Jos on olemassa jotain, joka ei ole minkäänlaisessa vuorovaikutussuhteessa minkään muun kanssa, ei sellaista voi mitenkään havaita, joten emme koskaan saa tietää, onko sellaisia asioita edes olemassa. Toisaalta sillä tiedolla ei olisikaan mitään väliä, koska moiset asiat eivät meidän maailmassamme vaikuttaisi mihinkään millään tavalla. On siis aivan sama kuin moisia ei olisi lainkaan olemassa. Siispä meidän kannaltamme vuorovaikuttamattomat asiat jäävät ajatusleikin tasolla, koska parempaa tietoa ei ole eikä tule.
Luulisin, että Tres tarkoitti sitä, että onko olemassa asioita (laajasti ottaen, ei siis puhuta välttämättä esim. kappaleista tai hiukkasista), jotka syntyvät ilman vuorovaikutusta muun maailman kanssa. Toki, jotta ne voitaisiin havaita, niillä tulee olla tämän jälkeen jonkinlainen vuorovaikutus. Esimerkiksi: ovatko kvanttimekaaniset satunnaisilmiöt aidosti satunnaisia, ts. syntyvätkö ne ilman minkäänlaista vuorovaikutusta, vai vaikuttaako niiden taustalla jokin kausaliteetti jota emme nykyisin ymmärrä tai jota emme kenties edes voi ymmärtää/havaita?
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että ankarasti ottaen mitään kausaliteettia ei edes ole olemassa (vrt. Hume), mutta tämä ei itsessään vielä vastaa kysymykseen vapaasta tahdosta. Oikeastaan kyseessä on semanttinen ongelma: mitä helvettiä se vapaa tahto loppujen lopuksi on? Se voidaan määritellä esimerkiksi niin ankarasti, että se tautologisesti sulkee oman mahdollisuutensa pois, tai niin väljästi että siitä tulee truismi.