Tunteita, mieltä ja vartaloa värisyttävää musiikkia synnytetään jatkuvassa loopissa eteenpäin kehittyen, joten jo huomenna the lista parhaista träkeistä olisi vanha. Kohdistinkin siis katsantoni lähinnä träkkeihin, jotka ovat syystä tai toisesta sytyttäneet minut ensikuulemalla osan toimiessa ensimmäisinä tienviittoina matkallani edustettuihin tyylisuuntiin.
Löysin konemusan aika yksi yhteen samoihin aikoihin teknon kaupallistumisen ja ensimmäisten isompien teknohitten aikana, joten mukana on vähän kuin vahingossa osa oman aikansa ja genrensä hittejä - myöhemmin klasareita. Ennen internetsqua vaihtoehtomusaa sai oikeasti metsästää suurennuslasilla ja suurin osa ihastuksista olikin sattuman kaupalla löydettyjä. Aina ei tiennyt artistien tai träkkien nimiä ja tuli ihastuttua vain upeaan erilaiseen musiikkiin. Myöhemmin sitten todetakseen, että se pirun hyvä tuntematon biisi olikin joltain tuntemattomalta artistilta nimeltä Kraftwerk.
TOP TEN aikanaan kovimman vaikutuksen tehneet träkit aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. Suluissa alkuperäinen julkaisuvuosi ja vuosi (jos eri) jolloin kyseisen biisin ekan kerran kuulin.
1. Michael Jackson - Smooth Criminal (1988 / 1989)
Silloin joskus tämä iski ihan biisinä, mutta jälkikäteen käsitän miksi Smooth Criminal jätti jälkensä. Kuulin sen ensimmäisen kerran kuusnepan jollain musakokoelmalla, joka innosti myös alkuperäisen jäljille. Erityisesti miellyttää Jackon tyyli hukuttaa vokaalit osaksi äänimassaa. Äijä osaa laulaa tyylilleen sopivalla tavalla. Uusista artisteista Pharrel Williamsin otteissa on hivenen samaa kuin Jacksonilla. Biisi on kasattu äänen ehdolla jättäen vokaalit kuin koristeeksi rytmikkään ja melodisen maton päälle. SC koukuttaa edelleen ja silloin aikoinaan sai myös popin näyttämään mielenkiintoiselta kentältä. Elektromaisia housefiiliksiä melkeinpä.
2. Afrika Bambaataa - Planet Rock (1982 / 1989)
Saattoi olla että koin tämän ensi kertaa MTV:n tai VH1:sen kautta vuoden 1989 The Return to Planet Rock versiona, mutta yhtä kaikki se oli erikoisuus joka sykähdytti sillä mitään vastaavaa en ollut aiemmin kuullut. Planet Rock oli vahvin ensisykäys tutkia uutta musiikkivaltakuntaa. "Mitä on tämä outo konemainen musiikki?" Rockmainen ote yhdistettynä vapaasti viljeltyihin sampleihin ja härösti vokoodattuun vokaaliin sopivan kömpelöllä konemaisella otteella ja tarttuvalla rapilla tekivät ja tekevät tästä persoonallisen herkkupalan. Innoitti osaltaan myöhemmin tutkimaan hip-hopin tarjontaa. Vahvat stringit kruunaavat kontrastia täynnä olevan tunnelman.
3. Human Resource - Dominator (1991)
Aikalailla ensimmäinen teknobiisi, jonka kuulin. Sitä ennen taisin jotain italoxtacy anthemeita kuulla, mutta Dominator dominoi heti aivan omassa luokassaan. Näihin aikoihin musiikki kannatteli itse itseään kun tietoa ei paljoakaan ollut saatavilla. Dominatorin kova biitti ja rankka ote tarttuvan provosoivaan teknolyriikkaan ottivat pihteihinsä. "wow, toistoa ja vokaalit osana äänimassaa". Siinäpä uudenlainen konsepti! Näinhän se meni kun vähän etsi
"I'm bigger and bolder and rougher and tougher - in other words sucker - there is no other! - I'm the one and only Dominator" Tästä biisistä on myös tehty julmetusti remixejä. Siinäpä sitä olisi oiva keräilyharrastuksen kohde.
