Luuletteko, että nykyiset päihteet katoavat jonnekkin? Ne eivät ole uusia päihteitä, eivätkä ne katoa yhteiskunnastamme, vaikka niin toivoisimmekin.
en usko että ne mihinkään katoavat. mutta kuten sanottua, on jokaisen vedettä raja johonkin.
Koska ne ovat tulleet jäädäkseen ja ihminen on mikä on, niin käyttäminen tulee aina jatkumaan. Siksi meidän pitää pyrkiä minimoimaan haitat.
Mun mielestä osa minimointia on pitää substanssit tuomittavina.
Uskotteko kieltojen voimaan?
uskon. pitää olla säännöt joihin tyhmemmät turvaa. niinkuin minä. mikäli huumeet olisi laillisia, olisin luultavasti käyttäjä. tämä siksi että addiktoidun tavattoman helposti. ja en usko että kykenisin "kohtuu" käyttöön. siksi on hyvä että minunlaisiani heikkoja varten on pelotteita ja sääntöjä. ja meitä on paljon.
Eli jos narkki ostaa epäpuhdasta dousia ja delaa niin, voivoi, kuka pakotti ottamaan dousia? On muuten harvinaisen empaattinen lähestymistapa.Riippuvuuus on sairaus, jota voidaan hoitaa. Lakaistaanko teillä kaikki ongelmat maton alle siihen asti kunnes se koskettaa omaa ihanaa ja turvallista elämäänne?
hmmm... mitenkäs tässä nyt välttyy ylilyönniltä... totaa... kerronpa tarinan: lapsena mulla oli yks sellainen perhetuttu, olkoot vaikka "jaska". Jaska oli vähän taiteellinen, tosi mukava, herkkä ja se tykkäs piirtää... ja skeitata. meidän "ystävyys" loppui muuttooni(yms) joskus 9-11ikävuoden välissä.
15v se rupes sauhuttelee pilvee, sillai cool relax ja kaikkee sitä paskaa. myöhemmin se kuuleman mukaan kokeili jotain stydimpää(tietääkseni herskaa). jaskasta tuli punkkari. kun jaska oli jotain 18-19 oli sillä jo kaksi lasta ja heroiiniaddiktio.
tapasin jaskan yks kesä. oltiin silloin jotain parikymppisiä. jaska oli kuivilla. pelattiin hiukan roolipelejä. jaska oli mukava. oli ollut aina. vähän mä pelkäsin kun tiesin että se oli ollu narkki. ties mitä pöpöjä kantoi.
kesä meni. en jaskaa nähnyt enää. koskaan. jaska sortui taas herskaan, yritti tappaa vanhempansa haulikolla ja otti OD:n heroiinia. löytyi kuolleena asunnostaan.
sellainen tarina. että siinä näkökulmaa. ja empatiaa. en mä itkenyt kun kuulin mitä oli tapahtunut. en mä sitä sillai tuntenut. mutta elä pliis tule väittää ettenkö tuntisi empatiaa riippuvaisia kohtaan. ne on mulle ihmisiä joilla on vaan jokin mennyt pahasti vikaan.
Edelleen haluaisin tietää, vaikka sinun sauce, keinot vähentää huumerikollisuutta?
naiivia tai ei, uskon valistukseen. näytetään mitä on olla narkki, kuvat lehtiin etc. just EI lakaista ongelmaa maton alle. saati hyväksytä sitä.
uskon myös rangaistuksiin. mä en käytä pyöräilykypärää koska siitä ei saa sakkoja. mä käytän pyörässä valoa koska siitä saa jollei sitä ole. ymmärrät varmaan kärjistetyn pointtini.
mitään kikkakolmosta mulla ei ole tarjota huumerikollisuuden vähentämiseen. enkä usko että sullakaan. voisi tosin lisätä valvontaa rajoilla ja poliiseja kaduilla. joo, niin vois ainakin tehdä. poliiseista ei ole mitään haittaa jos ei ole mitä pelätä.