Vasta eilen kävin katsomassa, ja oli kyllä aikamoinen pettymys. Näyttäisi siltä, että ne, joita erikoisefektit ja toimitapaukutus miellyttää, ovat pitäneet elokuvasta. Itse en mistään visuaalisesta tykityksestä niin välitä, joten elokuva ei tarjonnut oikeastaan mitään.
Ensimmäisessä Matrixissa viehätti yhteiskuntakritiikki ja ihmisyyden pohtiminen. Maailma sinällään oli kiehtova (joskin kuten monet ovat huomauttaneet, monet scifikirjailijat ovat vastaavat ideat keksineet jo vuosikymmeniä sitten).
Toisessa osassa juoni oli olematon, henkilöhahmot eivät kehittyneet mihinkään ja koko tarina polki paikallaan. Dialogi oli suorastaan koomista, muutaman sanan suureellisia lauseita tyyliin: "I want the truth", "This is your destiny", "There is no possibility to choose". Pateettista!
Toimintakohtausten aikana haukottelin. Tokihan ne nostavat verenpainetta ja saavat sydämen hakkaamaan nopeammin, mutta se on imo jotenkin halpahintaista, jos draama ja jännitys luodaan nopeilla leikkauksilla ja hakkaavalla musiikilla. Säntäillään sinne tänne ja mätetään agentteja ilman päämäärää.
Eniten häirtisi se rekkaralli, joka oli kestoltaan aivan liian pitkä. Murskautuvia autoja on nähty ennenkin, pitääkö niitä nyt tunkea sellaiseen hienoon scifi-elokuvaan kuin Matrix? Jokainen, joka on itse ollut joskus kolarissa tietää, että siinä ei oikeasti ole mitään "siistiä" tai vauhdikasta, vaan pelkkää kärsimystä. Jostain syystä moottoritiellä kolarointi ja lentävät autot eivät kuitenkaan aiheuttaneet ihmisuhreja... Sekin ahdistaa, kun tietää paljonko luonnonvaroja menee yhden auton rakentamiseen. Kun nyt meidän viihdyttämiseksi rytätään peräti 300 uutta toimivaa autoa, niin kyllä menee taas ihmisen sairaus aika pitkälle.
Jos tarina itsessään olisi ollut tarpeeksi hyvä, ei olisi tarvittu pitkitettyjä toimintakohtauksia tilkkimään sen aukkoja.
Muutenkin jäi sellainen fiilis, että tekijöillä on ollut sen verran paljon rahaa käytettävissä, että he ovat oikein innostuneet tuhlaamaan sitä kaikenmaailman tietokone-efekteihin ja upeisiin lavasteisiin. Juonen epäloogisuuksia taas oli jopa enemmän kuin ykkösosassa. Monet asiat jäivät mietityttämään, eivätkä ne jääneet siksi, että tekijät olisivat keksineet nerokkaan filosofisia kikkoja, vaan siksi, että ne olivat niin tyhmiä tai älyttömiä juttuja. Muutenkin "filosofisiksi" tarkoitetut keskustelut ja pikku arvausleikit olivat todella säälittäviä.
No, aion silti mennä katsomaan kolmosen. :)
Tsekatkaa vielä Nytin arvio, aika osuvaa kritiikkiä mielestäni:
http://www.nyt.fi/arvostelu.asp?path=378753&polulla=521;19232