Miksi aina on KIIRE!

Itsekäs, piittaamaton ja rahan motivoima.

Sä sanot ton ihan ku toi ois jotenkin huono asia?

No mutta vakavasti. Jos verrataan elämää vaikka sadankympin aitoihin. Jos et pidä kiirettä, niin kyllä maaliin pääset, mutta joku muu kerää palkinnot.

Ihan siis sitä kannattaa miettiä, että mitä sitä haluaa. Minä haluan helposti ilman kiireitä paljon rahaa. Eli minusta ei tule rikasta, ellen muuta asennettani siihen rahantekoon panostettavaan aikaan ja vaivaan. Toinen vaihtoehto on, että minusta tulee rikas, mutta ei helposti. En ainakaan itse keksi yhtään laillista keinoa, jolla minusta tulisi helposti rikas ilman kiirettä.

Sä sanot ton ihan ku toi ois jotenkin huono asia?

ehh...

No mutta vakavasti. Jos verrataan elämää vaikka sadankympin aitoihin. Jos et pidä kiirettä, niin kyllä maaliin pääset, mutta joku muu kerää palkinnot.

Ihan siis sitä kannattaa miettiä, että mitä sitä haluaa. Minä haluan helposti ilman kiireitä paljon rahaa. Eli minusta ei tule rikasta, ellen muuta asennettani siihen rahantekoon panostettavaan aikaan ja vaivaan. Toinen vaihtoehto on, että minusta tulee rikas, mutta ei helposti. En ainakaan itse keksi yhtään laillista keinoa, jolla minusta tulisi helposti rikas ilman kiirettä.

Todista, että et voi menestyä rahallisestikkin ilman kiirettä. Sin voit esim. keksiä jonkin laitteen rauhassa kotona ja rikastua sen patentilla, voit voittaa lotossa jne. Sä oot syönyt liikaa median pajunköyttä siitä kuinka pitää elää ja millä sitä menestystä mitataan.

Mä olen jo nyt erittäin menestynyt mies kun mua rakastetaan ja mä rakastan. Puhumattakaan siitä, että joku diggaa mun soittamasta musasta. Revi siitä.

Sin voit esim. keksiä jonkin laitteen rauhassa kotona ja rikastua sen patentilla, voit voittaa lotossa jne.

Pitäs vaa keksii sellanen. Entä realistiset mahdollisuudet?

mua rakastetaan ja mä rakastan. Puhumattakaan siitä, että joku diggaa mun soittamasta musasta.

Olet menestyksekkäämpi, kuin allekirjoittanut. Raha on yksi määre, joka minulla on erittäin suuri määre. Soittotaito on yksi, ystävät ja seurustelukumppani kaksi. Puuttuu ainakin se, että joku diggais mun soittamasta musasta ja toi rakkausjuttu...

No mutta vakavasti. Jos verrataan elämää vaikka sadankympin aitoihin. Jos et pidä kiirettä, niin kyllä maaliin pääset, mutta joku muu kerää palkinnot.

Mä teen mielummin vain parhaani ja olen tyytyväinen suoritukseeni. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin jokin saamaton vätys(jota en kuitenkaan kiellä :P ), joka asuu kotona vielä 40 vuotiaan ja pakkaa margariinia Kattivaaran margariinitehtaalla. Kyllä sitä elää vähemmälläkin, eikä tämä tarkoita että elämäntaso olisi jotenkin alhaisempi. Kaikkea ei kuitenkaan mitata rahassa.

Ei elämän tarkoitus ole voitto vaan selviytyminen.

Ei elämän tarkoitus ole voitto vaan selviytyminen.

Se selviytyminen on itsellänikin aika ykkösenä ollut. Haluaisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä itsestäni suuri ihminen. Ei vaa jaksa.

