heh, tänään se reissu sitten alkoi...
meille syntyi naistenklinikalla klo 17.48 pieni tyttö joka raskauden loppumetreillä ilmenneestä ongelmasta (takygardia) huolimatta syntyi terveenä ja innokkaana!
Mahtava juttu, paljon onnea!! :011:
Mahtava juttu, paljon onnea!! :011:
Löytyykös plattarilaisista lapsia omaavia ihmisiä? :011:
Jos ei, niin oletko ajatellut lapsia hankkia joskus tulevaisuudessa, ja montako kappaletta? Suurperhe vai ikuinen oma rauha ilman häiritsevää tenavalaumaa.. Minkä ikäisenä aiot suurinpiirtein lapset hankkia?
Itse ei enää malttaisi millään odottaa että esikoinen syntyy :004:
Ei oo, eikä kiinnosta, enkä halua hankkia. Mieluummin vaikka eläimiä kuin tuottaisin lisää ihmisiä tähän ainakin 2-3 kertaa ylikansoittuneeseen maailmaan. Adoptio olisi optio jos joskus sen verran aikuistuisin et kykenisin hoitamaan kyseisen prosessin jokseenkin mallikkaasti ja vastuuntuntoisesti, tuokin näyttää kohtuullisen epätodennäköiseltä. Mut ehkä olisi syytä jättää koko toiminta ihmisille jota kyseinen homma tuntuu enemmän nappaavan, mulle tietty vapaus sekoilla on liian tärkeä perusoikeus halutakseni rajoittaa sitä pitkään aikaan, ja pitäisi päästä vielä joskus kunnolla kiertää maailmaa ennen kuin jenkit ja heidän kumppanukset aseissa tuhoavat kaiken näkemisen arvoisen.
ei lapsia "hankita" >:|
Ei ehkä jossain kehitysmaissa, mutta ehdottomasti suurimmassa osassa teollistuneissa maissa ja monissa semiteollistuneissakin.
Ei oo, eikä kiinnosta, enkä halua hankkia. Mieluummin vaikka eläimiä kuin tuottaisin lisää ihmisiä tähän ainakin 2-3 kertaa ylikansoittuneeseen maailmaan.
mulle tietty vapaus sekoilla on liian tärkeä perusoikeus halutakseni rajoittaa sitä pitkään aikaan
No niin, taas kävi niin, että joku puki mun ajatukset sanoiksi aika helvetin hyvin :D Mä oon oikeesti kelannut nyt piiiitkän aikaa, että mä mielummin oikeesti eläisin loppu elämäni rakkaani ja eläimien kanssa :004: Musta tuntuu ett mä oon meidän kissan kanssa enemmän samalla aaltopituudella kun voisin olla kenenkään ihmislapsen kanssa. Vauvojen/pikkulasten kuvat/tai livekohtaamiset ei herätä mussa mitään (ihastuksen) tunteita, KORKEINTAAN kun istun väsyneenä dösässä tms ja joku pentu alkaa ulvomaan, mulla palaa hermo h.e.t.i. Lapsen itku on jotenkin hermoja kiristävän ärsyttävän kuuloista..... :( toisaalta mä voin olla sulaa vahaa kun näen vaikka jonku sulosen kissan/koiranpentu postikortin :)
MUTTA jos mä vaikka joskus muuttaisin edes vähä mieltäni tosta? no en mä oikeesti haluis olla se 36 vuotias vanha akka, kuka odottaa ekaa lastaan, kenen kanssa ei luultavasti tule olee mitenkään samalla planeetalla kun on just se 36 vuotta ikäeroo ja ollaa täysin eri sukupolvea. Ja mitä vanhempana vasta pentuja alkaa vääntää niin sitä hirveempi riski sen terveyden suhteen (kehitysvammasuus ym) yms jne yms jne.... *huoh* miks hitossa pitää ees kelata näitä asioita... :(
kun istun väsyneenä dösässä tms ja joku pentu alkaa ulvomaan, mulla palaa hermo h.e.t.i. Lapsen itku on jotenkin hermoja kiristävän ärsyttävän kuuloista...
