin kauan kuin tuntee sen olevan. Voisi kysyä ennemmin onko ikuista ihmistä? Sielua? Ja jos/kun on, niin mihin oikeastaan toisessa rakastumme. Juuri siihen ikuiseen sieluunko, vai vain siihen mitä kukin edustaa ruumiillisesti ja persoonallisesti? Sillä tottahan on että ihminen muuttuu.

Näin tuossa toissayönä unta entisestä koirastani jota kaipaan kymmenen vuoden jälkeenkin valtavasti. Unessani tämä koira on aina eloisa itsensä, enkä koskaan tiedosta poismenoa. Väkisinkin kävin herättyäni kyynel silmässä miettimään, että kestääkö rakkaus sittenkin ikuisesti ja onko kyseinen rakkaus ehkä puhtainta mahdollista kun yhä ja aina vain tuntuu koskettavan.

Tiedän myös ihmisiä jotka erojenkin jälkeen yhä tuntuvat rakastavan ja kaipaavan jotakuta samoin, vaikka uusia suhteita on/on ollut. Rakkaus on niin vahva tunne että se on ehkä jotain enemmän. Mutta joka tapauksessa, tässä maailmassa jossa kaikki punnitaan rahalla, menestyksellä ja ajan mitoilla, se on jotain lohdullista. Vaikka ihmiset menettäisivät uskontonsa, juurensa ja identiteettinsä samaistuen muihin. Rakkaus silti on jotain niin henkilökohtaista ja syvää että se voi muuttaa kaiken, niin henkilössä kuin lopulta ympärilläänkin. Sen voi vain tuntea, itse. Ja parhaimmillaan sen saa tuntea ja jakaa jonkun kanssa.

Ehkä tuon rakkauden ikuisuuden voisi kuitata Freddie Mercuryn sanoin:
"Just one year of love, Is better than a lifetime alone"

..ja jos rakkaus on kadonnut voi olla iloinen ollessaan vapaa. Jos rakkaudesta ei pääse irti, asialle pitää heti tehdä jotain..

Vielä 5 päivän loppuhuipentuma
Tajusin koirani kuolemasta olevan tasan 5 kuukautta tänään. Ja nyt vasta tajusin, miksi halusin tehdä samoja juttuja kuin silloin.

Olisi ollut mahtavaa raivota ja huutaa sydämen kyllyydestä 5 kk sitten. Eikä järjellä sivistyneesti vain sanoa joo, vahinkohan se vain oli. Toisaalta olin silloin niin järkyttynyt,etten pystynyt muuta kuin itkemään. Kriisin käsittelyvaiheet... ja toisaalta hyvä, että se tunne tuli ulos nyt.

p*

Vahvasti sellainen fiilis että kaikki vois painua helvettiin.

Onko se nyt kovin vaikeaa käsittää että kun sanotaan että "ei oo valmista, on viel kesken" niin asia todellakin on niin? Ymmärrän kyllä että sulla on asiakkaita mutta ei ole minun vikani että tehtävänannot minulle tulee monen mutkan kautta ja aina jälkikädessä. Hommia ei vain hoideta sormia napsauttamalla.

Eikä sun tarvii mulle huutaa.

*huoh*

Aamulla unenpöppörössä ollessani ja herätys kellon piinaavasti soidessa, totesin itselleni ääneen, että "eihän mun pidä mihinkään töihin mennä, kun olen näin söpö" xD ...itsetunto omituisen korkealla heti aamusta xP

Tuntuu siltä, että pää hajoaa.

Istunut ihan liian kauan kotona, tuntuu et oon ihan erakoitunut. En oo jutellut about viikkoon kun parille henkilölle jotain turhaa paskaa netin välityksellä.
Joka päivä aina samaa. Töihin -> kotiin.

Pää ihan täynnä sumua, mutta en tiedä miten sais tyhjennettyy sen. Pää on kun tietokone, joka on ihan jumissa, mutta ei oo työkaluja siivota rekisteriä, spywareja yms ongelmajätettä. Roskakori painaa miljoonia.

Ainoa keino mikä nyt tulee mieleen on dokaaminen tietty. Mut sekin kuuluu jo rutiiniin niin vahvasti, ettei se enää vaikuta mitenkään. Viikolla teen töitä, vkl dokaan. Sunnuntaina vituttaa, että alkaa taas uus viikko, joka on aivan samanlainen kuin edellinen.

Mua ei enää kiinnosta mikään. Pikkuhiljaa tippuu mielenkiinto asioihin. Haluun lähteä ulos, mutta jos tulee mahdollisuus siihen (joita ei ole näkynyt aikoihin) niin yritän päässä keksii mahdollisimman paljon huonoja puolia kyseiseen tapahtumaan. Jos silti lähden ulos niin vituttaa ja tulee olo et oisinpa mä vaan himassa, täällä on liikaa ihmisiä jne.

Musiikista ei saa otetta. Yritän tehdä jotain, ei kuulosta hyvältä. En vaan pysty tuottamaan mitä kuulen päänsisällä. En osaa. En tiedä miten hakea neuvoja ongelmiin. Yritän ratkoo itse, mutta se johtaa vaan vituttamiseen ja softan sulkemiseen. Haluan tehdä montaa eri biisiä samaan aikaan. En varmaa vaa vieläkään ole löytänyt sitä kultaista keskitietä tai omaa aitoa mieltymisen tyyliä.

Saisko nyt sen pennin?

Oon tässä ainakin pari viikkoa miettiny, että mistä saisi hommattua yhden biisin.

Sitten selailin tylsyyksissäni shufflella winamppia ja just se biisi tuli ja ehkä pitkästä aikaa isoin WTF moment xD

Siellä libraryssähä se on ollu kuukauden päivät, oletin vaan automaattisesti, ettei mulla ollut sitä

Vittu, että ihmissuhteet on sietämättömiä. Varsinkin kun en ilman niitä voi elää. Tapahtuma johtaa toiseen, jotain vitun hyvää tapahtuu ja viikkoa jälkeenpäin epäilen jo koko touhua ja ihmettelen tuntuuko se tarpeeksi hyvältä vai liian ihanalta. Toi jälkimmäinen on meinaan tosi vittumainen.