Aku Ankka

rasittavinta akuissa on ne jatkokertomukset,
joiden toista osaa ei koskaan löydä :/

jep, joskus murrosiän kriisissä lajittelin kaikki akut järjestykseen just ton takia, mut abt kuukauden päästä tilanne oli ennallaan :(

Lehtee alettiin tilata, kun tämä potra poika syntyi eli -82. Edelleen se joka tiistai kopsahtaa. Taso on kyllä menny erittäin scheisseks. Tosin koko elämäni olen akua lukenut ja uskollinen kumppani niin vessassa kuin ruokapöydässä. Kummastakaan ilman akua ei tule mitään. :(

mä tilasin akkaria vuosina 81-84 ja sitten siirryin ruotsalaiseen Kalle Ankaan vuosiksi 85-97. Sen jälkeen on taso laskenut niin alhaiseksi etten pysty hampaita irvistämättä niitä nykyään lukemaan. Joo, oon ehkä jäänyt vähän oldskooliks mutta näemmä monet muutkin syrjivät näitä uusia ja nimenomaan steriilejä sarjakuvatöherröksiä. Tosin pakko myös mainita että ainoa joka erottuu edukseen joukosta on Don Rosa.

Omiin Ankkasarjan suosikkeihin kuuluu myös Päivästä päivään -albumit, joihin on kerätty neljän ruudun sanomalehtistrippejä vuosilta 1938-195x...ihan kingejä. Se oli aikaa kun vielä Akun veljenpojatkin olivat tappelevia pikkupenskoja :)

Myös muutamat vuosikerta näköisalbumit (esim. 1953) joissa on Barksin seikkailuita, ovat mainioita.

Sama homma, vuodesta 75- vuoteen 1999 ilmestyi, mutta sitten oli pakko luovuttaa, kun taso alkoi olla niin perkanan huono. Mieleen tulee noista hyvistä esim. Notredamen kellonsoittaja tjs, koralliriutan kummitus, ja luonnollisesti kaikki nuo Don Rosat.

rasittavinta akuissa on ne jatkokertomukset,
joiden toista osaa ei koskaan löydä :/

Siinä vaiheessa kun meidän talouteen tuli Aku Ankka tipahti vuoden välein postilaatikkoon myös käytännöllisiä puolivuosikertakansioita.

Ensimmäisen lukukerran jälkeen Aku livahti kansioon ja sillä pysyi.

Eniten niissä vitutti vaan se, että ne kupari (tms.) lenksut pilas lehtien reunat, jos lehden laittoi yhtään huolimattomasti sisään.

Akun tilaus taisi loppua 90-luvun puolivälissä tjsp.

Don Rosat löytyy kyllä kaikki kirjoina hyllystä. Uutta odotellessa (joulumarkkinat 2005 ehkis?). :happyroll:

Aku tulee ja ei ihan heti lopu. Aku roks. Paskojahan noi välillä on, mutta paskoja numeroita mahtunut väliin mun mielestä aina. Just luksus lehti! :happyroll:

Tilauksen lopetin joskus 2000.
Don Rosan kokoelmat löytyy kaikki hyllystä.

Parhaat on kuitenkin Jäyhä Jököttäjä ja sit se jossa Aku ja Hannu ottaa sitruunamehun juontiskaban.

Aku tuli kans (kiitos isosiskojen) kotiin välillä late 60's -> early 90's ja aika pian siinä ysikytluvun puolessa välissä laatu alko kyl meneen tosi surkeeks. Mm. käsikset ja toteutus ontu törkeesti etc etc..

Imo parhaat piirtäjä/käsiksentekijäcombot on selkeesti Barks (Nelikulmainen muna anyone, plus esim Tralla-La stoorit) ja Don Rosa (Jatko-osia näihin barksin stooryihin etc loistavin kääntein, hyllystäkin löytyy toistakymmentä vanhinta nimmareilla *leveil*;).

Taskukirjoihin en oo pahemmin koskenut since joku episode 240, mut käsittääkseni niissä tuetaan paremmin noita originaalipiirtäjiä ainakin. Tiiä sit nykypäivästä.

Mummolla tuli aina luettuu noita vanhoja akuja. 63 tais olla ekat. Ite tykkään noista vanhemmista eniten. Jotain vuosien 1970 - 1984 esim.

btw. Just tilasin kummitytölle Aku Ankan synttärilahjaksi

aku ankka tuli vuosina 1976-90. taso on koko aikana ollut kirjava, barksin nerokkaat tarinat ja don rosan melkein yhtä nerokkaat tarinat ovat erottuneet edukseen. toki lapsuusajalta on muitakin juttuja, joista pidän nostalgiasyistä, mutta pitänee yhtyä mielipiteeseen, että tarinoiden yleinen taso on laskenut.

barks pitkät sarjat top 5 (ens viikolla vois olla ihan eri)
- rämeikön arvoitus
- kultainen kypärä
- nelikulmainen muna
- kirkontornin huilunsoittaja
- milla magian monet kasvot

barks lyhyet top 5
- mielikuvituskone
- jäyhä jököttäjä
- murskaaja
- itkevä merimies
- aku ankka koulusalapoliisina

ja lukuisia muita.. carl barks oli yksi sarjakuvan kiistämättömiä neroja - pelkistämisen ja elävän viivankäytön mestari.