Itselläni on se ajatus, että kyllä sitä maaliin siis pääsee. Ei siinä mitään. Mutta jos omat avut ovat riittävät. Esmes vaikka jos minä juoksisin ne sadankympin aidat ja kaikilla muilla on jalka paketissa, niin pienellä ponnistamisella olisin ykkönen. Eli mulla oli paremmat avut tilanteeseen ja käytin sen hyväkseni. Turhaahan se olis ollu, että koko matkan lööbaa, ku pienellä vaivalla olis si enemmän varaa lööbaa. Nyt vaan on niin, että pitäs tehdä vähän enemmän ku se pelkkä 110 pyrähdys.

Ja siis jos muilla ei ole jalkaa paketissa, eli ei ole selkeää etua muihin nähden, niin pitää katsoa kumpi painaa enemmän. Se, että tekee töitä sen eteen ja epäonnistuu, vai arvostaako sitä kiireettömyyttä enemmän, kuin mahdollista palkintoa.

edit: Lisäys.

Olet menestyksekkäämpi, kuin allekirjoittanut. Raha on yksi määre, joka minulla on erittäin suuri määre. Soittotaito on yksi, ystävät ja seurustelukumppani kaksi. Puuttuu ainakin se, että joku diggais mun soittamasta musasta ja toi rakkausjuttu...

Keskittyisit rahan sijasta noihin kahteen muuhun asiaan. Elämä olisi varmasti kivempaa :004:

Keskittyisit rahan sijasta noihin kahteen muuhun asiaan.

Jub. Kitaransoitto on jääny vähemmälle ja koneella musanteko myös. Ku sain vihdoin kannettu levarit omaa huoneeseen, eikä tarvi ruinaa lupaa kämppikseltä. Nyt vaa ku oppis soittaa. No emmä kyl osaa kitaraakaan. Viis vuotta bänditoiminnassa on hyvä alku. Pitäs jaksaa jatkaa.

Jälkimmäiseen en voi ottaa kantaa, sillä käskykannastani puuttuu määreet.

Miksen silti saa keskittyä rahan miettimiseen?

Miksen silti saa keskittyä rahan miettimiseen?

Saat toki. Mutta saako pelkkä raha sinut onnelliseksi? Jos nuo kaksi edellä mainittua asiaa puuttuvat ja kuolet vanhana ilman niitä, voitko sanoa olleesi onnellinen?

Saat toki. Mutta saako pelkkä raha sinut onnelliseksi? Jos nuo kaksi edellä mainittua asiaa puuttuvat ja kuolet vanhana ilman niitä, voitko sanoa olleesi onnellinen?

Epäilen, että jos minulla olisi rahaa mittaamaton määrä, minulla olisi siihen fetissi. Siis ihan pelkkä fyysinen rahan hiplaaminen saisi minut onnelliseksi. Mielihyvää tuottaakin kun isompaa tukkua rahaa pitää taskussa, silloin kun on menossa ostamaan jotain kallista. Ja sitä pitää hiplata siellä taskussa.

Ja kyllähän se musan soitanta oli kivaa. Ja kyllä siitä silloin ihmiset tykkäsi. Nyt kun oppisi soittamaan levyjäkin niin, että kehtaa soittaa muille. Stagella kun on ja päräyttää kitarasta ensimmäisen soinnun, niin endorfiinit ja adrenaliinit pukkaa kyllä päällekkäin. Törkeen siistii.

Rakkaudesta en osaa sanoa. En tiedä mitä se on.

niin niin, mutta vastaa nyt siihen kysymkseen ;)

niin niin, mutta vastaa nyt siihen kysymkseen ;)

En voi.

Koska olen niin monta vuotta soitellut kitaraa, että en muista aikaa ilman musiikkia, niin en pysty arvioimaan olisinko onnellinen ilman musiikkia. Uskoisin, että en. En voi varmaksi sanoa.

Rakkautta en tunnusta. Se on käsittääkseni liioiteltua kiintymystä. Olen silti osittain onnellinen elämääni.

Täysin tyytyväinen elämäänsä muuttuu pian taantumukselliseksi.

Aika ei lopu koskaan.Ja jos tulee kiire niin aikaa saa lisää kalenterista.

