äänirasiat

Eli yhteenvetona voisi sanoa että taajuusalalla ei yht'äkkiä ollutkaan niin suurta merkitystä kun sellaisia taajuuksia ei itse kiekosta saa irti.

Mutta tottakai jos kiekko on laadukas niin hyvällä rasialla soundi on loistavaa.

Samaa mieltä. Eihän se olekkaan ainoastaan siitä taajuusalueesta kiinni. Tai on, jos alue loppuu sinne 2..5 kHz paikkeille, saattaa saundi kuulostaa tunkkaiselta.

Enemmän on lie merkitystä säröarvoilla, häiriöetäisyydellä jne, vaikkeivät nekään kaikkea kerro.

Saundiin vaikuttaa myös rasia-äänivarsi-yhdistelmän ominaisresonassit, jotka muodostuu ylä- ja alapäihin (molempiin tulee korustumat). Se miten voimakkaita ja millä taajuuksilla nämä sijaitsevat. Ainakin hi-fi puolella valmistajat yrittävät mitoittaa tamineensa niin, että nämä jäisivät audiokaistan ulkopuolelle (20...20 000 Hz). Eli vaikka rasia soi hyvin yhden äänivarren kanssa, se voi soida huonosti toisen kanssa ja päinvastoin..

Toki, niinkuin mainitsit, monesti itse levyn kaiverruksessa on jo parantamisen varaa ja huono saundinen levy saattaa kuulostaa paremmalta vähemmän tarkan rasian kanssa. Tällöin rasia ei paljasta kaikkia kaiverruksen virheitä.

Terveppä terve!

Nyt on sitten vertailtu rasioita, jotka monia varmasti kiinnostaa:
Shure M35X
Shure Whitelabel

Alkuun kiitokset Zebir:lle, joka otti excursio-reissulle mukaan omat whitelabelit jotta pääsin koeajamaan.
Soittolaitteistona toimi:

Soitin: Technics sl-1200mk2
Mikseri: Pioneer djm-300
Päämikseri: Behringer Eurorack Mx2004A
Jakosuodin: DBX 223
Vahvistimet: 2kpl Pioneer A-656
Yläpää: Dynamis DS 822 D (Prototype, Enclosure: Closed)
Alapää: 2x HAD SW115XPL

Hurjasta laitevuoresta huolimatta soundit oli selkeästi erilaiset keskenään.
Aikaisemmasta vertailusta poiketen valitsin soitettaviksi biiseiksi raitoja House-puolelta. En myöskään äänittänyt niitä (Sound Blaster 128 sotkee kaikkein eniten tota pakkaa) koneelle.

Testatut biisit:

1. Maria Nayler - Naked And Sacret (Gregorios Mix)
2. Cerrone feat. Jocelyn Brown - You Are The One (Jamie Lewis Nu Flavas Mix)
3. Nuoska - Sunny Sunday (Nuoska's After Sun Mix)
4. Byron Stingily - Sing A Song (Mousse T's Original Mix)
5. Alena - Turn It Around (Jack Russel Tricky Disco Mix)



House on sen verran vaativaa musiikkia äänentoistolle ja soundille, että erot suorastaan kaivautui esille (täyteläisempää musiikkia kuin esm kiksut tai polkat jotka ei vastaavanlaiseen vertailuun sovellu laisinkaan).

Kuuntelijoita oli kaksi kappaletta, molemmat huomattiin aivan samat piirteet rasioissa :)

Sitten itse vertailuun:

Whitelabel:

Alapään toisto:
Whtlb korostaa koko bassokaistaa selvästi. Soundi pysyy kuitenkin jokseenkin siedettävästi kasassa. Lievää ärsytystä aiheutti levyt, joissa bassopää on muutenkin hieman korostunut (Maria Nayler, Alena). Basso jättää hitusen muuta soundia varjoon. Basso on soundillisesti pehmeä, eikä kumise kuultavasti. Napakasta iskusta ei aivan sanan varsinaisessa merkityksessä voida puhua, mutta löysä alapää ei kuitenkaan ollut (toisin kuin itselläni tällä hetkellä). Alapää ei myöskään ollut epätarkka, muttei myöskään varsinaisesti hurjan erottelevakaan. Pehmeän korostunut.
Pitkässä basarissa jälkisointi jäi selvästi soimaan. Bassopää saisi olla vaimeampi ja napakampi.

Keskiäänet:
Keskiäänien osalta löytyi myös mielenkiintoiset erot. White ei selkeästi ole tehty rasiaksi jolla soitetaan laulettua musiikkia. Laulut jäi kaikissa ääninäytteissä selvästi verhon taakse. Tumman soundin huomasi laulun osalta jo ilman vertailua. Selkeimmin tunkkaisuus oli havaittavissa naislaulajien osalta.
Pianot taas soivat erittäin selkeästi ja varsinkin heleästi. Pianoja oli varsin ilo kuunnella. Pianojen jälkisointi tuli myös hyvin esille whiten kanssa. Toimi hyvin!
Torvisektion (Saxofoni, Nuoska) kohdalla vaivaisi todella vieno tunkkaisuus. Torvet jäi hitusen taka-alale. Sama oire tuli esille myös synth-tyyppisen soittimen kanssa. Kyseessä on kuitenkin niin vieno vaimentuma, ettei sitä ilman vertailukohtaa edes kunnolla huomaa.

Diskantit:
Diskanteissa oli melkoisen tasapainoinen soundi. Kovin diskanttipitoisia levyjä ei ajan puutteen vuoksi ehditty kuuntelemaan, mutta vieno erottelun puute jäi alitajuntaan. Kuitenkin soundi kokonaisuudessa oli diskanttien osalta erittäin miellyttävä. Ainoastaan haitsujen yläpuolelle jäi jokin epämääräinen vieno soundi, joka muistutti triangelia (molemmat kuultiin tämä vaimeasti). Huomattiin se Nuoskan sunny sunday raidasta, ja jostakin toisesta. Yläpää soi melko rouheasti ja hyvin, muttei kuitenkaan säväyttänyt erottelulla tai erinomaisuudella (toisin kuin heleä piano).
Erottelevaa soundia ja heleyttä olisi kaivannut lisää.

