On nyt pakko vastava tähän topikkiin, kun neuvot täällä tuntuu olevan sitä luokkaa, että viettäkää lukuloma bileissä ;)
Älkää stressatko. Kaikki on nopeasti ohi, ja pääsette lukemaan pääsykokeisiin, joissa todella katsotaan kuka on kuka.
Juu ensimmäisestä kohdasta ihan samaa mieltä, stressata ei todellakaan kannata.
Mitä tulee pääsykoe hommiiin, niin esim. matemaattis-luonnontieteelliselle puolelle on noilla ylppäri arvosanoilla yllättävänkin paljon painoa. Esim. teknillisiin korkeakouluihin ja yliopistojen matemaattis-luonnontieteellisille puolille voi päästä helposti suoraan yo-papereilla sisään ja vaikka ei pääsisikään niin samoja asioita niissä pääsykokeissa kysytään, joten ei ne luetut asiat hukkaan mene. Muissakin paikoissa saa mukavasti bonusta hyvästä ylppäritodistuksesta.
Kokeessa kannattaa olla vaikka väkisin vähintään neljä tuntia, sillä muuten et todennäköisesti saa hyvää arvosanaa.
Mä en kyllä tajuu miten olisin saanu esim. kielten kokeissa kulutettuu sitä aikaa noin paljoo, vaikka olisinkin tarkastanut ne jutut viiteen kertaan. Sitä paitsi varsinkin jos monivalintoja alkaa kelailee liikaa, nii voi olla varma, että menee niihin kompiin. Sillä jos on vähääkään kielikorvaa niin yleensä se eka tuntemus on oikea. Eli jos olet epävarma, niin älä turhaan korjaa.
Jos taas kuusikin tuntia tuntuu lyhyeltä, kannattaa nimi kirjoittaa paperiin aina lopuksi. Sen voi tehdä ajan päättymisen jälkeenkin. Otsikkoa tai muuta merkintää ei saa lisätä ajan loputtua.
Noh, kait tälläkin saa lisäaikaa, mutta taitaa olla lähinnä henkisellä puolella, joten jos tommosia joutuu aatteleen, niin stressaa varmaankin liikaa.
Kuunteluihin kannattaa panostaa. Toistuvien preliminäärien myötä opit tunnistamaan tietyt säännönmukaisuudet (esim. avaukset BACCA ja CADDA) kokeentekijöiden laatimissa oikeissa riveissä (toisaalta opit myös varomaan kliseitä kuten ACDC tai ABBA). Kirjainyhdistelmien psykologian taitajana selvität kuuntelut leikiten.
Ja tähän pätee sama kuin aikaisemmin niihin monivalintoihin, elikkä ekalla tuntemuksella menee varmiten oikein, eikä kannata mitään kirjainyhdistelmiä alkaa miettimään. Joo ja kyllä meilläkin oli kavereiden kanssa hienot teoriat, että ekaan kysymykseen tulee C-vaihtoehto noin 90% tapauksista (ja taisi tulla ainakin ruotsin-kuuntelussa), mutta jos noita joutuu käyttään niin on aika epätoivoista imo.
Matemaattisiin aineisiin kannattaa vastata vain jos on luonnoltaan poikkeava siihen suuntaan. Tavallinen meikäläinen vain kämmää tehtävät johonkin pikkuvirheeseen ja miinuksia napsuu ropisten. Paljon helpompaa on siis reaalissakin vastailla niihin aineisiin, joissa ei parhaalla tahdollakaan onnistu sanomaan mitään yksiselitteisesti väärää. Tietty toisaalta jos olet ns. "matemaattisesti orientoitunut" henkilö, niin jo epäselvä käsialasi käytännössä estää muihin kuin matemaattisiin tehtäviin vastaamisen.
Noh, totta tuossa on sen verra ainakin, että jos matemaattisissa aineissa tietää miten asia ratkaistaan se on helppo tehdä ja ei yleensä vie paljoa aikaa, sillä 1+1=2 eikä siihen ole paljoa lisättävää. Toki reaalissa on aineita johon voi mutulla ja yleistiedolla vastava, mutta ei sinne ihan puuta heinää kannatta heittää, ei ne sensoritkaan mitään tyhmiä oo. Mieluiten lukee ne 2-3 ainetta kunnolla ja vastaa niihin, kuin että alkaa etsiä jotain bonareita tuntemattomista aineista. Ja kyllä matemaattisesti orientoituneellakin henkilöllö voi olla ihan hyvä käsiala, ei kannata uskoa stereotypioihin ;)
Ja vanhoja kokeita tutkimalla voi tietenkin selvittää minkälaisia kysymyksiä on, jolloin voi tehostaa sitä, mitä kannattaa lukea. Eli esim. joka vuosi taitaa olla yksi risteytys/geeni-tehtävä bilsassa, joten vaikka ei bilsaa muuten lukisi, niin tuon yhden kysymyksen teoria osuuden voi helposti opetella.
Ja jatko-opinto paikkaa haettaessa, saattaa myös sillä olla merkitystä mihin aineisiin on reaalissa vastannut, joten se kannattaa selvittää etukäteen.
Ruotsia ei kannata suostua opiskelemaan ollenkaan. Menette vaan porukalla lakkoon - massa on voimaa. Tämä pelleily saa jo loppua.
Niin kauan kun se on pakollinen aine ja ylemmässä korkeakoulututkinnossa on suoritettava ns. virkamiesruotsi, niin helpompi se on opetella ajoissa. Ja sitäpaitsi monissa valtion viroissa, pitää osata ruotsia, eikä se oikeesti oo mikään vaikee kieli.
Englantia ei kannata lukea kirjoituksiin yhtään, sillä lopulta koko homman ratkaisee kuitenkin muutama todella typerä kompa tai muu omituisuus.
No toihan pätee kaikkiin aineisiin :)) Toisaalta jos alkaa lukea kieltä vasta ylppärivaiheessa, niin alkaa olee vähän myöhäistä. Mutta touchi kannattaa pitää yllä, vaikka sitten kuluttamalla lukuloma telkkarin ääressä, katellen englantialaisia/amerikkalaisia tv-sarjoja :))
Äidinkielen otsikkoaineessa kannatta esittää omituisia ajatuksia. Kaiva toisinajattelija/vastarannankummajainen itsestäsi, ryyditä sanomaa (jos suinkin mahdollista) oudoilla sanavalinnoilla / rakenteilla...ja niin äikänmaikka kuin sensoritkin sulavat säkeisiisi.
Tämä tietenkin sillä varauksella, että osaat kirjoittaa oikeasti. Jos ei osaa käyttää hienoja rakenteita, niin tekstistä tulee vain vaikeaselkoista ja kliseistä, josta kyllä pisteet ropisee alaspäin. Tärkeintä molemmissa aineissa on kuitenkin muistaa kirjoittaa otsikon mukaisesti. Monia epäonnistuneita suorituksia on tullut, kun on kirjoitettu aiheen vierestä.
Ihan vilpittömästi: Onnea matkaan kaikille abituuruksille!
Samat sanat.
Ja muistakaa, ettei ne kirjoitukset määrää loppuelämää, mutta niissä on helppo tehdä siitä loppuelämän alusta hieman helpompaa :D
PS. Ja lukulomalla pitää kans rentoutua ja silloin on oikein sopiva aika käydä esim. keskiviikko-klubeilla ;)
PPS. Ja nää ajatukset on sitten kirjoitettu sillä mielellä, että halutaan siitä kokeesta se M tai enemmän. A:n tai B:n nyt voi saada jo sillai, että jaksaa kuunnella lukiossa jotain.