MUTTA jos mä vaikka joskus muuttaisin edes vähä mieltäni tosta? no en mä oikeesti haluis olla se 36 vuotias vanha akka, kuka odottaa ekaa lastaan, kenen kanssa ei luultavasti tule olee mitenkään samalla planeetalla kun on just se 36 vuotta ikäeroo ja ollaa täysin eri sukupolvea.
Se on sinun äidinvaistosi joka herättelee sinua hoitamaan sitä lasta.
Ja ei lapsen kanssa tarvitse mielestäni olla ihan samalla planeetalla. Ikä voi tuoda äidille ja isälle paljon kokemuksia ja näkemystä lasten kansvatuksesta.
Korostan että nämä ihan tällaisina ystävällismielisinä pohdintoina eikä missään nimessä mielipiteitäsi halventavassa mielessä. Itselläkään ei ole tuo lasten hankkiminen ihan lähitulevaisuudessa ajankohtaista. Ja pentujen rääkyminen uimarannalla saa vaistot pintaan. Onnea isille ja äideille.
Ja ei lapsen kanssa tarvitse mielestäni olla ihan samalla planeetalla.
Meidän äiti on ainakin täysin omalla planeetallaan ja täytyy myöntää että hakkaa monen täällähengaajankin mennen tullen. Äiti oli kuitenkin 33 kun minut sai....
Ei se sitä ikää katso, vaan mielentilaa. Erilainen nuori voi olla lopun ikäänsä ja kalkkikseksi voi syntyä.
Mun äiti on mun paras kaveri ja tahdon samanlainen olla omille lapsilleni.
Meidän äiti on ainakin täysin omalla planeetallaan ja täytyy myöntää että hakkaa monen täällähengaajankin mennen tullen. Äiti oli kuitenkin 33 kun minut sai....
Ei se sitä ikää katso, vaan mielentilaa. Erilainen nuori voi olla lopun ikäänsä ja kalkkikseksi voi syntyä.
Mun äiti on mun paras kaveri ja tahdon samanlainen olla omille lapsilleni.
Niin juuri. Saa olla mutta se ei tarvitse. Ja vanhemmuus on parhaimmillaan mielestäni kaikkea muuta kuin ystävyyttä ja kaveruutta. Itse en haluaisi olla omien (siis fiktiivisten) lasteni "kaveri". Ainakaan siinä mielessä kuin "kaveruuden" ymmärrän. Se mitä heille haluaisin olla onkin vaikeampi kysymys. Varmaan turvallinen auktoriteetti ja valmis kuuntelemaan ja joskus neuvomaankin. Toki sitä halailua ei ehkä sovi unohtaa.
maailmassa ei ikinä voi olla liikaa valveutuneita ihmisiä...
ei tää ylikansoitus johdu siitä että täällä olis liikaa suomalaisia tällä pallolla. jos jotenkin oikeesti haluu vaikuttaa ylikansoitukseen niin tekee sit työtä vaikka kehitysmaiden yleissivistävien laitosten eteen tai jotain, ei se jengi täältä muuten vähene. eikä varsinkaan niin että ne jotka sit tajuaa et tääl alkaa resurssit loppumaan ei enää lisäänny.
just my 2 cents. :]
ei tää ylikansoitus johdu siitä että täällä olis liikaa suomalaisia tällä pallolla. jos jotenkin oikeesti haluu vaikuttaa ylikansoitukseen niin tekee sit työtä vaikka kehitysmaiden yleissivistävien laitosten eteen tai jotain, ei se jengi täältä muuten vähene. eikä varsinkaan niin että ne jotka sit tajuaa et tääl alkaa resurssit loppumaan ei enää lisäänny.
just my 2 cents. :]
Itse en haluaisi olla omien (siis fiktiivisten) lasteni "kaveri". Ainakaan siinä mielessä kuin "kaveruuden" ymmärrän.
