Pitänee käydä toteamassa nykytila. Tietynlainen boheemi
dekadenssi huokui tuosta kaupungista aivan eri tavalla
kuin esimerkiksi Pariisista, joka ei mitenkään vakuuttanut.
Euroopan pahimpana kuitenkin Lontoo, jonka fiilis jäi
ehkä Sohoa lukuunottamatta aika etäiseksi. Metropolien
ongelma, en diggaile.
Listan kakkosena Havana, jossa musiikki todellakin soi kaduilla ja
kulttuuri-imperialismin lähes täydellinen puuttuminen
(no, Coca Colaa sai ihan avoimesti parista isosta hotellista, ja
leffateattereissa pyöri myös jenkkileffoja mutta muuten) luo
omalaatuisen tunnelman. Samoin joka tuutista puskeva valtion
propaganda osana arkipäiväistä kokemuskenttää oli loppujen
lopuksi varsin psykedeelistä.