----

Shure M35X:
Testi keskittyi lähinnä Whitelabelin soundin tutkimiseen, M35X toimi lähinnä vertailukohtana.

Alapää:
Alapään soundia kuvastaa ehkä parhaiten termit napakka ja kumea.
Pitkää jälkisointia tai korostusta ei ole. Basso tulee melko puhtaana ja värittömänä. Ainoa värittävä ominaisuus oli vieno kumina yläbassoissa.
Alabassoa kaipaisi lisää ja kuminaa pois.

Keskiäänet:
Laulu toistui M35X heleästi ja erottelevasti. Varsinkin naislaulajia oli ilo kuunnella. Laulu ei missään tapauksessa jäänyt taustalle, vaan tuli jokaisesta ääninäytteestä selvästi esille.
Piano taas tuotti vienon pettymyksen jääden taustalle kaikissa ääninytteissä. Vaikutti kuin verho olisi vedetty kaiuttimen eteen. Whitestä tuttu heleys ja erottelevuus oli kadoksissa.
Torvet soivat aavistuksen verran heleämmin ja selkeämmin M35X:ssä kuin Whitessä, ero oli todella pieni.
Synth-tyyppiset soundit soi jonkin verran selkeämmin m35X:llä, mutta ei paljoa. Suurimmat eroavaisuudet löytyi pianon ja laulun kohdalla (verrattuna Whiteen)

Diskantit:
Sanoin aiemmin, että Ortofonin DJ E:ssä oli kova diskantti, vähän kuin halpaan PA:han vertaisi. Samanlainen ero löytyi M35X:n ja Whiten kohdalla.
M35X:n diskantti on kova ja terävä, tosin em. triangeliääni haitsujen yläpuolella ei erottunut niin selkeästi (muut diskantit varmaan peitti soundin). Diskanttipuoli on m35x:ssä jonkin verran liian raaka, pehmeyttä lisää. Heleys puuttui myös diskanttipuolen toistosta.

---

Summa Summarum:

Molemmat rasiat olivat täysin erilaisia soundiltaan. Kehuttu M35X peittosi Whitelabelin selvästi Laulujen osalta (tämä ei jättänyt mitään arvailujen varaan). Mutta toisaalta hävisi yhtä selkeästi pianojen osalta.
Bassopäät oli molemmissa täysin eri planeetalta.
Whiten muhkea, korostunut ja pehmeä soundi varmasti vie monen sydämen. Kun taas M35X:n napakka, vienosti kumiseva alapää vie tarkkaa soundia hakevan ajatukset mennessään.
Diskanttipuoli oli myöskin täysin erilainen. M35X soi terävän ja kovan oloisesti, kun taas White huomattavasti tasapainoisemmin, ei kuitenkaan heleästi tai erottelevasti..

Mikä rasia itselleni kelpaisi:
Molempien yhdistelmä basso ja keskiäänien osalta. Kumpikaan ei vakuuttanut diskanttipuolella. Siihen tosin vaikuttaa myös se, että levyt oli 33rpm, ei 45rpm.

Jos tämän vertailun perusteella pitäisi rasia valita, en todennäköisesti valitsisi kumpaakaan (mikäli etsisin lähes täydellistä soundia). Jos jompikumpi pitäisi valita, niin kallistuisin M35X:n puoleen. Bassokorostus ei koskaan ole ollut miun suosikkeja, laulu taas on.
Kumman sinä ottaisit? Veikkaisin, että Whitelabelin :)

EDIT: Yksi asia tuli vielä mieleen. Whitelabel keräsi selvästi enemmän pölyä neulan alle kuin M35X. Pöly oli tosi pienirakeista tavaraa, joten varmaankin kaivoi sen uran pohjalta esille.

---[clip] koko stoory [/clip]---

Tarkkaa työtä.. .vielä, kun päälle käsittelisit ns. warp -ilmiön ja miten se liittyy itse levyihin sekä Ortofoniin niin olisi asiat käsitelty hyvin laajasti.

Big UP!! :)

Tarkkaa työtä.. .vielä, kun päälle käsittelisit ns. warp -ilmiön ja miten se liittyy itse levyihin sekä Ortofoniin niin olisi asiat käsitelty hyvin laajasti.

Nyt menee kyllä ohi ja korkeelta :eek:
Ei o moinen termi tullu ikinä vastaan missään.. paitsi Star Trekissä.
Concordekaan ei tainnu yltää ku vähä yli 1 mahcin :D

Nyt menee kyllä ohi ja korkeelta :eek:
Ei o moinen termi tullu ikinä vastaan missään.. paitsi Star Trekissä.
Concordekaan ei tainnu yltää ku vähä yli 1 mahcin :D

Hmm.. kyse ei ole Star Trekistä.. itsekin naureskelin sitä aikaisemmin. :)

Mutta ilmiö juontaa juurensa jonnekin 70-luvun lopulle ja 80-luvun alulle.. ja patentin omistaa Ortofon. Luin aikaisemmin asiasta artikkelin joskus 80 ja 90 luvun vaihteessa, kun kiinnostuin levareista ja niiden tekniikasta. Näin äkkiseltään asiasta ei hirveästi löydy asiaa netistä, mutta on yksi suuri ja merkittävin patentti / syy mnkä takia Ortofonin Concorde sarja mukaan lukien OM sarja näyttää siltä, kuin se nyt on. Samalla muiden kilpailijoiden tuodessa samanlaisia ratkaisuja markkinoille (Stanton, WhiteLabel,..).

No joo tällähetkellä moni ajattelee, että kyseinen juttu on vain, että: "Hei noi on siistit". MUTTA kyseinen ominaisuus on oleellinen, kun puhutaan levynseurannasta esimerkiksi.

