Lukemisen arvoinen artikkeli laman syistä:
http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20011102KO20
Originally posted by Dani Cior:
Agreed, joitakin veromaksajia on pakko olla meidän eläkkeen maksamiseksi. Miten se hoituu parhaiten?
Sinänsä on hassua, että huippukorkean työttömyyden maassa pohditaan vakavissaan miten korjata uhkaavan pieni huoltosuhde. Laman aikana työelämästä karsittiin kaikki "turha" pois, jopa oli ajatusta että työttömyyden lisääminen parantaisi yritysten tehokkuutta ja siten kai kilpailukykyä. Samalla tultiin tehneeksi maa, jossa yhä pienempi joukko pyörittää työllään yhä suurempaa osaa yhteiskunnan toiminnoista. Automatisoidaan, muutetaan itsepalveluksi, rationalisoidaan... Esimerkiksi Keski-Euroopassa tyypilliset palveluammatit puuttuvat täältä kokonaan. Ihmiset pistetään palvelemaan itse itseään, siinähän sitä vähennystä työpaikkoihin tulee.
Nyt sitten käsissä on 300.000 työtöntä ja surkea huoltosuhde. Lapsikin ymmärtää että tällainen rakenne on kansantaloudellisesti katastrofaalinen. Eikä ongelma poistu sillä että yritetään työllistää hömppäpömppä-kursseilla. Useimmat pitkäaikaistyöttömät ovat jo pudonneet täysin työkyvyn ulkopuolelle, ja on vain pieniä mahdollisuuksia saada heistä koskaan veronmaksajia. Mutta ennenkaikkea, uusia työpaikkoja ei synny. Kun laman aikana työttömyys kasvoi ja etuja leikattiin, jäi kuluttajille keskimäärin yhä vähemmän rahaa käytettäväksi. Ja kansantaloudessa pyörivä raha nimenomaan luo niitä työpaikkoja. Pitkään hoettiin vain että kunhan vientiyritysten kilpailukyky saadaan kuntoon, niitä työpaikkoja rupeaa syntymään. Vaan nyt on takana 7 nousun vuotta, ja siltikin työttömyys on tuskaisen korkea. Suomessa unohdettiin kokonaan sisämarkkinoiden merkitys, kun pumpattiin rahaa vientiteollisuuteen mm. yritystukiaisilla. Lisäksi ientiteollisuuden nostamisen avuksi ay-liitot painostettiin maltillisiin tuporatkaisuihin koko 90-luvun ajan. Samalla ihmisten ostovoima taantui. Ja kun ostovoima taantui, sisämarkinat jämähtivät, eikä työpaikkoja syntynyt. Siitä tuli itse itseään ruokkiva kierre.
Jos oikein ilkeästi (mutta totuudenmukaisesti) sanoisi, sanoisin että ne vientiteollisuuteen pumpatut rahat päätyivät suurimmaksi osaksi osakkeenomistajien ja johtajien jo ennestään paksuihin lompakoihin. Maltilliset tuloratkaisut ovat olleet massiivinen tulonsiirto palkansaajilta yritysten omistajille ja johdolle. Vielä ihmetellään miksi tuloerot ovat kasvaneet koko 90-luvun! Mua ainakin henkilökohtaisesti vavahdutti se tieto, että 90-luvun aikana yli puolella väestöstä käytettävissä olevat varat asumismenojen jälkeen laskivat reaalisesti. Ja tässä ei ole siis inflaation vaikutusta mukana! Samalla rikkaimman desiilin käytettävissä olevat varat kasvoivat 40 prosenttia. Nyt jälkeenpäin ajateltuna tämä ei ole mikään yllätys, vaan looginen seuraus laman aikana ja sen jälkeen tehdyistä päätöksistä.
