eilen olin mukana kävelemässä
Kiasmalta kohti Yhdysvaltojen suurlähetystöä.
En itse osallistu niin ketjukirjeisiin, kuin mielenosoituksiinkaan. En edes vappumarssiin. Lähetin ketjukirjeen eteenpäin, jossa haluttiin USA:n vetäytymistä. Osallistuin Ballsbridgessä hetkeksi mielenosoitukseen. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuumeisena ja keuhkoni ulos yskien.
Kuvittelinko
vaikuttavani Bushin mielipiteeseen? En, mutta toivon vaikuttavani
lähimmäisteni mielipiteeseen siinä määrin, että he edes
hetkeksi kyseenalaistaisivat tämän rikoksen.
Nimenomaan tältä kannalta itse lähdin. USA käveli jo YK:n yli, että ei varmaan tavallinen taatelintallaaja enää vaikuta. Mutta tämän maan mielipiteeseen ja jos monissa maissa on samaan aikaan mielenosoitus, voi jo monen maan mielipiteisiin vaikuttaa.
Lähinnä
pikku puroista syntyy joki päätelmänä. Kun saadaan mielenosoitukseen tuhansia ihmisiä niin se maa näkee, ettei kaikki ole hyvin. Ja kun saadaan mukaan useita maita näkee ne kaikki maat, sekä muut valtiot, että hei - noin monen maan kansalaiset eivät pidä asiasta.
hiljainen 7000 ihmisen joukko ilman iskulauseita
ja kliseisiä iskulause-kylttejä olisi ollut voimakkaampi kannanotto
rauhan puolesta.
Aivan. Hiljaisuus tuo uuden elementin: Ei tietoa. Se, ettei tiedä aivan tarkkaan mitä ne ajattelevat luo uuden uhkakuvan. Jos on tieto vain ja ainoastaan siitä, että he eivät pidä USA:n sotatoimista.