Tämähän on aivan totta, mutta tässäkin tapauksessa hyväksyt
tehokkuuden tavoittelun periaatteet. Oma ajatukseni oli, että
opittais kaikki rytmiin, jossa nykyiset viikon sisällä tehtävät

Jossain välissä tämä nopeutuva elämäntahti on varmasti liikaa...
ehkä jo nyt.

Se mikä ei tapa, vahvistaa.

Itse oikeastaan teetän itselleni kokoajan tekemistä
ja koitan vaatia lisää. En osaisi esim olla työtön.
Pari päivää ylimääräsellä lomalla alkaa jo tuntua
osaksi puuduttavalta juuri siksi, että tekee niin paljon
samalla vauhdilla kun mitä esim duunissa tekee.

En sano että se olisi hyvä asia, se vaan on tapa
johon olen jo tottunut. En tiedä osaisinko enää
edes olla tekemättä. Mulle rentoutumista on jos
saan tehdä paljon jotain mistä pidän ja siinäkin
voi olla deadline. ;) Toki stressiä ja huonojakin
päiviä tulee, mutta kyllä niitä tulisi vaikka ei tekisi
mitään.

Tuollainen vauhdin puoliinnuttaminen voisi olla
kivaa, mutta ei realistista joten en menis edes
leikittelemään aiheella. Kuten olemme vuosi
kymmenien aikana huomanneet seuraava
sukuppolvi on aina edellistä tehokkaampi
ja fiksumpi. Samalla tosin ihmiset jakaantuu
kahteen ryhmään. Niihin jotka menevät yhteiskunnan
mukana tehokkuudessa ja menestyvät. Ja niitä
jotka tappelevat vastaan, eivät pärjää ja
valittavat kokoajan.

Sitten on vielä pieni joukko, jotka pärjäävät
muuten vaan elämässä supahyvin, joko onnella,
lahjakkuudellaan tai taiteella.

Mielestäni onnea/epäonnea ei kannata alkaa
etsiä sieltä miksi joku asia on huono. (esim
yhteiskunnon kiire, vaan sieltä mitä on ja miten
sitä voi kehittää itselleen sopivaksi).

Minä viihdyn kiiressä ja nautin elämästä.
(Suomalainen ei saisi sanoa näin).

-- xybo

Mulla on tapana jättää kaikki ihan viimetippaan, jolloin tulee
karsea kiire ja stressi. Hakeudun ongelmatilanteisiin ja pyrin
hirveässä paineessa ratkaisemaan ne. Selvittyäni siitä tulee
helvetin hyvä mieli :)

Tuntuu että paineessa oleminen on ainut tila, jossa teen kaiken
tunnollisesti ja kunnolla loppuun saakka.

Samalla tosin ihmiset jakaantuu
kahteen ryhmään. Niihin jotka menevät yhteiskunnan
mukana tehokkuudessa ja menestyvät. Ja niitä
jotka tappelevat vastaan, eivät pärjää ja
valittavat kokoajan.

Kauppakorkeassa olen saanut hieman tuntumaa tähän mainitsemaasi "fiksumpaan ja tehokkaampaan" sukupolveen, eikä näky ole kaunis. En halua elää maailmassa, jossa menestyminen määritellään yksinomaan kovien arvojen mukaan. Ei ihminen ole mikään kone, vaikka moni mittaakin omaa arvoaan puhtaasti meriittien ja maallisen mammonan perusteella.

Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että jokin kasvoton entiteetti - yhteiskunta - määrittelee vaatimukset tehokkuudelle. Yhteiskunta koostuu kuitenkin yksilöistä. Mitä enemmän tämän yhteiskunnan johtopaikoilla istuu henkilöitä, joille ihminen on pelkkä tuotannontekijä mitattavine suoritteineen, sitä lujempaa mennään päin helvettiä.

Nämä "vastaan tappelijat" ovat elintärkeä muistutus siitä, että elämässä on pohjimmiltaan kyse kasvusta ihmisenä, ei kilpailusta siitä, mikä orava kieppuu huiminta vauhtia yhteiskunnan rakentamassa pyörässä ennen kuin sydän pettää.