Kyseistä ilmiötä on useanlaista... ainakin "lip warp", "dish warp"... hakusanoiksi googleen. En nyt heti noita muista mitä ne oli... mutta kuhan löytäis esim. jostain divarista vanhan kirjan joka käsittelee levysoittimien tekniikkaa niin asiaan voisi taas syventyä.

Näin viimeisenä "työtehtävänä" annan vinkin, että vertaile hyvin prässätyn levyn ja mutkaisen levyn uranseuranta ominaisuuksia perinteiselllä 'möykyllä' sekä sitten Ortofonin Concordella. Ottaen testissä huomioon se seikka, että äänivarsi on säädetty oikein kummassakin tapauksessa.. eikä ole kallistunut kyntöauraksi. Tässäpä hieman pohtimista... :)

No joo.. homma on hieman matemaattinen niin, kuin esim. äänivarsien S-, J- ja suoran vertailu, kun puhutaan kulmavirheistä jne. jne.

Ja sitten tuli vielä yksi mahdollinen vertailuseikka mieleen:
Nuo äänirasioden ja neulojen rakenteet ja materiaalit. -> vaikuttaa äänen laatuun sekä sävyyn. Kaikkihan sen nyt tietää, että neulana on ns. 'timantti', mutta siitä eteenpäin...

ps. tästä sitten päästäänkin sellaiseen ihanteelliseen settiin... joka on jo keksitty tuolla 70-80 luvun vaihteessa. :hearts:

- Stoori -

Hmm.. Pitänee jostain löytää jotain vainhoja "hifi-oppaita" joissa käsitellään levysoitin- ja äänitekniikkaa hieman perusteellisemmin, kuin näissä uusissa versioissa. Ei ole tullut tosiaan moista asiaa vastaan. Toiseksekin, onko se olennaista näin dj:n silmin katseltuna, niin sitä epäilen kyllä aika pitkälle.

Eniten porukkaa kiinnostaa neulan seuraavat ominaisuudet. Uralla pysyminen cuetuksessa ja tärinässä, Soundi, Kestävyys. Mitä sitten eniten painottaa johtanee neulan valintaan.

Nyt googlettamaan :)

- Stoori -

Eniten porukkaa kiinnostaa neulan seuraavat ominaisuudet. Uralla pysyminen cuetuksessa ja tärinässä, Soundi, Kestävyys. Mitä sitten eniten painottaa johtanee neulan valintaan.

Nyt googlettamaan :)

Joo.. siis tuo warp vaikuttaa kyllä uranseurantaan, kun puhutaan pelkästään siitä eikä toisesta warpista, joka liittyy taajuuksiin ja ääneen.

Tuo äänirasioiden rakenne neuloja myöten (pois lukien se 'timatti') vaikuttaa kanssa äänen 'kuvaan' ottaen huomioon alapään ja yläpään toistot.

MUTTA onko sillä sitten merkitystä itse Dj toiminnan kannalta on asia erikseen.. tietenkin jos aletaan vertailemaan ominaisuuksia tarkempaan (esim. levysoittimien moottorin vääntö) on siinä vaiheessa jo rinnastettavissa nämäkin asiat vertailuun.

Laita vaikka privaan linkkejä, jos löydät jonkin hyvän sivun asioista.. :)

Tuo äänirasioiden rakenne neuloja myöten (pois lukien se 'timatti') vaikuttaa kanssa äänen 'kuvaan' ottaen huomioon alapään ja yläpään toistot.

tietenkin jos aletaan vertailemaan ominaisuuksia tarkempaan on siinä vaiheessa jo rinnastettavissa nämäkin asiat vertailuun.

Melkein voisi olettaa, että dj-käytössä käytetään muutamaa eri tyyppistä timanggi-ratkaisua neuloissa. Skrätsille omat, perusneuloille omat, ja niille "top"-rasioille omat. Käytettävät neulat kuitenkin joutuu väkisinkin niiiiin paljon kovemmalle koetukselle kuin hifineulat, että osan "hifi-termeistä" voi heittää kyllä romukoppaan jo ihan suosiolla :D

Melkein voisi olettaa, että dj-käytössä käytetään muutamaa eri tyyppistä timanggi-ratkaisua neuloissa. Skrätsille omat, perusneuloille omat, ja niille "top"-rasioille omat. Käytettävät neulat kuitenkin joutuu väkisinkin niiiiin paljon kovemmalle koetukselle kuin hifineulat, että osan "hifi-termeistä" voi heittää kyllä romukoppaan jo ihan suosiolla :D

Jep.. näinhän se on, noiden neulojen kanssa.. E ja S. Mutta nyt en sitten tarkoittanutkaan ainoastaan tuota 'hiontaa'. :D

"Hifi-termit".. jep.. jep. :cool:

Jep.. näinhän se on, noiden neulojen kanssa.. E ja S. Mutta nyt en sitten tarkoittanutkaan ainoastaan tuota 'hiontaa'. :D

Mie en edes puhunu hionnasta.. Vaan ihan teoreettiselta pohjalta sen neulan materiaalia. Veikkaisin, että materiaalit on eri, kun kyseessä on tavallinen s:ä, ja skrätsineula (jotka myös ovat aina S:iä). jne.

Mie en edes puhunu hionnasta.. Vaan ihan teoreettiselta pohjalta sen neulan materiaalia. Veikkaisin, että materiaalit on eri, kun kyseessä on tavallinen s:ä, ja skrätsineula (jotka myös ovat aina S:iä). jne.

