just, zoo brazil on julkaissut aika monella lafkalla, dessous ja get physical mukaan luettuna, eli jos ensimmäisestä julkaisusta pitäis jotain päätellä, niin ei toi lafka ainakaan ihan "uusille ja omalaatuisille" linjoille ole lähtemässä :)
mut mulle kyl ko. genre kelpaa oujee!
edit: mnjoo sain ko. levyn eilen, ihan jeppistäjee tavaraa. semmoista muodikasta minimal-funky-techhouse -sarjaa jne. ihan semmonen 4/5 käyttölevy.
Mmm.. tämähän kuulostaa mielenkiintoisimmalta jutulta pitkiin aikoihin! Itse olin silloin muinoin uskollinen Harthouse -ostaja ja hyvät muistot siitä labelista on jäänyt. Mielessä ne julkaisut lokeroituu jokseenkin siten että "se oli niitä puna-keskiöisiä, tai niitä missä oli se sininen" jne.
Kokonaisuus tai ei, eikös vähän jokaisella pitkänlinjan labelilla ole julkaisuissaan seassa vähän kyseenalaisempaakin matskua? Harvalla kaikki 100 tms. on ehdotonta ässä-kamaa.
Mulla mielenkiinto lopahti Harthouseihin about Resistande D. Skyline remixien jälkeen (HH054) kun meininki meni jonnekin ihme-transun suuntaan ja julkaisut alkoi muistuttaa huolestuttavalla tavalla toisiaan. Tai no, miten sen haluaa kukin ajatella. Samanlaisiahan ne oli periaatteessa alusta asti, mutta silleen hyvällä tavalla ...njooh.. makuasioita.
Oli miten oli, omat kaikkien aikojen top-5 HH:t ovat:
Spicelab: Quicksand EP (HH010)
Tässä levyssä on niin paljon tunnelatauksia kiinni, että se vähän haittaa objektiivista tarkastelua, mutta ainakin "Quicksand" ja "Amorph" on ne kappaleet, joista mä tämän levyn muistan parhaiten. Tähän verrattuna "Spicelab EP" (HH007) oli lähes mitäänsanomattoman keskinkertainen tuotos.
Overboust: Lost in New York (HH013)
Tripla-kappaleena, kun mikään ei riitä :D . Nimikkokappale kuuluu niihin unohdettuihin biiseihin. Voiton vie kuitenkin "Tribal groovy heartbeat" ja kakkosena "Tribal interphase". Kesä 1993 on ensimmäinen asia joka tästä tulee mieleen.
Marco Zaffarno: Minimalism vol.2 (HH012)
Joo tiedetään, varmaan jo puhkikulunut/analysoitu klassikko, mutta minkäs teet..
Seuraavassa, Minimalism kolmosessa oli yksi biisi ylitse muiden. Näissä MZ julkaisuissa häiritsi yleisesti ne Zaffaranon naivit "kellopeli" melodiat, jotka ei pudonneet, ei sitten yhtään. En tänäpäivänäkään käsitä miksi ne edes julkaistiin, ne on vaan kammottavia.
Futurhythm: Butoh (HH014)
Ai, ai. Nimikkokapple: Temple-2 ravit, B-puolen "Red heat" ja eräs Enderin miksaus.
Arpeggiators: The possible future of mankind (HH016)
Mielestäni paras Arpeggiators, ellei lasketa myöhemmältä "Elements EP":ltä yksittäistä kappaletta "Discover your innerself". Joku tykkää, joku vihaa jne. Tästä levystä tulee mieleen eräskin Joken klassikkosetti..
Pulsen "Soulhunterista"..
mielestäni paras versio löytyy remix-lätyltä (HH046R) jossa kappale sai vähän potkua takamuskeen, eikä uni tule keskenkaiken.