4. 808 State - Pacific State (1989 / 1992)
Pacific State tunkeutui tajuntaani eniten juuri korvia ja mieltä hivelevän saxofonin vuoksi. Samoin sielukkaat padit koskettivat omaan äänitajuntaani herkistäen entisestään omaa musiikillista luomishalua. Elävä äänimaailma ja hivelevä keinotekoinen lintuääni olivat jotain nerokkaan erilaista. Tämä on jäänyt mieleen eniten ehkä yksittäisten ääniensä ja pikkujuttujensa vuoksi, vaikka tunnelma se aluksi liimasi kuuntelemaan. Vapauttava tunnelmien herättäjä ja alitajuisesti minulle vahva kokemus.
5. Cosmic Brain - Far From A River (1992)
Messevää rankempaa junkkaa / breikkiä. Dynaaminen voimakas träkki värisyttävällä, jostain sämplätyllä naisvokaalilla. Uudenlaista vaihtoehtomusiikkia aikoinaan ja kaverit ihmettelemässä mitä ihme skeidaa sä kuuntelet. Jungle iski teknon ohella ja tämä oli niitä ekoja junkkabiisejä, jotka kolahtivat lujaa. Tuhti breikki iskevän basarin kanssa ja euforisella vokaalikoukulla nostivat tämän esiin. Tämä oli muuten kategorisoitu silloin joskus hardcoreksi. Far From A Riverissä on sellaista ruohonjuuritasolle menevää vetovoimaa. Mikään yksittäinen koukku, soundi tai breikki ei jyllää insinöörin tarkkuudella vaan biisi soljuu eteenpäin eläväisen oloisesti. Energinen biisi ja vokaali painuu mieleen.
6. Aphex Twin - On (U.S. edit?) (1993)
Kyseessä ei ole "kiintiö-AFX-pakko-saada-joka-top-listalle" valinta vaan yksi ensimmäisistä syvä-basso-biiseistä joita olen kuullut. Silloin konemusa oli aika hämärän peitossa eikä nimi Aphex Twin sanonut mitään. Eniten Onissa iskee todella syvä basso. Tätä kun luukuttaa kunnon bassotoistolla niin johan seinät värisevät. Nimeomaan U.S./videoversio on se paras ja peittoaa originaalin. Parasta Onissa on rankka basso ja biitti yhdistettynä euforiseen kauniiseen melodiaan ja ambientjuttuihin ja satunnaisiin ääniklippeihin siellä täällä. Video on myös mielenkiintoinen.
7. Art Of Trance - Cambodia (1994)
(mahdollisesti joku remix, sama versio kuin HUGE TRANCE kokoelmalla)
Ehkäpä kaunein ja koskettavin deeppi trancesyvänne, jonka olen kuullut. Ajaton tajunnan penetroija hypnoottisella melankolisella melodiallaan ja yksinkertaisella, mutta toimivalla rakenteellaan. Syvä eteerinen melodia kosketti ensi kuulemalla ja synnytti halun samoilla myös trance- ja goalaitumilla. Cambodia ilmestyi mm. 4:n CD:n aneemisesti pakatulla, mutta sisällöllisesti timangilla HUGE TRANCE kokoelmalla.
8. Björk - Hyperballad (1996)
from the top of the mountain... Hyperballad niittasi Björkin lopullisesti tietoisuuteeni ja on jäänyt mieleen juuri siksi. Vaikkei Hyperballad olekaan ehkä Björkin paras biisi, niin tässä kuitenkin lumosi ekleettinen rohkea ote ja eritoten biisin kehitystä tukeva nerokas lyyrinen kuljetus, joka puhuttelee todella vahvasti. Aistin todella herkästi kipinän ja ajatukset tämän träkin takana. Avautuu ehkä aivan toisin ei-artisteille. Jälkikäteen tuo kipinän tunne on vain vahvistunut. Rytmi, kauniit melodiat ja vahva lauluääni pehmeän Massive Attackmaisen basslainin kanssa ovat tässä kohdallaan. Kokonaisuuden toimivuus, rohkeus ja ekleettisyys yhdistäen poppia, elektroa, teknoa ja soulia tekee Hyperballadissa vahvan tunteikkaan ja inspiroivan kokemuksen. Tämä on ainoa kuulemani biisi, josta olen oikeasti kateellinen. Lohduttaahan se toki vähän, etten ole islantilainen naislaulaja.