Ok.. sitähän mie tarkoitin kans, mut taisin ymmärtää hieman väärin tuossa aikaisemmin. :)

gradoista

eli hankin tuossa reilu kuukausi sitten yhden gradon dj-200 rasian. odotukset oli korkealla ja kovasti jouduin sitten pettymäänkin. rasia ei todellakaan täytä dj-rasian vaatimia kriteerejä. saundi on kyllä ihan kohdallan vaikkakin tämäkin suhteellista kun ei oikein tiedä verratako dj-rasioihin vai hifi-rasioihin mutta mutta...neulan pysyminen uralla on ongelma. neulan varsi (cantilever) on liian heiveröinen ja varren vaimennus riittämätön jonka seurauksena ärsyttävää hyppimistä. ihanne olosuhteissa (uusi levy ja hyvälaatuinen prässi, ei kiirettä ja suurempia cuetteluja) toimii joten kuten mutta kun olosuhteet heikkenevät (huono prässi/LP, kiire ym. vauhdikkaampi dj-toiminta) rasia muuttuu epäluotettavaksi. cuetettuaan kappale kohdalleen luureissa täytyy dj.n voida luottaa että neula on vielä hetken päästä oikealla kohdalla vaikka välillä monitoroikin vaikkapa masteria. näin ei ole gradon kanssa. kivasti soiva rasia mutta ei mielestäni kyllä dj käyttöön. kai se on hyväksyttävä että käsitteet dj ja hifi eivät voi kohdata.

Heippa taas.

Vertailukohteina tällä kertaa Shuren M44g ja Ortofonin Nightclub E. Ensimmäinen rasia maksaa noin 50e, jälkimmäinen noin 100e
Eroa niillä oli kuin yöllä ja päivällä. Vertailurasiana molempiin on käytetty Shuren M35X:ää

Nightclub E:t lainattu Gorggilta.

Poikkeuksena edellisiin vertailuihin, vedin levysoittimet suoraan mikserin linjasisääntuloon (en siis phonoon), sieltä suoraan jakosuotimeen (behringerin mikseri jäi välistä), ja vasta vahvistimissa phono-signaali muunnettiin ja vahvistettiin.
Ero vanhan hifi-vahvistimen ja pioneerin djm-300:sen riaa-muuntimissa oli kyllä selvästi kuultavissa, eikäm varmaan tarvi kertoa kumman kautta soi paremmin..

Soitin: Technics sl-1200mk2
Mikseri: Pioneer djm-300
Jakosuodin: DBX 223
Vahvistimet: 2kpl Pioneer A-656
Yläpää: Dynamis DS 822 D (Prototype, Enclosure: Closed)
Alapää: 2x HAD SW115XPL


Testatut biisit:

1. Maria Nayler - Naked And Sacret (Gregorios Mix)
2. Cerrone feat. Jocelyn Brown - You Are The One (Jamie Lewis Nu Flavas Mix)
3. Nuoska - Sunny Sunday (Nuoska's After Sun Mix)
4. Byron Stingily - Sing A Song (Mousse T's Original Mix)
5. Alena - Turn It Around (Jack Russel Tricky Disco Mix)
6. Eddie Amador - House Music

Shure M44g (Vertailurasia Shure M35x):

Bassopää:
Basso tuntui olevan kohtuullisen toimiva paketti. Korostumaa oli, mutta se ei suunnattomasti pistänyt korvaan. Häiritsevin tekijä oli yläbassojen osalta pieni korkeampien äänien peittäminen. Levyissä joissa alapää on korostettu, kiipeää bassotoisto selkeämmin muiden soundien päälle.
Bassopää soi voimakkaammin myös alemmas kuin M35X:llä. Muistikuviin verraten basso oli myös paremmin hallinnassa kuin whitelabelilla.

Keskiäänet:
Rasiassa oli keskiäänet todella selkeät. Selkeyteen toisaalta miinuspuolena vaikutti rasian kuivahko toisto. Keskiäänistä jotenkin puuttui eloisa soundi melkein kokonaan. Heleys oli myös hieman puuttellinen. Vaikka esimerkiksi torvisoundit erottui todella selkeästi muusta toistosta.
Pianotoistossa ei myöskään erottelevuuden kannalta valittamista. Keskiäänialueella toimivat soittimet nousivat kautta linjan selkeästi pintaan, valitettavasti soundi oli se kuivahko ja eloton.

Diskantti:
Rasian kompastuskivi löytyy yläpään toistosta. Diskantti oli karhea, kovahko, hieman raaka, ja oli myös selvästi pintaan nouseva verrattuna muihin soundeihin. Erottelusta ei kuitenkaan voi puhua. Vaikka hihatit tuli kovasti pintaan, oli ne melkosta sekasotkua. Toistosta ei saanut eroteltua kunnolla eri haitsu-soundeja, vaan toisto lyttääntyi kuin yhdeksi paketiksi.
Neula myöskin toisti 's'-äänteet, ja lautaset (lähinnä Crash) epämiellyttävästi särähtäen. Jos levyn prässi oli muutenkin S:ää säristävä, pisti neulan soundi niin pahasti korvaan että pois alta varret ja neulapainot.




Ortofon Concord Nightclub E (vertailurasiana Shure M35X):

Bassopää:
Ortofonin Pro:n soundia aikaisemmin kuunnellena bassopää oli positiivinen yllätys. Bass-linet soi selkeästi, eikä "jälkikaiuntaa" juurikaan esiintynyt. Toisto oli kaukana korostuneesta. Välillä jäi pientä vaikutelmaa, että basso olisi ollut vienosti tynnyrimäinen. En kuitenkaan mene siitä takuuseen.
Bassopää ulottuu ihan alas saakka ja toisto pysyy myös hyvin kasassa.

Keskiäänet:
Pääsääntöisesti rasian äänimaailma oli hyvin eloton. Kaikki toistui selkeästi ja erottelevasti, mutta heleys ja eloisuus puuttui aika hyvin. Keskiäänissä rummut myös hieman lyttääntyi kasaan, eikä esm clapseista aina irronnut samanlaista napakkuutta kuin verrokkirasiasta. Instrumentit nousi hyvin esille (pianot, torvet, laulut), mutta sama vieno kuivuus ja kovuus vaivasi toistoa. Ääni ei ollut kovin heleä.
Jos M35X:ää kuvailisi sanoilla lämmin, niin Nightclub olisi silloin kylmä. 'S':t ei myöskään sihahtaneet aivan niin voimakkaasti kuin M35X:llä.