Se, että on lastensa kaveri, ei sulje pois auktoriteettia eikä vanhemmuutta. Vanhemman pitää olla vanhempi, mutta mielestäni hänen tulisi kyetä myös laskeutumaan auktoriteetin roolistaan. Liian voimakas auktoriteetti aiheuttaa kapinaa. Olen suuresti kiitollinen siitä ettei äitini ole mikään kanaemo. Aika paljon asioita olisi muuten jäänyt hänelle kertomatta ja aika tavalla vähemmän hän ymmärtäisi pienestä sielunelämästäni.
Se on sinun äidinvaistosi joka herättelee sinua hoitamaan sitä lasta.
hmm... toinen asia mikä on mun mielestä vaan legendaa: äidinvaisto. mä tietenkin olen ihminen joka uskoo vasta kun näkee eli jää nähtäväksi oonko väärässä, mutta oikeesti mä en halua ainakaan uskoa että on joku äidinvaisto mikä vaan yhtäkkiä pukkaa päälle kun saat lapsen, varsinkin jos on kaikkea muuta kun lapsirakas alunperinkään. Tosin biologia on luultavasti mua viisaampi ja väittää ett näinhän se tapahtuu, mutt en usko :p niih :D
mutta oikeesti mä en halua ainakaan uskoa että on joku äidinvaisto mikä vaan yhtäkkiä pukkaa päälle kun saat lapsen,
Joo voin vahvistaa tämän ainakin meidän perheen osalta. Se rakkaus siihen lapseen vaan kasvaa ja kasvaa ajanmittaan, kun siihen lapseen tavallaan "tutustuu" syvemmin. Esim. itse olin olotilaltani pikemminkin pöllämystynyt kun se vauva mun syliin ekan kerran annettiin. Sellaiset euforian tunteet tuli vasta myöhemmin. Muijalla sama juttu.
Tää on tietysti erittäin paljon kiinni ihmisestä itsestään, miten asian kokee. Ainakin itse olen huomannut että jotkut ihmiset ovat oikeasti aivan täysillä "äidinvaistonsa" armoilla jo ennenkuin ovat edes raskaana, jotkut (kuten minä ja muijakaveri) taas ollaan enempi sellasia jalat maassa -ihmisiä.
Sit on tietysti nää odotusajan lehdet yms vauva-lehdet joissa nyt on ihan typerää hypetystä esim. raskausajan "ihanuudesta" yms muutenkin. Tuohan on naistenlehtien ongelma muutoinkin -> naisille annetaan aika ihmeellisiä esikuvia jollainen pitäisi olla.
Mut ehkä olisi syytä jättää koko toiminta ihmisille jota kyseinen homma tuntuu enemmän nappaavan, mulle tietty vapaus sekoilla on liian tärkeä perusoikeus halutakseni rajoittaa sitä pitkään aikaan,
Suosittelen ehdottomasti näin tekemään, jos siltä tuntuu. Lapsen hommaaminen on senverran peruuttamaton, vastuullinen ja toiseen ihmiseen sitoutumista vaativa operaatio, ettei sitä kenen tahansa bilekärpäsen kannata mennä tyrimään.
Sanotaan muuten noiden lisäksi vielä että lapsen saanti on myös äärimmäisen luonnollinen ja erittäin palkitseva elämäntilanteen muutos, joten vanhemmiksi halaaville ei muuta kuin siitä vaan
:)
Sitten on tietenkin synntyksenjälkeiset masennukset, josta esim Anna-Leena Härkönen puhui avoimesti, ajoittain hyvinkin vihamielisistä tunteista vauvaa kohtaan. Jos ei ole henkisesti valmis koetukseen se voi olla hyvin raskas, vanhempi ja kokeneempi vanhempi olisi tässä mielestäni etu, koska kyse ei olisi yhtä pahasti ex tempore hätiköinnistä vaan ratkaisua olisi tälloin kypsytelty pidempään.