Minä viihdyn kiiressä ja nautin elämästä.
(Suomalainen ei saisi sanoa näin).

Se on sinun valintasi ja olen iloinen puolestasi. Ihmisellä tulee kuitenkin olla mahdollisuus valita.

Kauppakorkeassa olen saanut hieman tuntumaa tähän mainitsemaasi "fiksumpaan ja tehokkaampaan" sukupolveen, eikä näky ole kaunis. En halua elää maailmassa, jossa menestyminen määritellään yksinomaan kovien arvojen mukaan. Ei ihminen ole mikään kone, vaikka moni mittaakin omaa arvoaan puhtaasti meriittien ja maallisen mammonan perusteella.

Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että jokin kasvoton entiteetti - yhteiskunta - määrittelee vaatimukset tehokkuudelle. Yhteiskunta koostuu kuitenkin yksilöistä. Mitä enemmän tämän yhteiskunnan

Olen samaa mieltä siitä että "fiksu & teho" poruukassa
näkee paljon ihmisraunioita, niiden katsominen ei ole
kaunista, varsinkin juuri maintsemasi kauppakorkea
tai yleensäkkin kaupan ala näyttää syövän ihmisiä
harvinaisen paljon.

Nämä "fiksu & teho" ihmisetkin kuitenkin jakaantuu
niihin jotka hyväksyvät yhteiskunnantoiminta mallin,
koittavat parhaansa ja selviävät, ovat duunissa 8-16
ja omaavat elämän, osaavat rentoutua ja tuntevat
olevansa täysin vapaita. Ne jotka hajooovat
stressin alla eivät kuuluisi olla tuossa sakissa. ;)

Joo. No ei nyt aleta uskomaan mihkään yli-ihmiseen,
sitä harva meistä on, jos kukaan. Koska puhun
vain omasta näkökulmastani, enkä juurikaan
ymmärrä ihmisiä joilla ei ole elämässään mitään
tavoitteita.. voin toki olla värrässä.

Itselleni yhteiskunnan tehoajattelu kuitenkin sopii
paremmin kun "hippikulttuuri". Viihdyin armeijjassakin
todella hyvin. Kyllä siellä tehtii kaikkea typerää ja
koneisto ei aina oikein toiminut, mutta kun siellä
kerran oltiin niin pitää toimia miten koneisto toimii.

Mitä sanoit menesetymisestä. Menestymisen
määrittelet sinä itse, ei kukaan muu. Jos nautit
elämästä mitä ikinä teet olet oikeilla jalanjäljillä.
(olet menestynyt _omassa_ elämässäsi).

Kukaan ei väitä että nykyinen yhteiskunta
olisi se oikea tapa toimia tai edes hyvä. Se vain on niin.
Itse en ainakaan kuulu siihen porukkaan
joka alkaa taistelemaan sitä vastaan,
vaan mielummin menen mukautuvasti mukana
koitan nautti siitä ajasta mikä on 8-16
toisella puolella. Tosin nautin töissä olostakin.

-- xybo

Koska puhun vain omasta näkökulmastani, enkä juurikaan
ymmärrä ihmisiä joilla ei ole elämässään mitään
tavoitteita.. voin toki olla värrässä.

Samoilla linjoilla ollaan.

Itselleni yhteiskunnan tehoajattelu kuitenkin sopii
paremmin kun "hippikulttuuri".

Kuten myös, jos näistä kahdesta pitää valita.

Kyllä minäkin "systeemin" hyväksyn ja mukaudun, mutta nykymenolla jossain tulevaisuudessa häämöttää uhkakuva, että tehokkuusajattelu viedään _yhteiskunnan tasolla_ liian pitkälle. Se ei voi olla vaikuttamatta yksilötasolle. Vaikka jokainen määritteleekin itse omat onnellisen elämän kriteerinsä (itselleni tärkeää on mm. riittävästi omaa aikaa harrastuksille ja ihmissuhteisiin), voi niiden saavuttaminen olla vaikeaa, mikäli ne ovat ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen arvojen kanssa. Kun samasta työpaikasta kanssani kilpailee tällainen supersuorittajatyyppi, jolle työnteko on koko elämä, niin kumpi meistä todennäköisimmin palkataan, mikäli en ole valmis "joustamaan" omista kriteereistäni?