Diskantipuoli:
Diskanteissa ei juurikaan ole valittamista. Sama vieno kovuus kuului täältä, mutta erottelevuus oli m44g:hen verrattuna ihan toiselta planeetalta. Välillä hihatit tuntui tulevan hieman ylierottelevasti. Siihen varmaan vaikutti kovahko toisto (pehmeyden puute).

Jälkikaiuntaa ei juurikaan tällä rasialla ole. Toistaa sen mitä levyssä on värittyen kuitenkin kovaksi ja kuivaksi.

---

Summa summarum:
Jos m44g:tä vertaa suoraan Nightclubiin, häviää se sille kaikin puolin. Basso on korostunut ja epäselvempi, keskiäänet selvästi kuivempia ja elottomampia, diskantti on jotain ihan järkyttävää. Ei erottele haitsusoundeja, ja säristää S:ää ihan älyttömästi.
Nightclub taas on paljon erottelevampi ja "cd'mäisempi" kuin m44g.

Kuitenkin (ainakin omaan korvaan) M35X pesi molemmat rasiat juuri elävyyden avulla (m44g:n kyllä muutenkin). M35X:n miinuksiin kuuluu kyllä ehdottomasti vaimeampi toisto keskialueella verrattuna kumpiinkin kilpakumppaneihin, toisaalta keskialue soi kuitenkin luonnollisemmin.

Soitin: Technics sl-1200mk2
Mikseri: Pioneer djm-300 (Line in sisääntulo)
Jakosuodin: DBX 223
Vahvistimet: 2kpl Pioneer A-656 (Riaa-muunnos vasta vahvistimessa)
Yläpää: Dynamis DS 822 D (Prototype, Enclosure: Closed)
Alapää: 2x HAD SW115XPL


Testatut biisit:

1. Maria Nayler - Naked And Sacret (Gregorios Mix)
2. Cerrone feat. Jocelyn Brown - You Are The One (Jamie Lewis Nu Flavas Mix)
3. Nuoska - Sunny Sunday (Nuoska's After Sun Mix)
4. Byron Stingily - Sing A Song (Mousse T's Original Mix)
5. Alena - Turn It Around (Jack Russel Tricky Disco Mix)
6. Eddie Amador - House Music
7. Simply Red - Something got me started


Ortofon Pro

Kokonaisvaltaisesti jäi sellainen kuva, että kaiuttimen eteen vedettäisiin verho. Tai, että musiikki tulisi jonkin verran haudan takaa. Ei kovin syvältä, mutta kuitenkin.
Mitään suuria häiritseviä ominaisuuksia ei ollut. Rasia on ihan kelpo aski sellaiselle, joka ei tiedä tasan tarkkaan mitä rasialtaan hakee. Neulapainojen kanssa ei tarvitse olla varovainen (toisin kuin shuren kanssa). Neula ei muutenkaan ole vahingoille altis. Näkee hyvin mihin kohtaan uraa neulan laskee, jne. Hyvä perus rasia.
Yleisesti verrattuna M35X:ään, Pron soundi oli melkoisen lähellä. Hieman tunkkaisempi, ja karvan verran heikompi erottelu. Alapää soi selvästi voimakkaammin ja laajemmin.

Bassopää:
Alapää, varsinkin bassokuviot soi laajasti, mutta tarkkuuden kustannuksella. Soundiltaan basso on melko pyöreä. Niin basarin, kuin bassokuvioiden sointi on helposti kuultavissa alas saakka.
Nopeiden bassokuvioiden seuranta jää hieman heikommaksi, eikä soittajan menoa tunne, tai erottele soundista kunnolla.

Keskiäänet:
Kongot/pongot ei soi aivan niin hyvin kuin Shuren M35X:llä. Se "jokin" jää puuttumaan. Laulut jää karvan verran piiloon soundin ollessa hieman tunkkaisen oloinen.
Mitään suuresti häiritsevää ei rasian toistossa keskialueilla ollut.

Diskantit:
Neula tuntui jotenkin lyttäävän tai kompressoivan diskanttitoistoa. Se ei myöskään soi yhtä eloisasti kuin ortofonin elektro. Diskantti on aika tylsän oloinen.

......................................................................


Ortofon Pro S

Mitään järkevää eroa ei löydetty soitettavilla vertailulevyillä Pro S:n ja Pron välillä.
Teknisesti Pro S:n neulan hionta on suurempi kuin Pro:lla. Teoriassa sen pitäisi vaikuttaa diskanttitoistoon heikentävästi (isompi neula ei seuraa yhtä hyvin pieniä uran vaihteluja).
Rasittava vertailla, kun ei puurokorvana kuule eroa.


......................................................................


Ortofon DJ E

Ortofonin malliston halvin elliptinen neula. Valitettavasti sen kyllä myös huomaa ja ennen kaikkea.. kuulee.
Soundi pisti toiselle testaajalle kulmat ruttuun, ja viiden sekunnin haitsukompin jälkeen tuli kommenttia: "Joo, eiköhän tää riitä tältä askilta.."
Kaiuttimista lähimmäksi DJ E:n soundia pääsee halpa pa-kaiutin. Kaikkia taajuusalueita vaivasi kova ja terävän oloinen soundi, osittain jopa hieman repivä.
Yhteisymmärryksessä päästiin helposti sopuun: Hirveää kuunneltavaa.

Bassopää:
Erotteleva, kova, koliseva. Ei juurikaan suurempia korostumia. Pehmeydestä ei voi edes puhua.

Keskiäänet:
Laulut nousee todella hyvin pintaan, valitettavasti soundi on laulujen osalta hieman kova ja luonnoton. Samoin pinnalle nousee myös pianot, mutta ei lähelläkään Shuren Whitelabelin tasoa.