Nyt sitten uuden taantuman kynnyksellä hämmästellään että missä meni pieleen. Sinänsä jännä että silloin aikoinaan muistan kuinka suomalaisissa lehdissä polleana vertailtiin Suomen ja Ruotsin eri tapoja selvitä lamasta. Suomessa leikattiin ja työttömyys kasvoi, jolloin valtion menot saatiin hetkeksi kuriin. Ruotsissa valtio otti lisää lainaa ja teki kaikkensa jotta työttymyys ei nousisi. Aluksi näytti että Suomi olisi selvinnyt paremmin lamasta. Nyt kuitenkin on nähty, että se on vain harhaa. Laman leikkaukset loivat Suomeen pysyvän 200.000-300.000 työttömien armeijan, joka nyt joka vuosi syö hirmuisen summan valtiontalouden budjetista sekä työttömyysmaksuina että puuttuvina verotuloina. Puhumattakaan siitä mitä se on tehnyt yhteiskunnan henkiselle hyvinvoinnille... IMF:kin kehui Suomea hyvästä hevoskuurista. Vaan sen hevoskuurin myötä Suomi rakensi itselleen pysyvän kuristuspannan, joka nyt uuden taantuman kynnyksellä on vieläkin kuristavampi.
Mutta palatakseni tohon huoltosuhteeseen, suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle tuo siihen omat kommervenkkinsä. Vuodesta 2005 alkaen työvoimapula tulee kasvamaan. Todennäköistä kuitenkin on, että pitkään työttöminä olleista ei siinä vaiheessa ole tuota vajetta täyttämään. Pitkäaikaistyöttömät ovat "kadotettu sukupolvi" - heillä ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin odotella eläkeputkeen pääsyä. Ehkä siirtolaiset ovat ratkaisu tähän huoltosuhde-ongelmaan. Toisaalta Suomi on niin rasistinen maa, etten usko että ihan heti tänne otetaan siirtolaisia tekemään edes lähihoitajien tai siivoojien hommia, hommia joita suomalaiset eivät kuitenkaan itse halua tehdä...
Jotenkin on hassua että valtiovalta on esittänyt aina näihin päiviin asti "suuren lamatarinan" ikäänkuin siitä selviytymiselle ei ole ollut vaihtoehtoja. Nousukauden ajan on voitu uskotella että kyllä se nousu tästä vielä leikkaa työttömien määrää ja tasapainottaa valtion budjetin. Uskottiin sokeana yhteen mantraan - yritysten kilpailukyvyn parantamiseen - niin paljon että sen alttarille uhrattiin kaikki muu: tasainen tulojakauma, syrjäytymisen ehkäisy, oikeastaan koko hyvinvointivaltion idea. Ei ole tajuttu että kansantalouteen elvytystä tuovat ne tavalliset maitoa ja leipää ostavat palkansaajat, eivät osinkoja ja optiovoittoja käärivät yksittäiset rikkaat.
Suomi ei ole vieläkään selviytynyt lamasta. Tätä ei haluta ajatella, vaan työttömyys ja köyhyys on vaiettu kuoliaaksi. Mieluummin puhutaan teknokuplasta ja it-miljoonista, kuin niistä iänikuisista ja tylsistä työttömistä... Samalla kuitenkin tuo näkymättömien armeija nakertaa Suomen valtion budjettia ja pitää valtiovallan finanssipolitiikan liikkumavaran äärimmäisen pienenä. Suomi on ensimmäisenä EU:n valtiona syöksymässä taantumaan, ja juuri nyt sitä liikkumavaraa tarvittaisiin.
Hmm, tulipas aika pitkä vuodatus. Jotenkin vain minua itseäni on nyt viime aikoina lyönyt naamalle koko tilanteen kauheus. Itse vietin lama-ajan Munkkiniemessä perusporvarillisessa koulussa, suojatussa pumpulissa jossa lama näkyi vain kierrätettyinä koulukirjoina. Koskaan lähipiiriini ei ole kuulunut ketään joka olisi oikeasti ollut pitempään työttömänä... Työttömyys on ollut vain kasvottomia lukuja lehdissä. Ja sitten kun nousukausi alkoi, se alkoi kaikkein voimakkaimmin juuri siitä ympäristöstä jossa elin. Pörssikursseja tuijotellessa saattoi unohtaa että jossakin tuolla on oikeasti lähiö jossa joka toisessa perheessä on työtön. Oli helppo uskoa poliitikkojen vakuutteluihin että Suomi selvisi hienosti lamasta. Nyt kun sitten lukee lehtiä, katsoo dokumentteja, kuuntelee asiantuntijoita, yhä voimakkaampana kiteytyy mieleen ajatus: kaikki on ollut vain pelkkää lumetta, todellisuudessa poliitikot ovat tehneet ratkaisunsa päin helvettiä eivätkä nyt edes suostu myöntämään sitä.
Ja se ajatus masentaa ja ahdistaa minua suunntattomasti.