We live on a mountain
Right at the top
There's a beautiful view
From the top of the mountain
Every morning I walk towards the edge
And throw little things off
Like:
Car parts, bottles and cutlery
Or whatever I find lying around
It's become a habit
A way
To start the day
I go through all this
Before you wake up
So I can feel happier
To be safe up here with you
It's early morning
No one is awake
I'm back at my cliff
Still throwing things off
I listen to the sounds they make
On their way down
I follow with my eyes 'til they crash
Imagine what my body would sound like
Slamming against those rocks
When it lands
Will my eyes
Be closed or open?
I go through all this
Before you wake up
So I can feel happier
To be safe up here with you
9. Atari Teenage Riot - Revolution Action (1999)
Varsin myöhään löysin Atari Teenage Riotin lähinnä tuttujen suosituksesta ja Alec Empiren kautta. Revolution Action pongahti esiin hardcoremassasta hakaten hammerilla aivoon (siis trash / metal hardcore / punk / digital hardcore tms). Pelkkä äänimassa, noise on myös kiehtonut minua skidistä lähtien ja tämän träkin idea ja koneellisesti tuotettu biitti ja noise rankan skittariffin kanssa jättivät nälän saada lisää samaa. ATR:n musa muutenkin oli se ensimmäinen vahvin innoittaja tutkia mitä mielenkiintoista metallihooceepuolelta löytyy. Myöhemmin kun näin videon niin sekin jäi yhtenä parhaista musavideoista mieleen ja toi tunnelmaltaan hieman AFX:n Come To Daddyn mieleen.
10. RZA - Fast Shadow (1999)
Hip-hop oli toki jo aiemminkin iskenyt ja Wu-tangkin tuttua, mutta Fast Shadowin bongasin Ghost Dog leffasta ja se jäi vain jotenkin mieleen. Leffakin tuli katsottua uudestaan ihan vain hyvän soundtrackin vuoksi. Mitenkään erikoinen träkki tämä ei ole ja parempaakin olen kuullut. Silti erilaisuus biitissä ja tunnelmassa herätti tutkimaan laajemminkin nykyhiphopin tarjontaa. Rytmi on rapille epätyypillisesti aika suoraviivainen ja jotenkin militaristinen. Rytmikkyys ja hypnoottinen melodia osuvalla lyyrisellä otteella jättivät jälkensä.
Kun tätä top kybä listaa mieleenjääneistä träkeistä tutkailee, niin ehkä yhdistävin tekijä on ekleettisyys. Jokainen biisi yhdistää jollain tavalla vanhaa ja uutta tai jotain eri tyylejä.
Kuten varmaan jokaisella, tuo on yksi tiukasti rajattu poikkileikkaus. Muita mieleenpainuneita omalla tavallaan säväyttäneitä, mutta tältä top ten listalta dropanneita träkkejä ovat mm. Cubic 22 - night in motion, L.A. Style - James Brown Is Dead, Genetic - Trancemission, KRS-1 - KRS-1, Bad Company - Nine, Ed Rush & Optical - Wormhole, Westbam - Celebration Generation, The Prodigy - Charlie, Justin Timberlake - Rock Your Body, Autechre - Basscadet, Notorious Big - Hypnotize, Jeff Mills - The Bells, Massive Attack - Butterfly Caught ja Röyksopp - Eple sekä kaikki biisit KAOS Theory 2:sta ja 4:sta, mm. The Dark Syndicate - Do It Jah, M R M - Walking In Memphis (Club Mix).
-
Parhaat träkit taasen? Aika wasted time sellaista yhtä definite listaa kasata, mutta tuskin olisi yksi yhteen ylläolevan kanssa. Kuriositeettina tietty voisi ehkä mennä vaihtuva lista
.