- kirkontornin huilunsoittaja

Tämä oli tosi jännä, muistan lähes kauhun vallassa jännittäneeni, pääsevätkö ankat pois urkupilleistä joihin heidät oli houkuteltu ansaan.

Aku Ankan tilaajalahjana tuli joskus 80-luvulla (?) näköisversio vanhasta Barks-klassikosta Koralliluolan kummitus (vai oliko se koralliriutan?), joka on edelleenkin hyytävä... "nyt on SE yö... laittakaa lapset lukkojen taakse..." :panic:
Mulla taitaa olla tavallista heikompi luonne, kun kolmaskin Barks-tarina mikä mieleen tulee oli pelottava, nimittäin niin ikään Akun tilaajalahja vuosien takaa. Kyseessä on tarina, jossa Roope Akun ja veljenpoikien kanssa palaa McAnkan klaanin perintölinnaan sumuisille Skotlanin ylämaille etsimään suvun kauan kadoksissa ollutta aarretta. Ei sattuisi kukaan muistamaan tarinan nimeä?

Vaikka Barks olikin nero etenkin tarinoiden keksimisessä ja juonen kuljetuksessa, oma piirtäjäsuosikkini on kuitenkin vanha chileläinen herrasmies Vicar. Hänen tyylinsä on se, joka minulle tulee ekaksi mieleen Akusta puhuttaessa. Kaiken lisäksi suurin osa lapsuuteni parhaiten mieleen jääneistä ja eniten iloa tuottaneista tarinoista on juuri Vicarin kynästä lähtöisin.

Tilauksen lopetin joskus 2000.
Don Rosan kokoelmat löytyy kaikki hyllystä.

Parhaat on kuitenkin Jäyhä Jököttäjä ja sit se jossa Aku ja Hannu ottaa sitruunamehun juontiskaban.

legendoja!! :hah: :heart:

Kyseessä on tarina, jossa Roope Akun ja veljenpoikien kanssa palaa McAnkan klaanin perintölinnaan sumuisille Skotlanin ylämaille etsimään suvun kauan kadoksissa ollutta aarretta. Ei sattuisi kukaan muistamaan tarinan nimeä?

vanhan linnan salaisuus, jos oikein muistan. en ole satavarma.. löytynee 'minä roope-setä' -opuksesta.

Hehe, Aku on kyl sekanen lehti.
Noin joka kolmannessa lehdessä joku juo jotain juomaa / hengittää savua / tms.
Sit ne seikkailee jossain ihme unimaailmois tai toisessa ajassa.
Ironisen ihanaa. :hah:



Mut edelleen, vanhat Aku Ankat :heart:

Hehe, Aku on kyl sekanen lehti.
Noin joka kolmannessa lehdessä joku juo jotain juomaa / hengittää savua / tms.
Sit ne seikkailee jossain ihme unimaailmois tai toisessa ajassa.
Ironisen ihanaa. :hah:



Mut edelleen, vanhat Aku Ankat :heart:

Vanhoissa taskukirjoissa ainakin oli kipeetä juttua, erityisesti just ne saksalaista alkuperää olevat tarina joissa Roope juo viskiä, koittaa mm. tappaa itsensä salamalla köyttämällä itsensä rahasäiliön katolla olevaan antenniin ja popsii opiumilla huumattuja appelsiineja.

Hehe, Aku on kyl sekanen lehti.
Noin joka kolmannessa lehdessä joku juo jotain juomaa / hengittää savua / tms.
Sit ne seikkailee jossain ihme unimaailmois tai toisessa ajassa.
Ironisen ihanaa. :hah:



Mut edelleen, vanhat Aku Ankat :heart:

Vanhoissa taskukirjoissa ainakin oli kipeetä juttua, erityisesti just ne saksalaista alkuperää olevat tarina joissa Roope juo viskiä, koittaa mm. tappaa itsensä salamalla köyttämällä itsensä rahasäiliön katolla olevaan antenniin ja popsii opiumilla huumattuja appelsiineja.

Joo vanhat taskarit on ainakin mun sydäntä lähellä. Niissä vanhoissa oli ihan kipeen hyvät tarinankuljettelut ja ne välitarinat nivo koko sen kirjan mukavasti yhdeks tarinaks =) Ja ihan sairaan hyvää kieltä kans... en muista kuka nyt oli se kääntäjä, mut tais saada joitakin palkintojakin värikkäästä kielenkäytöstään noissa vanhoissa taskareissa.