Eihän se toki kasvatuksesta ole kiinni, eihän... :scared:
Ah, enpäs muistanutkaan. Koirillahan ei ole omaa luonnetta, kuten ei millään muullakaan alemmalla lajilla. Siksi kouluttamalla saa aina kaiken perille, jos vaan osaa. Human factor applies only to humans.
Ei, en tarkoittanut ihmishautaa. Ja joo, luonnevika nyt ei välttis ole se mikä voi tulla, mutta on niitä muitakin periytyviä tauteja. Luonneviat
käsittääkseni pienimpiä siinä sopassa, mutta kuulostaa hauskimmalta. Valitaan nyt jatkoa varten esimerkiksi sitten vaikka hengitystieongelmat, jos tässä kirjoittaessa tekee vielä mieli puhua jostain perinnöllisestä ja ottaa esimerkki.
Ja samaa sukua liian lähellä olevat astutuksen jälkeen poikii helpommin periytyviä ongelmia omaavia jälkeläisiä
riippumatta lajista, ellei minun koulut, sekä maalaisjärki ole nyt sitten täysin hukkaan mennyt.
Huvikseenko ne suositteli tos reipas kymmenisen vuotta sitten jo, että Saksanpaimenkoira pitäis viedä pois Suomesta astutettavaks? Vai kusetettiiks meitä?
No kadulta löydetyn sekarotusen koiranpennun kanssa voi olla ihmetyksiä, että mimmonen tulee. Kerran meil oli kadulta löydetty koira, ts. tuli meidän pihaan eikä poistunut sieltä, kulkukoirii oli siel aika paljon, mut tää osoittautuikin harmaan sijasta valkoseks ku saatii se pesuun. Jackrusselin kokonen ja snadisti sen näkönen, mutta "hymyili" kuten dalmatialainen... Kumma koira. No hengas meillä jokusen kuukauden, sit se meni taas menojaan ja tuli silloin tällöin moikkailee. Kutsuimme sitä nimellä "Dog". Varmaa tosi fiksuu rokottamattoman kulkukoiran ottaminen himaa... Tosin pidettii sitä duuniaikana ulkona, jos se vaikka haluu mennä menojaan.
Mutta kyllä me (viel ku asuin porukoitten luona) semmosten pölyhuiskujen kanssa saatii just mitä odotettiin. Lhasa Apson (puhdas) ja Bisón Frisén (puhdas, mut miten hitos toi kirjotetaan?) jälkeläisistä ei tullu riistaviettisiä, eikä isoja, eikä lyhytkarvasia. Tai ehkä mun ois pitäny mennä lottoo sen jälkee. Sehän ois ollu. Kahden snadin pölyhuiskun jälkeläisistä sellasii lyhytkarvasii, irlannin susikoiran kokosii metsästyskoirii...
No mut joka tapauksessa, ehkä se mun edellisestä kommentista oli tulkittavissa täysin mustavalkoseks, että puhdasrotu=paha, luonnevikanen, sekarotu=hyvä, terve. Ei se aina niin ole, ei voi, eihän jalostusta tehtäis niin paljoa muutoin.
Väittäisinpä silti, että todennäköisyys perinnöllisille sairauksille (kuten hengitystieongelmat) on suurempi, jos läheltä sukua, ja geenialtaan ollessa pieni, se johtaa siihen, että samaa rotua olevan kanssa, kuin kahden täysin eri rodun kanssa jotka varmasti ovat kaukana sukulaissuhteesta keskenään. No mut tän pähkäilyyn ei paljo tarvi mennä Britannian hallitsijasukua pidemmälle kattoo, ku näkee mitä sukurutsaus saa aikaan...