Eihän euroopassa väestönkasvu ole mikään iso ongelma, kun se kasvu on pienin maailmassa. Euroopassa on ongelmana se että se on jenkkien jälkeen kaikkein rankiten kuluttavin ja resursseja käyttävin olento koko maapallolla. Kaikki tietää mitkä mekanismit aiheuttaa väestönkasvun alenemista kehitysmaissa, kyse on vain siitä ettei vallassa olevilla valtioilla ja rahavalloilla näytä olevan riittävästi intressejä liata sormensa, koska ongelmat ovat erittäin monimutkaisia. Ja esim suurimman uskontokunnan johtaja paavi ja toiseksi suurimman uskonnon hengelliset johtajat ovat jokseenkin eri mieltä naisten oikeuksesta omaan kehoonsa kuin vapaamieliset eurooppalaiset ajattelijat. Tuntuu että länsimaissa naiset todellakin haluavat enemmän lapsia kuin miehet, silti nämä naiset haluavat vähemmän lapsia kuin patriarkaalisissa kehitysmaissa, jossa naisen status on olla synnytyskone miehen perheelle.
Suomessa käsiteltiin juuri eilen lehdissä alle 15 vuotiaiden rikosten raaistumista ja rikosten määrän viisinkertaistumista. Ongelmana on yhteiskunnan monimutkaistumisen ja kaoottisuuden lisäksi se että liian monet itsekeskeiset ja tunnevammaiset paskiaiset, joiden ei pitäisi ikinä edes tehdä lapsia ovat kuitenkin vääntäneet niitä eivätkä ole kyenneet huolehtimaan jälkikasvustaan riittävästi. Liian monet ovat täten saaneet liian surkeat eväät elämään, ja ajautuminen ongelmakäyttäytymiseen on ollut enemmän kuin helppoa.
Eihän euroopassa väestönkasvu ole mikään iso ongelma, kun se kasvu on pienin maailmassa. Euroopassa on ongelmana se että se on jenkkien jälkeen kaikkein rankiten kuluttavin ja resursseja käyttävin olento koko maapallolla. Kaikki tietää mitkä mekanismit aiheuttaa väestönkasvun alenemista kehitysmaissa, kyse on vain siitä ettei vallassa olevilla valtioilla ja rahavalloilla näytä olevan riittävästi intressejä liata sormensa, koska ongelmat ovat erittäin monimutkaisia. Ja esim suurimman uskontokunnan johtaja paavi ja toiseksi suurimman uskonnon hengelliset johtajat ovat jokseenkin eri mieltä naisten oikeuksesta omaan kehoonsa kuin vapaamieliset eurooppalaiset ajattelijat. Tuntuu että länsimaissa naiset todellakin haluavat enemmän lapsia kuin miehet, silti nämä naiset haluavat vähemmän lapsia kuin patriarkaalisissa kehitysmaissa, jossa naisen status on olla synnytyskone miehen perheelle.
Suomessa käsiteltiin juuri eilen lehdissä alle 15 vuotiaiden rikosten raaistumista ja rikosten määrän viisinkertaistumista. Ongelmana on yhteiskunnan monimutkaistumisen ja kaoottisuuden lisäksi se että liian monet itsekeskeiset ja tunnevammaiset paskiaiset, joiden ei pitäisi ikinä edes tehdä lapsia ovat kuitenkin vääntäneet niitä eivätkä ole kyenneet huolehtimaan jälkikasvustaan riittävästi. Liian monet ovat täten saaneet liian surkeat eväät elämään, ja ajautuminen ongelmakäyttäytymiseen on ollut enemmän kuin helppoa.
Suosittelen ehdottomasti näin tekemään, jos siltä tuntuu. Lapsen hommaaminen on senverran peruuttamaton, vastuullinen ja toiseen ihmiseen sitoutumista vaativa operaatio, ettei sitä kenen tahansa bilekärpäsen kannata mennä tyrimään.
Jos mä saisin hypoteettisena kaikkivoipaisena diktaattorina päättää niin sallisin korkeintaan 10% nykyvanhemmista edes päästä vanhemmiksi.
ps. Oma faijaani en kelpuuttaisi tähän ikimaailmassa, ja mutsikin olisi 50% vs. 50%, riippuen sen mielentilasta.
