mutta..
Lueskelin (toistamiseen) Sam Inkisen raapustamaa opusta: Tekno - Digitaalisen tanssimusiikin historia, filosofia, ja tulevaisuus.
Kauhistuneena mieleen hiipi väkisinkin ajatus, että konemusiikin syvin olemus on unohdettu, kuopattu, tai ajansaatossa muuttunut joksikin "helpommaksi" asiaksi sulattaa.
Kirjoittelen nyt ihan siltä pohjalta mitä olen siis lukenut (en voi väittää mitenkään että olisin ollut edes sivustakatsojana teknokulttuurin historian aikana).
Suomeen teknokulttuuri rantautui (Inkisen mukaan) varsinaisesti "vasta" 90-luvun alussa. Ideologia ja filosifia oli kaiketi vahvasti mukana silloin. Teknoon yhdistettiin helposti tulevaisuus, tietokoneet, bitit, kyberpunk-maailma ja kaikki koneiden ja täydellisyyden ihannointi. Puhumattakaan muista arvoista ja varsinaisesta plur-hengestä.
Onko päässyt käymään niin että teknokulttuurin noustessa pinnalle, on moiset asiat unohdettu täysin, ja sitä myötä elektronisesta tanssimusiikista on vain tullut yksi kuunneltava/tanssittava musiikki sen sijasta että se olisi elämäntapa ja ohjenuora. Puhumattakaan koko teknoilun filosofisesta ajatuksesta.
Ihmisille strobokin on vain valo joka välkyyy kivasti.. Inkisen kirjasta sai sen käsityksen että strobollakin on oma symbolinen arvonsa teknokulttuurissa.. ykköset ja nollat, bitit, pimeys ja valo.
Niin..no vilkkuuhan se :)
Toivottavasti joku edes älysi mitä ajan takaa... Imho tekno-skene on kyllä noista ajoista muuttunut paljon jos painettuun sanaan on uskominen... Itse en ainakaan ajattele ollenkaan sitä mihin teknokulttuuri on ehkä joskus pohjautunut.. nyt se on vaan hyvää musiikkia ja mukavaa soitettavaa...
P.S. Tekno-sanalla tarkoitan tässä elektronista tanssimusiikkia.. Aikoinaanhan teknosta puhuttiin juuri elektronisena tanssimusiikkina.. vaikka se tietenkin oli väärä termi kuvaamaan koko tyyliä.