heh, tänään se reissu sitten alkoi...
meille syntyi naistenklinikalla klo 17.48 pieni tyttö joka raskauden loppumetreillä ilmenneestä ongelmasta (takygardia) huolimatta syntyi terveenä ja innokkaana!
Mahtava juttu, paljon onnea!! :011:
320 posts, 16 pages, 77,324 views
heh, tänään se reissu sitten alkoi...
meille syntyi naistenklinikalla klo 17.48 pieni tyttö joka raskauden loppumetreillä ilmenneestä ongelmasta (takygardia) huolimatta syntyi terveenä ja innokkaana!
Löytyykös plattarilaisista lapsia omaavia ihmisiä? :011:
Jos ei, niin oletko ajatellut lapsia hankkia joskus tulevaisuudessa, ja montako kappaletta? Suurperhe vai ikuinen oma rauha ilman häiritsevää tenavalaumaa.. Minkä ikäisenä aiot suurinpiirtein lapset hankkia?
Itse ei enää malttaisi millään odottaa että esikoinen syntyy :004:
ei lapsia "hankita" >:|
Ei oo, eikä kiinnosta, enkä halua hankkia. Mieluummin vaikka eläimiä kuin tuottaisin lisää ihmisiä tähän ainakin 2-3 kertaa ylikansoittuneeseen maailmaan.
mulle tietty vapaus sekoilla on liian tärkeä perusoikeus halutakseni rajoittaa sitä pitkään aikaan
kun istun väsyneenä dösässä tms ja joku pentu alkaa ulvomaan, mulla palaa hermo h.e.t.i. Lapsen itku on jotenkin hermoja kiristävän ärsyttävän kuuloista...
MUTTA jos mä vaikka joskus muuttaisin edes vähä mieltäni tosta? no en mä oikeesti haluis olla se 36 vuotias vanha akka, kuka odottaa ekaa lastaan, kenen kanssa ei luultavasti tule olee mitenkään samalla planeetalla kun on just se 36 vuotta ikäeroo ja ollaa täysin eri sukupolvea.
Ja ei lapsen kanssa tarvitse mielestäni olla ihan samalla planeetalla.
Meidän äiti on ainakin täysin omalla planeetallaan ja täytyy myöntää että hakkaa monen täällähengaajankin mennen tullen. Äiti oli kuitenkin 33 kun minut sai....
Ei se sitä ikää katso, vaan mielentilaa. Erilainen nuori voi olla lopun ikäänsä ja kalkkikseksi voi syntyä.
Mun äiti on mun paras kaveri ja tahdon samanlainen olla omille lapsilleni.
Itse en haluaisi olla omien (siis fiktiivisten) lasteni "kaveri". Ainakaan siinä mielessä kuin "kaveruuden" ymmärrän.
Se on sinun äidinvaistosi joka herättelee sinua hoitamaan sitä lasta.
mutta oikeesti mä en halua ainakaan uskoa että on joku äidinvaisto mikä vaan yhtäkkiä pukkaa päälle kun saat lapsen,
Mut ehkä olisi syytä jättää koko toiminta ihmisille jota kyseinen homma tuntuu enemmän nappaavan, mulle tietty vapaus sekoilla on liian tärkeä perusoikeus halutakseni rajoittaa sitä pitkään aikaan,
Suosittelen ehdottomasti näin tekemään, jos siltä tuntuu. Lapsen hommaaminen on senverran peruuttamaton, vastuullinen ja toiseen ihmiseen sitoutumista vaativa operaatio, ettei sitä kenen tahansa bilekärpäsen kannata mennä tyrimään.
Sitten on tietenkin synntyksenjälkeiset masennukset, josta esim Anna-Leena Härkönen puhui avoimesti, ajoittain hyvinkin vihamielisistä tunteista vauvaa kohtaan. Jos ei ole henkisesti valmis koetukseen se voi olla hyvin raskas, vanhempi ja kokeneempi vanhempi olisi tässä mielestäni etu, koska kyse ei olisi yhtä pahasti ex tempore hätiköinnistä vaan ratkaisua olisi tälloin kypsytelty pidempään.
ps. Oma faijaani en kelpuuttaisi tähän ikimaailmassa, ja mutsikin olisi 50% vs. 50%, riippuen sen mielentilasta.
Mutta sehän on totuus että siperia opettaa kummasti.. En sun faijaas tunne mutta jotkut muutoin "hunsvotit" pärjäävät vanhempana ihan mukavasti ;)
Joo voin vahvistaa tämän ainakin meidän perheen osalta. Se rakkaus siihen lapseen vaan kasvaa ja kasvaa ajanmittaan, kun siihen lapseen tavallaan "tutustuu" syvemmin.
Originally posted by Laura
ei lapsia "hankita" >:|
Ei ehkä jossain kehitysmaissa, mutta ehdottomasti suurimmassa osassa teollistuneissa maissa ja monissa semiteollistuneissakin.