Kannattaa muistaa kun firmoille työskentelee, että nehän voi pyytää ja (muka) käskeä sua tekemään miten pitkää päivää tahansa, ilmoittavat rivien välistä että "tuolla on ukkoja jonossa tohon hommaan" jos ei kerta kiinnosta jne., ja siinä sitten teet pitkää päivää. Mutta kannattaako tinkiä omasta elämästään ja ajastaan, kun joku läskiperse pomo ottaa kaiken kunnian ja rahat itselleen? Ei.
Eri asia tietysti jos itse pyörittää firmaa ja tekee omalla duunillaan itselleen leipää, tekee mielekästä duunia. Mutta jos työskentelee jollekin muulle, niin joku raja pitää olla itsensä myymisessäkin.

Joskus duunarillakin keittää yli ja on sanottava "pitäkää paskanne", kävellä sitten helvettiin firmasta :D

Joo alettais vaan viettämään vaikka 36h vuorokautta että aikaa riittäis kaikkien asioiden hoitamiseen.

--

Myös kauppakorkeaopiskelijana olen useastikin saanut kuulla koulukavereideni valituksen hirveästä kiireestä. Mutta miksi pitää lähteä mukaan kaikkiin valiokuntiin ja toimijaryhmiin ja haalia kursseja, jos sitten menee oma henk. koht elämä täysin hunningolle? Kyllähän esim. kaikenlainen yo-kuntatoiminta näyttää hyvältä cv:ssä, mutta onko sitten kivaa sanoa poika- tai tyttöystävälleen että voi nähdä suunnilleen kahden viikon päästä?!?

Mun elämäni tärkeysjärjestys:
1) poikaystävä ja perhe (eli äiti ja broidi ja poikaystävän vanhemmat+sisko)
2) nukkuminen
3) koulu
4) biletouhut+muut harrastukset
5) duuni
6) koulubiletouhut

Ei toi tietenkään mitenkään tarkka ole, kyllä koulujuttuja on pakko tehdä joskus poikaystävän kanssa hengailun kustannuksella ja toisinaan taas koulu jää bileille kirkkaasi. Se että nukkuminen on mun listassa noin korkealla, johtuu siitä että mä tykkään nukkua ja tarviin 9h yöunet. Jos mä joudun parikin päivä elämään esim. 6h yöunilla, niin alan kiukutella eikä se ole mukavaa lähiympäristölle.

Jotenkin nykyisin tuntuukin olevan muodikasta olla kiireessä; joskus kuulostaa aika hassulta kun ihmiset vertailevat kalenterejaan ja yrittävät "voittaa" toisensa kiireen määrällä?!?

Mä koetan järjestää asiani niin että silloin kun mä olen stadissa mulla on päivisin "työaika", eli ei sitten tarvitse lukea iltaisin tai viikonloppuisin. Tosin tää viikonloppu menee kyllä sitten kirjojen parissa (2 tenttiä mennyt, 5 tulossa ens viikolla;).

Kyky ajansuunnitteluun on kyllä hyvin tärkeä taito. Samoin se, että vaikka tietää mitä kaikkea on tulossa, pystyy käsittelemään asiat yksi kerrallaan, eikä strassaa kaikesta yhtä aikaa. IMO kiireettömyys ei tarkoita kuitenkaan sitä ettenkö saisi haluamaani määrää asioita aikaiseksi.

Jos yhdessä vuorokaudessa olisi 36 tai 48 tuntia, eivät ne varmasti silti riittäisi kaikille (ihan sama kuin raha; vaikka sitä olisin kuinka paljon, sitä haluaisi varmasti lisää).

IMO kaikki on kuitenkin kiinni siitä mitä arvostaa. Mä tykkään ettei mulla ole kiire, ja olen koittanut järjestää elämäni sellaiseksi.

--