Sitten on tietenkin synntyksenjälkeiset masennukset, josta esim Anna-Leena Härkönen puhui avoimesti, ajoittain hyvinkin vihamielisistä tunteista vauvaa kohtaan. Jos ei ole henkisesti valmis koetukseen se voi olla hyvin raskas, vanhempi ja kokeneempi vanhempi olisi tässä mielestäni etu, koska kyse ei olisi yhtä pahasti ex tempore hätiköinnistä vaan ratkaisua olisi tälloin kypsytelty pidempään.
Totta. Olen itse 27, muija täyttää 28, ja olemme käsittääkseni juuri siinä keskimääräisessä iässä jona lapset kotomaassamme hankitaan. Se on mielestäni hyvä ikä lapsia hankkia, ja asiaa tulee varmasti kypsyteltyä hieman enempi.
Pelkkä ajatuskin siitä että olisin tullut joskus yhdeksäntoistavuotiaana isäksi saa minut kananlihalle. Tietysti on myös niitä ihmisiä jotka ovat 19vee vielä kolmikymppisenäkin (no kyllä minäkin olen, mutta positiivisessa mielessä :D )..
Onneksi muuten mun muija ei ole ollut ollenkaan masentunut tai mitään. Se olis tehnyt asiat aika raskaiksi (nytkin on ihan riittävästi kestämistä ;) :D )
ps. Oma faijaani en kelpuuttaisi tähän ikimaailmassa, ja mutsikin olisi 50% vs. 50%, riippuen sen mielentilasta.
hehhee r0k! :D
Mutta sehän on totuus että siperia opettaa kummasti.. En sun faijaas tunne mutta jotkut muutoin "hunsvotit" pärjäävät vanhempana ihan mukavasti ;)
Mutta sehän on totuus että siperia opettaa kummasti.. En sun faijaas tunne mutta jotkut muutoin "hunsvotit" pärjäävät vanhempana ihan mukavasti ;)
Jep, joillain ihmisillä ei ole kykyä pärjätä tossa kun elämä pyörii liikaa oman napansa ympärillä eikä vain ole edellytyksiä koko hommaan, ja sit sen koko mun teini-iän ajan paheneva tuurijuoppous vielä sinne päälle. Ei sinänsä kovin harvinainen piirre vanhemmissa tässä tai monessa muussakaan maassa.
Joo voin vahvistaa tämän ainakin meidän perheen osalta. Se rakkaus siihen lapseen vaan kasvaa ja kasvaa ajanmittaan, kun siihen lapseen tavallaan "tutustuu" syvemmin.
Äidinvaistolla, joka nyt on ehkä hieman epäselvästi määriteltävissä, tarkoitin lähinnä hyvin vaistomaista tarvetta pitää huolta siitä lapsesta. Olen jostain lukenut, että äideille kertakaikkiaan vain tulee luonnostaan äärettömän paha ja ahdistunut olo kuullessaan vauvan itkua. Ja sitten on pakko lähteä hoitamaan sitä lasta. Tyyliin joittenkin hormonien vaikutuksesta. Samoin tyttölapsi käsittelee sylissään olevaa vauvaa vaistomaisesti oikein kun poikalapsi taas ei. En tarkoittanut niinkään lapseen kohdistuvaan rakkautta joka tietysti on hienointa mitä voi kuvitella.
Pahoitteluni kovasti kuvapostauksesta. Tapanani ei ole yleensä, mutta tämä sopii tänne niin mainiosti.
Originally posted by Laura
ei lapsia "hankita" >:|
Ei ehkä jossain kehitysmaissa, mutta ehdottomasti suurimmassa osassa teollistuneissa maissa ja monissa semiteollistuneissakin.
Ehkä laura tarkoitti myös sitä, että lapsia ei kuitenkaan saa kuin apteekin hyllyltä. Vaikka lapsi päätettäisiinkin hankkia, voi hyvin olla että sen tulemista täytyy odottaa vuosia (äiti ja isä aikoinaan yrittivät useamman vuoden isosiskoani). Pahimmassa tapauksessa lasta ei saa ollenkaan, vaikka haluaisi - ja lapsettomuudesta kärsivien parien määrä kasvaa koko ajan.
Lapsi ei tosiaan ole hankkimisen suhteen samanlainen kuin vaikka auto tai joku muu käyttöesine.