kaameen näköinen liuhuletti "laulaja" tuli lavalle ja aloitti laulun kirkumalla!! Siis kirkus vaan eikä sanonu mitään ja kun se kirkuna loppus, niin se alkoi taas kirkumaan mut tällä kertaa se sanos sanoja.. kai se sit lauloi
Black-metal on lähes ainoa metallin alalaji jota en kuuntele. Siis sellaset rasvaset piiskatukat (blondilla pitää olla mustaksi värjätty ja todella ohut tukka), kenkäplankkia ja talkkia naamaan ja ylivedetään ne niitit. Siis että näyttää piikkisialta.
Musta nahka ja piikit on mageita, mutta liika on liikaa.
No toi glamour puoli ei nyt olekkaan osa sitä musiikillista antia. Mutta se kirkuna on pääasiallisesti se miksen kuuntele bläkkiä. Hyi helkk... No oma maku on brutaalin death-metallin puolella, eli rankkaa ja matalaa korinaa kurkusta. Ei sanoja tarvii aina ymmärtää, äänikin voi olla instrumentti. Mut sellasta pikkutytön itkua muistuttavaa vinkunaa en jaksa kuunnella. Ainoo bläkkilevy minkä olen ostanut on Impaled Nazarenen Suomi Finland Perkele / Motörpenis.
(Taedium, vahvistat poikkeuksellasi tämän säännön. I hope.)
Niin... Mainitsinkin tuolla aikaisemmin:
"
Kun oppi oikeasti soittamaan kitaraa, niin huomasi kuinka yksinkertaisia biisejä ne on ja loppui into heitä kohtaan." - Joskus sitä mietti, että miksi sitä aloitti soittamaan, kun loppui into kaikkea hyvää musiikkia kohtaan. Niinku Klamydia, Häiriköt, Pojat, Luonteri Surf, Rehtorit, LAMF, Osittainen Halvaus... Niin ja Nirvanan levyt oli kaikki ja niitä harjoittelin soittamaan - sitten opinkin jollain lailla ja kolme sointua ei ollutkaan enää riittävä haaste. Kyllä niitä nostalgiamielessä vielä kuuntelee joskus, enkä minä sitä musiikkia ole alkanut vihaamaan. Ei ollenkaan, ei vain innosta enää samalla tavalla.
Niin ja Pellen vanhoja jaksaa kuunnella jos niitä jossain soi. Pelleen ei ole loppunut into. (Paitsi etten siitä uudesta matskusta oikee diggaile.)
Btw. Mulla on sellanen levy kun Pojat - Punk It! - Siinä on Veltto Virtasen laulama piisi myös.
lisäys:
Klamydia kun tuli, se nosti suomirokkia ja suomipunkkia, miten sen nyt haluaa ilmaista. Eli he ovat tehneet pieninä coveribiiseinä siellä täällä suomalaisia punk-klassikoita ja livenä soitelleet silloin tällöin niitä myös. He ovat perustaneet oman levytys yhtiön, jonka nimissä on mm. Time Flies ja toinen suomalainen punkkia julkaiseva yhtiö Levy-Yhtiö on tehnyt Klamydian Kråklund-Recordsin kanssa paljon yhteistyötä. (Mm. se 10mk per CD-s kamppanja oli tosi hyvä, kun alko olee niin, että melkeen kaikki sinkut makso 45mk.)
Kyllä se Klamydia siis on tehnyt ihan hyvää suomirokkiskenelle avaten teitä siinä missä joku JS-16 tai Darude on avannut tai mitä Jori Hulkkonen tällä hetkellä (toivottavasti) avaa konemusiikin puolella. (Jori muuten tunnetaan Irlannissa.)
Itse en pidä sellaisista henkilöistä, jotka kuuntelee laitetussa Corollassaan festarin parkkipaikoilla lippalakki päässään Klamydiaa, Yötä, Popedaa ja sen jälkeen pistää jotain helkkarin Ibizasiirappia soimaan...
