Sarjakuvat
Eli luetko sarjakuvia? Minkä tyylisiä? Mitkä ovat suosikkejasi ja miksi? Onko joitakin piirtäjiä joiden tyyli miellyttää eniten? Onko joitakin vähemmän tunnettuja sarjakuvia joita suosittelet muillekin?
Oma sarjisharrastukseni alkoi jo aikana jolloin isä lampun osti. Aivan ensiksi oli tietty Aku. Monet 80-luvun tarinat muistan vieläkin ulkoa kun tuli muutaman kerran tavattua niitä. Nykyisin tulee luettua Akua aika harvoin, tosin olen tykästynyt albumeina julkaistaviin Aku Ankka päivästä päivään -kirjoihin, joihin on koottu sanomalehtistrippejä joltakin tietyltä vuodelta, esim. 1939 tai 1947. Hauskoja ja melko pisteliäitäkin juttuja ajalta jolloin Aku oli vielä ankara kasvattaja ja veljenpojat kauhukakaroita.
Strippisarjakuvista (eli siis lyhyistä huumoripläjäyksistä tyyliin Karvinen) en ole oikeastaan koskaan pitänyt, tosin joskus nuorempana tuli luettua aika paljon vanhoja Maseja ja Tenavia. Nykyisistä lueskelen satunnaisesti Jereä (engl. Zits), joka toisinaan on ihan aidosti hauska ja kyyninen. Korkeajännityksiäkin tuli ostettua divareista ja luettua paljon, hyllyssä on edelleenkin kelpo kokelma jonka pariin palaan silloin tällöin kun tekee mieli ei-niin-hyvin-piirrettyä-mutta-sitäkin-paatoksellisempaa roinaa.
Vähän omaperäisimpiä suosikkeja on kertynyt vanhemmalla iällä. Esim. Art Spiegelmanin järkyttävä keskitysleirikuvaus Maus 1 & 2 kannattaa näyttää niille joiden mielestä sarjakuvat ovat halpaa lasten viihdykettä. Peter Baggen Viha-läpyskät puolestaan kuvaavat mielenkiintoisesti 90-luvun Seattlen grungehörhöjä. Todella tiukkaa tavaraa on myös Roberta Gregoryn Bitchy Bitch-sarja, joka kertoo samannimisen naishenkilön elämästä.
Mutta kaikista suurin on TINTTI! Hergen realistinen piirrosjälki ja värien käyttö aiheuttavat aina kuolausreaktioita. Tinttien tarinat liittyvät monesti Hergen elämään tavalla tai toisella, esim. Tintti Tiibetissä -albumin aikoihin Herge oli vakavasti masentunut ja näki koko ajan unia valkoisesta lumesta, jota sitten Tiibetissä riittääkin. Herge otti myös kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, esim. Seikkailu Punaisella merellä albumissa nykyajan orjakauppaan ja Tuhatkaunon tapauksessa kylmän sodan aikaiseen kilpajuoksuun suurvaltojen välillä. Tintteihin on pakko palata aina uudestaan ja uudestaan, yleensä joulun aikoihin glögimuki kädessä ja konvehtirasia toisessa.
Tässä taisikin tulla muutama näin aluksi... Täytynee myöhemmin lisäillä joitakin kun tulee mieleen.
Eli luetko sarjakuvia? Minkä tyylisiä? Mitkä ovat suosikkejasi ja miksi? Onko joitakin piirtäjiä joiden tyyli miellyttää eniten? Onko joitakin vähemmän tunnettuja sarjakuvia joita suosittelet muillekin?
Oma sarjisharrastukseni alkoi jo aikana jolloin isä lampun osti. Aivan ensiksi oli tietty Aku. Monet 80-luvun tarinat muistan vieläkin ulkoa kun tuli muutaman kerran tavattua niitä. Nykyisin tulee luettua Akua aika harvoin, tosin olen tykästynyt albumeina julkaistaviin Aku Ankka päivästä päivään -kirjoihin, joihin on koottu sanomalehtistrippejä joltakin tietyltä vuodelta, esim. 1939 tai 1947. Hauskoja ja melko pisteliäitäkin juttuja ajalta jolloin Aku oli vielä ankara kasvattaja ja veljenpojat kauhukakaroita.
Strippisarjakuvista (eli siis lyhyistä huumoripläjäyksistä tyyliin Karvinen) en ole oikeastaan koskaan pitänyt, tosin joskus nuorempana tuli luettua aika paljon vanhoja Maseja ja Tenavia. Nykyisistä lueskelen satunnaisesti Jereä (engl. Zits), joka toisinaan on ihan aidosti hauska ja kyyninen. Korkeajännityksiäkin tuli ostettua divareista ja luettua paljon, hyllyssä on edelleenkin kelpo kokelma jonka pariin palaan silloin tällöin kun tekee mieli ei-niin-hyvin-piirrettyä-mutta-sitäkin-paatoksellisempaa roinaa.
Vähän omaperäisimpiä suosikkeja on kertynyt vanhemmalla iällä. Esim. Art Spiegelmanin järkyttävä keskitysleirikuvaus Maus 1 & 2 kannattaa näyttää niille joiden mielestä sarjakuvat ovat halpaa lasten viihdykettä. Peter Baggen Viha-läpyskät puolestaan kuvaavat mielenkiintoisesti 90-luvun Seattlen grungehörhöjä. Todella tiukkaa tavaraa on myös Roberta Gregoryn Bitchy Bitch-sarja, joka kertoo samannimisen naishenkilön elämästä.
Mutta kaikista suurin on TINTTI! Hergen realistinen piirrosjälki ja värien käyttö aiheuttavat aina kuolausreaktioita. Tinttien tarinat liittyvät monesti Hergen elämään tavalla tai toisella, esim. Tintti Tiibetissä -albumin aikoihin Herge oli vakavasti masentunut ja näki koko ajan unia valkoisesta lumesta, jota sitten Tiibetissä riittääkin. Herge otti myös kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, esim. Seikkailu Punaisella merellä albumissa nykyajan orjakauppaan ja Tuhatkaunon tapauksessa kylmän sodan aikaiseen kilpajuoksuun suurvaltojen välillä. Tintteihin on pakko palata aina uudestaan ja uudestaan, yleensä joulun aikoihin glögimuki kädessä ja konvehtirasia toisessa.
Tässä taisikin tulla muutama näin aluksi... Täytynee myöhemmin lisäillä joitakin kun tulee mieleen.