Diskantit:
Diskantti kuulostaa raa'alta ja kolkolta. Halpa ja huonosti soiva pa-kaiutin on ehkä paras vertauskuva DJ E:n diskanttitoistoon.



......................................................................


Ortofon Elektro:

Vaikka Shuren M35X on tuntunut olevan kokonaisuutena kaikkia parempi, nyt se antaa kuitenkin hieman heikomman esityksen, korkeintaan yhtä hyvän.
Ortofon ilmoitti aikoinaan Elektron olevan Nightclub- ja Scratch-mallien välimuoto. Nightclubin sointi ja scratchin träkkäys. Testaajat pääsivät melko yksimielisesti sopuun, että elektro soi kuin soikin paremmin kuin nightclub, myöskin hieman paremmin kuin Shuren M35X.

Bassopää:
Sointi ulottuu alas saakka, ihan alimmat iskut jäi hieman peittoon muun basson alle. Soundi oli mukavan pehmeä, mutta silti sopivan napakka.

Keskiäänet:
Pianossa oli havaittavissa lievää kuivuutta, Shuren M35X:ssä taas enemmän lämpöä. Rasia ehkä juuri lievän kylmyyden ansiosta erotteli keskiääniä ja soittimia hieman paremmin kuin M35X.
Rummut tulivat myös hyvin esille. Clapsi iski napakasti, eikä napakkuutta muutenkaan toistosta puuttunut.

Diskantit:
Eritoten Nuoskan Sunny Sundayn alun hihattikompissa haitsujen erottelu oli selvästi parempi kuin M35X:llä. Miinuksena sitten se, että rasia hieman kihisi ylimpiä diskantteja (jota M35X taas ei tehnyt).
Vaikutti hieman siltä, että elektro lievästi korostaisi diskantteja verrattuna M35X:ään. Tai sitten M35X vaimentaa diskantteja hitusen verrattuna Elektroon.

Lievästi jäi rasiasta Loudness-käyrän tyyppinen sointi mieleen. Mutta koska verrokkirasiana toimi lähinnä M35X, ei ole varmaa onko niin, että Shuren askissa alimmat bassot vaimenee ja ylimmät diskantit myös, vai korostaako Ortofon juurikin näitä alueita. Ei myöskään pysty sanomaan, onko se "oikea" toisto juuri tuosta välistä.


......................................................................



Hifiä näistä dj-rasioista ei mistään saa irti siinä määrin kuin haluaa. Kaikissa jäi jotain puutumaan, eikä mikään miellyttänyt aivan täysin.
Toinen testaaja vannoi M35X:n nimeen, ja rasian omistaja ei osannut päättää..

Lisää tulossa joskus ensiviikolla :)

Nyt kun vielä saat ne Gradot kokeiltavaksi.. Nää testit on oikeestaan aika jees juttu. Voipahan sanoa et on vertailtu, vaikkei olosuhteet olekkaan ihan sata-tasaväkiset. Esim. kaikkia rasiota on käytetty varmaan erimittaisia aikoja, joku ollut ehkä suoraan pakasta ja toinen jo melkeen puhki soitettu..

Lisää vaan.

Nyt kun vielä saat ne Gradot kokeiltavaksi..

Kävin tänään hakemassa Kruunuradiosta Gradon DJ100 ja DJ200 mallit koeajoon. Odotan, että tulee about samanlaisia tuloksia kuin Grno omassa koeajossaan :)

Voipahan sanoa et on vertailtu, vaikkei olosuhteet olekkaan ihan sata-tasaväkiset. Esim. kaikkia rasiota on käytetty varmaan erimittaisia aikoja, joku ollut ehkä suoraan pakasta ja toinen jo melkeen puhki soitettu..

Testit ei sinällään ole ollu tasaväkisiä, että ensimmäinen vertailu (Whitelabel / M35X) suoritettiin pioneerni DJM-300 mikserin oman RIAA-muuntimen -> behringerin eurorack "studiomikserin" läpi. Myöhemmissä on vedetty teknarit suoraan mikserin Line-in sisääntuloon ja RIAA-muunnos vasta vahvistimien päässä (Pioneer A-656 ja Pioneer A-656MarkII = käytännössä samat koneet).

Kaikkien rasioiden neulat ovat kokeneet soittoa 20-300h, eli käytännössä ovat olleet sisäänajettuja kyllä :)

Gradot on ihan pakasta vedetyt kyllä. Mutta ekaksi soitetaankin niillä jonkin aikaa, ja sitte vasta mietitään soundia.

Testasin myös ihan bränikän Concorc Pro-neulan, ja sisäänajetun Pro-neulan. Mitään järisyttäviä eroja ei niissä soundillisesti ollut. Bränikkä neula soi jotenkin kireämmin (ei jättäny soimaan soundeja niin paljoa). Ilmeisesti neulavarren ripustukset on jäykemmät ja se vaikuttaa tuohon asiaan.

EDIT: Linkki korjattu osoittamaan oikeaan postaukseen.

ainaki Hi-Fi puolella Grado on aika ansiotunu, sopii siis olettaa.. Mielenkiinnolla odotan testituloksia..!

DJ100i DJ-rasia 60
DJ200 DJ-rasia 113

eivät oo ainakaa ilmasia.. Hinta ja laatu kyllä monta kertaa korreloi keskenään näissä jutuissa.

