..mutta soundtrackistä sen verran että vaikka p.o.d:t tms. ei ylety leffan tasolle niin mielestäni ainakin juno reactor toimi kaksosten takaa-ajo kohtauksessa! :cool:
twins!!! :002:
- We are getting arrogated.
- Yes, we are!
119 posts, 6 pages, 12,701 views
Ja miksi Morpheuksesta oli pitänyt "kehittyä" joku ihme kansanjoukkoja huudattava saddami...
Ja miksi Morpheuksesta oli pitänyt "kehittyä" joku ihme kansanjoukkoja huudattava saddami... boring...
kryptisen kuuloiseksi mumbo-jumboksi.
leffa on aika hyvin kiteytetty tässä mielipiteessä: http://groups.google.com/groups?selm=29u4dvcfttkbtk03rti8jaf0dlpl1vitld%404ax.com&output=gplain
The dialogue in the Oracle scene is the template for every other conversation that takes place in this movie. It went something like this:
Oracle: "Hi, Neo. I know everything. I know everything you need to know. I know how to help you. I know exactly what you need. But I'm not going to tell you until you dance a little, monkeyboy. I'm gonna make you sit here and we'll both pretend to be philosophical and a lot cooler and smarter than we really are, and we'll have ourselves a nice, long, pointless chat during which I'll contradict everything you say in a very vague and nonspecific manner. And when you've kissed my *** enough and we've annoyed the audience a great deal, then maybe I'll spill the beans. But even then I'm going to give you just enough so that you suffer needlessly for the rest of this crap movie. Now how do you like them apples?"
Neo: (staring blankly from behind ultra-hip Euro shades) "Uh. Er... huh?"
So the Oracle leaves, and then Elron comes back to show Neo his new self copying trick, and even though they start off the conversation like they were going to be friends or work together somehow, the writers obviously thought that this would be a far too interesting turn of events that might actually engage the audience's brains in some manner. So they decided to throw in another annoying kung-fu fight. Elron makes a whole bunch of copies of himself to fight Neo, which is apparently a completely new and interesting battle tactic that the audience did not see the Insecticons use on every single episode of The Transformers back in 1985. The fight itself lasts for approximately one month, during which no one gets hurt at all, and nothing happens to advance the story in any manner. At one point Neo rips a metal pole out of the ground and swings it Sauron style, sending Elron copies flying through the air, just like that battle scene at the foot of Mt. Doom. It wasn't 'til then that Neo remembered that he could ****ing FLY, so he takes off and leaves the Elron clones looking at each other stupidly while a neon sign in the background flashed "Laughter and Applause." The audience responds appropriately.
Huonoa:
- ihan VITUN huonot musat (paitsi lopputeksteissä)
Keskivertoa/tyypillistä:
+ kamera ajot perus kauraa (nykyyään)
+ visuaalisuus (peruskauraa)
-- xybo
Musat oli kyllä heikommat ku ykkösessä, jossa kaikki biisivalinnat napakymppejä ja score toimiva, mutta heiiii... VITUN huonot? Äläpäs yritäå kalastella shokkiarvokrdibiliteettiä... löytyihän sieltä loistobiisejä Rob Douganilta ja Flukelta PLUS score jonka Don Davis on vääntänyt yhteistyössä ite Juno Reactorin kanssa... Toimii IMO tosi hyvin.
Ja toi Chris veti kyllä aika provosoivat ja hauskat kommentit tos linkissä, mutta jätettäköön miehen elämää suuremmat mielipiteet omaan arvoonsa... hauskaa sinänsä että niin paskan kokemuksen jälkeen tyyppi jää istumaan vartiks oottamaan Revolutionsin teaseria. Käy sääliks jos ei muusta saa kicksejä ku Matrixin mollaamisesta.
Mun mielestä nimenomaan noi orkestraatiot, mitkä oli vedetty
biisien päälle kusi koko homman. Musiikki meni mössöksi, josta
ei ottanut enää mitän selvää.
Suurimmasta osasta biisejä ne päälle vedetyt orkesteri-scoret
olis voinut ottaa pois.
Mä en sanois tota scorea toimivaksi sen takia, että ei ihan heti
tule mieleen leffaan, jossa ei olisi ollut parempaa. :D
Ei sun tarvikaan, mutta tuskin Davis on niitä orkestraatioita muutaman synasoundin päälle heittänyt... eiköhän se homma toimi vähän toisinpäin. Ja pelkillä riffeillä tuskin kovin emotionaalista scorea saadaan aikaan, joten 'orkesteri-scoreilla', as you put it, on kyllä paikkansa Reloadedinkin tapaisessa adrenaliinipaketissa. Mut nämähän on mielipideasioita. Tykkääväthän jotkut Celine Dionistakin ;)