Musta oli aivan mahtavaa kun olin katselemassa itselleni uusia farkkuja Jack&Jones liikkeessä eräänä kauniin syyspäivänä ja sellainen trendikäs myyjätär laukkaa paikalle ja kysyy, että mistä mä olen ostanut mun farkut. Sanoin, että en muista, nää on yli 4 vuotta vanhat. Hän kehui ne maasta taivaisiin. Liikkeen seinät nimittäin oli täynnä samantyylisiä kuluneita farkkuja, eli vahingossa ratsastettiin trendien aalloilla. En muuten ostanut sieltä uusia farkkuja, sillä jos farkut maksavat 100e niin niiden on parasta olla käyttämättömät. Valmiiksi kulutetut farkut ovat oikeasti kulutetut, joten niiden käyttöikä on valmiiksi 1/3 uusien farkkujen vastaavasta.
heh, mulla on käyttämäni talvitakin osalta varsin samankaltainen kokemus viime talvelta: todella kylmällä ilmalla käytän kulunutta ja vanhaa (12v sitten ostin käytettynä berliiniläiseltä kirpputorilta) us army fishtail parkaa (vanha us. armyn irtohupullinen ja -vuorillinen oliivinvihreä puolipitkä maihari). saapuessani eräänä kauniina aamuna duuniin trenditietoisemmat työkaverini alkoivat kilvan kehua 'upeaa' ja 'mahtavaa' rotsiani. olin varsin äimistynyt, sillä aiemmin rähjäinen maiharini on saanut osakseen lähinnä säälinsekaisia katseita sekä tylyjä 'ei tänään sisään' -kommentteja mukahienojen yökerhojen ovilla. muutamaa viikkoa myöhemmin jotain brittiläistä muotihömppälehteä lukiessani törmäsin nättiin mallityttöön parkatakissa. ja nythän parka-tyyppisiä takkeja saa joka henkasta ja maukasta. heh.
muotia en seuraa, sen sijaan pyrin olemaan itselleni tyyliuskollinen. kylmempinä kuukausina käytän pääosin ruudullisia button down-kauluspaitoja, jotka saavat mieluummin olla hiukan slimfit-tyyppisiä. paita ei saa olla mikään teltta. merkillä ei ole väliä, kunhan tyyli on vähän 70-lukuinen, olematta kuitenkaan mitään metrin pituiset sutenöörikaulukset -meininkiä. kauluspaitojen yllä pidän v-aukkoista neulepuseroa tai slipoveria. villapuserot saavat mielellään olla vanhempaa vintage-kamaa, mieluiten 6- tai 70-luvulta. housuina ovat farkut, mielellään tummaa denimiä ja ehdottomasti ilman nykypäivälle ominaisia pervon näköisiä pesuefektejä. merkillä ei ole väliä, ja mitä edullisemmalla saan sopivat, sen parempi. kenkinä ovat broquet, doc martensit, desert bootsit tai vanhahtavan tyyliset tennarit. kelvollisia malleja ovat adidas stan smith, gazelle, samba ja superstar sekä vanhat mokkaiset pumat vaikkapa. olen kenkä- ja tossufriikki. etenkin kaikenlaisia tennareita pyörii nurkissa luvattoman paljon.
kesällä käytän paitanalyhythihaisia kauluspaitoja, t-paitoja tai pikeepaitaa, joka saa olla merkkiräsy tai sitten ei. kunhan paita ei ole mikään gangsta-teltta. fred perry tekee hyviä, mutta ne myös maksavat sairaasti. siksi koetankin metsästää kirppareilta tms vintage-osastoa. erityisesti vanhat lacoste- ja sergio tacchinin paidat ovat asiaa (70-luvun, ei mitään kasrikaameuksia). niitä löytyy silloin tällöin.
pukeutumistyylini on jonkinlainen mod/soul boy/suedehead-tyylien sekamelska, jossa lienee ripaus nykyaikaa sekä aimo annos puristiseen mod-lookiin kuulumatonta rähjäisyyttä.
tyylivuodatuksestani huolimatta pyrin hillitsemään vaatteisiin suuntautuvaa kulutusta, ja ostan pääosin käytettyjä vaatteita. syynä tähän on tietysti myös pihi luonteeni sekä se tosiasia, että pistän rahani aina mieluummin levyihin tai hyvään ruokaan kuin rätteihin ja lumppuihin.
Nykyaikana lapsuutta ei arvosteta ollenkaan ja kaikilla on hirveä kiire aikuistua ja osoittaa tämä mm. pukeutumisella. Jos minä olisin isä, niin en todella haluaisi, että 14-18v lapseni kulkisi tuolla kartsalla pikkupöksyt housujen välistä vilkkuen, enkä varsinkaan haluaisi nähdä häntä puolialastomana IRC-galleriassa.
ihan totta. asiaan liittyen, muistan jutelleeni aiheesta jo parisen vuotta sitten erään työkaverini kanssa. heppu kirosi, että jopa viisivuotiaalle tyttärelle on lähes mahdotonta saada kohtuuhintaisia (lue: halpoja) vaatteita, kun henkat ja maukat pursuavat kaikenlaisia 'pedofiilin unelmia'. eria sia oavt sitten lastenvaate-erikoisliikkeet, joissa myydään ihan normaalin näköisiä lasten kuteita. mutta kuka hullu ostaa viisivuotiaalle lapselle jonkun sata eikkaa maksavan puseroin, kun se on kuitenkin kurassa ja paskassa vartin päästä. näin ollen, peräänkuuluttaisin vastuuta kuluttajien lisäksi myös vaatefirmoilta, erityisesti suunnitteluportaalta. toisaalta, 'vastuu + monikansallinen yritys' lienee varsin mahdoton yhtälö.