Dodii, nyt sitä testiä on väännetty ja tehty. Vielä on testaamatta niiden toiminta täysin autenttisessa ympäristössä - keikalla :)

Sain molemmat mallit testiajoon Gradon maahantuojalta, Kruunuradiolta. Kiitokset sinne :)

estatut biisit:

1. Maria Nayler - Naked And Sacret (Gregorios Mix)
2. Cerrone feat. Jocelyn Brown - You Are The One (Jamie Lewis Nu Flavas Mix)
3. Nuoska - Sunny Sunday (Nuoska's After Sun Mix)
4. Byron Stingily - Sing A Song (Mousse T's Original Mix)
5. Tori Amos - Professional Widow (Armand's Star Trunk Funkin' Mix)
6. Eddie Amador - House Music
7. Aczess - Do What We Would (Original 12" Mix)
8. Gala - Freed From Desire (Full Vocal Mix)
9. Club 69 - Much Better (Classic Club Mix)
10. Simply Red - Something Got Me Started [Album version]
11. Jose Nunez - My Life (Da Dronez Dub)


Testilaitteisto:

Soitin: Technics sl-1200mk2
Mikseri: Pioneer djm-300
Jakosuodin: DBX 223
Vahvistimet: 2kpl Pioneer A-656
Yläpää: Dynamis DS 822 D (Prototype, Enclosure: Closed)
Alapää: 2x HAD SW115XPL


Yleistä:

Testiajo suoritettiin ensin vetämällä levarit suoraan jakosuotimesta vahvistimeen. RIAA-muunnos vasta vahvistimen päässä. Toinen grado (dj100i) tuntui antavan ulos muutamia desibelejä pienemmän outputin, joten loppuvaiheessa laitettiin levarit mikserin läpi, korjattiin gainillä (ja käytettiin mikserin omaa RIAA-muunnosta). Muutamien desibelien ero tosiaan löytyi rasioiden välillä kalliimman mallin hyväksi.

Grado lupaa molemmille askeille 4mV:n outputin (mikä on muuten dj-rasioille kohtuullisen alhainen). Matala output-signaali ei oikeastaan tuota missään vaiheessa ongelmia, paitsi silloin, kun pitää soittaa jotain vanhempaa kiekkoa jossa kaiverrus ei ole yhtä voimakas kuin uusissa lätyissä. Tämä ei välttämättä kaikkien mikserien kanssa tuota ongelmaa, mutta yhden mikseri-sarjan voin tässä vaiheessa nimetä jonka kanssa tulisi ongelmia: Behringerin VMX:t.. kuinka yllättävää..

Yksi asia pisti Gradon rasioista heti kättelyssä silmään, voimakaan basson omaavissa levyissä koko rasia tutisi kuin maanjäristyksen kourissa (Eddie Amador - House Music). Ilmeisesti neularungon ripustus on sen verran kireä Gradon rasioissa, ettei se kykene imemään neulan suurimpia tärinöitä itseensä. Tästä johtuu myös toinen huomattavan rasittava piirre, joka ilmenee skippailuna.

Cuettaessa hyvää prässiä, ei mitään ongelmia, kaikki toimii kuin pitääkin. Paskalaatuisen prässin tullessa eteen (tarkoittanee tässä matalaa uraa) skippailu on arkipäivää; mutta vain ja ainoastaan cuettaessa! Galan Freed From Desiressä ei ole alussa edes biittiä, vaan pelkkä melodia cuetettavana. Silti neula skippasi aina melodian kohdalta. Homma luonnistui hyvin, jos jätti cue-pisteen hetken ennen itse "alkua", ja lähetti soimaan karvan etuaikaan. Rasittava piirre, mutta sen kanssa tulee toimeen. Kysymys kuuluu, kuinka paljon painotat mitäkin neulan ominaisuutta.

Neulavarsi on myös melkosen ohut (esm ortofoneissa ja shuren m35x:ssä neulavarsi oli ~2x leveämpi). Kaikki nämä viittaaisi kevyeeseen neulan ripustukseen, joka seuraa uran pienimpiäkin muutoksia nopeasti ja tarkasti. Neula on "piilotettu" muutamia millejä rasian reunan taakse (kun taas esm ortofonissa neula on haarukan välissä selvästi näkyvissä). Rasian edessä on kyllä pieni nuoli joka kertoo missä kohtaa neula on.. harmi kun kyseinen nuoli on musta kohokuvio mustassa muovissa. Erottuu varman hyvin pimeässä.

Mikä erottaa Dj100i:n ja Dj200:n toisistaan? Ero löytyy neularungosta (Cantilever). Dj100i:n neula käyttää kolmiosaista OTL (Optimizes Transmission Line) runkoa, kun Dj200 neliosaista. Grado kertoo OTL:n olevan teleskooppirakenteinen neularunko, jossa osa on onttoja, osa kiinteitä varsia. Varren kappaleet ovat kiinnitetty toisiinsa materiaaleilla jotka toimivat vaimentimina. Neularunko on erikseen päällystetty vielä erillisellä mömmöllä, jonka tarkoitus on imeä neularungon pinnalla kulkeva resnointi itseensä. Kyse on siis sen verran pienistä vaimennustekniikoista, etteivät ne vaimenna kaljoissa olevaa 100Kg turistia joka heilahtaa soittopöytää vasten. Kyse on ainoastaan haitallisten resonanssien vaimentamisesta ja neulan liikkeen mahdollisimman puhtaasta siirtymisestä neulan kärjestä magneettien väliin.

Miten rasia sitten soi Dj-rasiana? Hyvin. Helevetin hyvin. Aikaisemmin hehkuttamani Shuren M35X kuulosti ehkä hieman karrikoidusti 36litraiselta diesel-koneelta josta on kolme pyttyä pimeänä..

Grado Dj200 (Vertailurasia Shure M35x):

Mitenköhän tästä lähtisi liikkeelle. Kerrotaampa ensiksi Shuren (M35X) heikot puolet, jotka suorastaan korostui tässä vertailussa.

On sanottu, että Shuren M44-7 Säristää S:iä tolkuttomasti. Näin varmasti tekeekin, niin tekee myös kulunut M-44G.. Mutta sama ilmiö tulee esille myös M35X:stä. Se oli huomattu aikaisemminkin, nyt vaan erittäin selvästi. Diskanttipuoli, niin heleä kuin se muihin rasioihin verrattuna onkin, ei ole heleyttä nähnytkään Gradoon verrattuna. Aikasemminkin tuli huomattua, ettei M35X toista aivan ylimpiä diskantteja kovin terävästi, vaan hieman vaimentuneesti. Myöskin lievää vaimentumista keskialuuella oli havaittavissa. Siltikin, kaikin puolin hyvin soiva (dj-)rasia.. tai niin ainakin luulin.

