Alussa tuli niin hirveellä vauhdilla nimiä ja kytköksiä ja salaliittoteorioita, ettei perässä jaksanut pysyä, ja juuri kun vauhtiin päästiin, koko homma lässähti amerikkalaisten sotilaiden nyyhkyttelyyn. Ihan kuin Moorella olisi ollut joko pointti kokonaan hukassa, tai mahdollisesti liian monta pointtia, jotka kaikki päätettiin tuoda esille. Bowling for Columbine oli hauskaa propagandaa, Fahrenheitista mä en löytänyt hauskuutta sen enempää kuin rautalankapropagandaakaan.
Nyt täytyy kyllä sanoa rumasti. Tässä täytyy olla kysymys jonkinlaisesta yleissivistyksestä, koska mulla ei missään vaiheessa ollut vaikeutta seurata alun nimiä ja kytköksiä ja "salaliittoteorioita". Suuryritysten yhteydet hallintoon ja se, että ne hyötyvät sodista, on jo vanha juttu. Moorella oli monta pointtia, mutta kaikkia oli helppo ja nautinnollinen seurata. Nauruunkin purskahdin moneen otteeseen, mutta lähinnä haukoin henkeä joissan kohdissa (kuten siinä, kun ne amerikkalaissotilaat kuvailivat kuinka ne laittaa sen biisin soimaan ennen kuin alkavat lahdata jengiä). Fahrenheit toi Irakin sotaan uutta syvyyttä, esim. kuvamateriaali kaupunkisodan melskeestä oli ihan eri luokkaa kuin perus uutiskuva. Dokumentin kiinnostavinta antia puolestaan olivat jenkkien saudi-kytkennät.
Ja toistan sen, minkä sanoin Bowling for Columbinenkin kohdalla: tällaisia viihteellisiä tarkoituksella yksipuolisia dokumentteja on ihan turha edes arvioida normaalin journalismin tms. kriteereillä. Jostain objektiivisuudesta puhuminen ei mielestäni kuulu tähän. Nämä dokkarit ovat ihan eri kategoriaa. Rautalankapropagandaahan tämäkin oli, puhtaimmillaan. Ja tosiaan, yhtään varsinaista asiavirhettä en havainnut, enkä ole myöskään kuullut Mooren väitteitä kumottavan.
Itseäni jäi eniten mietityttämään Mooren omituisen kaksijakoinen suhtautuminen Bushiin. Ja Bushin persoona ylipäätäänkin. Onko hän oikeasti suunnattoman tyhmä? Suunnattoman älykäs (tai lähinnä ovela)? Julma? Hölmö? Viaton? Paha? Laskelmoiva? Harkitsematon? Jne. Härski hän ainakin on, viitaten lopun kohtaukseen, jossa Bush puhuu jossain rikkaan eliitin tilaisuudessa.
Jos jotain kritisoin, niin se on ärsyttävät mehustelut sotilaan kuolemalla ja ylenpalttinen isänmaallisuus. Mutta kun muistaa, että Fahrenheit on tehty tiettyä tarkoitusta varten nimenomaan Amerikan markkinoille, niin nekin on helppo ymmärtää. Kun ymmärtää lähtökohdat, hyväksyy lopputuloksen.