Oli hienoa fiilistellä ihan rauhassa, ilman ryysistä jaetun kentän etuosassa, kaikkia niitä loistavia ja erinomaisia biisejä. Joitain omia suosikkeja jäi kyllä puuttumaan mutta jätetään mainitsematta nimiä, koska foorumin tosifanit saattaisivat siitä innostua.
Aamulehden toimittaja, joka on nähnyt Metallican Suomessa kolmella vuosikymmenellä, väittää että For Whom The Bell Tolls olisi soinut mutta en itse sitä ainakaan muista kuulleeni. Muutenkin jutusta paistaa läpi kauna / katkeruus sitä kohtaan kuinka jotkut bändit uskaltavat muuttua uransa aikana mutta silti kuulostaa vielä itseltään. Olihan se toisaalta hieman... hassua, kun lapset kannustivat rumpupatterin takaa, kun isukit vähän rokkasivat, jaksoivat kuitenkin sen kaksi ja puoli tuntia.
HIMiltä hyvä veto soittaa kolme ensimmäistä biisiä putkeen, ettei vaan kukaan pääsisi buuaamaan. :D En kyllä ymmärrä kuinka joku jaksaa heiluttaa keskisormea, kun poiskin olisi päässyt, vaikka kaljalle.
Vitun hyvä keikka, vähän tuntui vaan että sekä bändi että yleisö oli hiukan jäässä Justiceen asti mutta sitten se loppukeikka olikin ihan tajutonta meininkiä. Yleisöstäkin lähti perkele ääntä enemmän kuin Suomessa koskaan.
Am I evil? yes, I fucking am. Am I evil? I am man, yeah!
Siis vitun loistava keikka ja mikä lopetus biisi. Ehdottomasti paras niistä kolmesta Metallican keikasta millä olen ollut. Tuli juuri ne klassikot, mitkä saa porukan sekoamaa. Kerrassaan loistava keikka. Kiitos Metallica ja tervetuloa uudestaan.
Vähän oli epäilyä kuinka hyvin toimii aloituksena Creeping ja muut nopeat biisit, mutta kyllä potki. Törkeä meno heti alusta ja bändin yhteys yleisöön pelasi. Settilistassa yli puolet eri biisejä verrattuna 2004. Tällä kertaa tuli oltua katsomon sijasta kentällä edessä.