Grado soi kyllä vaimeammin (matalampi antojännite) kuin Shure(t), mutta toisto on aivan toisella tavalla balanssissa. Bassopäässä ei tunnu olevan minkäänlaisia korostumia, tai vaimentumia. Alapää tulee flättinä pihalle, ja ennenkaikkea alabassot tulee pohjalla ja erottuu selkeästi (eivät sotkeennu muihin alapään toistoihin: Maria Nayler - Naked & Sacret).

Laulut tulee Gradosta hyvin pihalle. Shure jättää niitä hieman piiloon ja saa laulun kuulostamaan tunkkaiselta. Se ei toisaalta häiritse, ellei erehdy hifistelemään (joka nyt on järjen köyhyyttä jos kalustona on dj-rasia ja teknari). Laulu soi enivei hyvin ja mikä tärkeintä luonnollisesti. Toisin kuin Shurella, S:t ei sihise häiritsevästi edes prässillä, jossa S:t sihahtavat voimakkaasti.

Toistossa on aivan erilaista eloa kuin Shuren neulassa, se ei jätä mitään piiloon. Pianot soivat hyvin (Olisi kiva päästä vertailemaan Whitelabeliin, jossa pianot soi helkkarin hyvin), torvet tulee kireänä ja puhtaana pihalle, toisto on muutenkin avointa. Mukava ominaisuus löytyi myös särölle prässätyn keikon toistamisesta (Aczess - Do What We Would). Grado toisti sen yllättäen kaikkein siisteimmin. Shurella levy on myös ihan kuunneltavissa, melkein kaikilla muilla rasiolla prässäys taas kuulosti järkyttävältä. Muutamissa todella kuluneissa levyissä, joissa diskantti tuntui olevan vain muisto, kaivautui vielä kuultavasti esille. Shure ei näitä enää toistanut (Jose Nunez - My life, subliminal).

Grado Dj100i (vertailurasiana Grado Dj200):

Mitään järisyttäviä eroja en Dj200:n löytänyt. Selkein ero oli kuitenkin (kuten odotinkin) diskanttipuolen toistossa. Dj100 soitti yläpään jonkun verran heikommin kuin dj200. Dj200:n kaivoi mielestäni myös vaimeampia diskantteja paremmin ylös. Laulut toimi aavistuksen paremmin dj200:ssa.. näin ainakin olin kuulevinani. Koska rasiat eivät antaneet (valmistajan väittämästä huolimatta) samaa outputtia, saattoi desibelin muutoksetkin aiheuttaa ko. kuulemiset. Itselleni jäi kuitenkin kuva, että dj100i:n edessä olisi verho, ja dj200:lla soitettaessa verho vedettäisi kaiuttimen edestä pois. Tiedä sitten.

---

Summa summarum:
Ihmisiä varmaan kiinnostaa, kannattaako gradoa harkita täysveriseen dj-käyttöön? En ole vielä saanut neuloja niin kuluneiksi (=täysin sisään ajetuiksi), että pystyisin tuon sanomaan, mutta karkea arvio on, että ei kannata. Grado tarvii hyvät prässit ja huojumattoman pöydän. Silloin sillä soittaa kyllä ihan ilman suurempia vaivoja. Kertaakaan en sitä saanut uralle juuttumaan ihan puhtaassa levyn toistossa, elliptinen neula kuitenkin seuraa uraa aina pallopäistä paremmin.

Mihin sitten moista rasiaa voisi hyödyntää? Itse harkitsen vakavasti ko. rasian ostoa silmällä pitäen biisien äänittämistä koneelle. Paremman laadun saisi toki ostamalla samalla hinnalla hi-fi -rasian (tai laittamalla karvan verran enemmän rahaa kiinni). Kotioloissa soittaessa Gradoilla saa vedettyä setit koneelle hyvälaatuisena (olettaen, että äänikortti on jotain muuta kuin sb128-tasoa). Jonka jälkeen saa sitä laadukasta soundia tuupattua myös kuuntelijoille. Noo, kuka sen erottaa, kuka ei. Melkeinpä sanoisin, että kaikki erottaa - vain osa tiedostaa.

Kannattaako maksaa ~50euron lisähinta dj200:Sta? Jos em. syihin perustuen ostaa Dj200 rasian, niin mielestäni kannattaa, ero on pieni, mutta ainakin itse olin sen kuulevinani. Sokkotestiä en tehnyt. Voisin haluta jostain saada vaikka Amphionin Argon²:t näihin rasiatesteihin. Nythän nämä soiteltiin pa-kaiuttimen läpi :)

EDIT: Sekoilin kajarimerkeissä :eek:

EDIT2: Lisää inffoa askeista (pari kuukautta edellisen perään).
Rasia on alkanut antaa merkkejä heikosta uraseurannasta ihan soitossa. Se on vallan yllättävä asia, neula kun kuitenkin on elliptinen. Sen pitäisi uida syvemmällä urassa ja näin ollen olla vähemmän herkkä naarmuille. Kuitenkin vanhoissa ja ohut-uraisissa levyissä juurikin grado hyppää todella herkästi toiselle uralle naarmuista. Vertailuaskina Shuren M35X ei hypännyt toiselle uralle laisinkaan samoissa kohdissa. Ainoa mikä tulee mieleen, on se, että gradon neulan kärki on niin ohut ja uraseuranta liian nopeaa (yhdistettynä liian jämäkkään neulan ripustukseen), lähtee se saman tien seuraamaan naarmua. Kun taas enemmän joustava ja isommalla neulan kärjellä varustettu Shure jyrää pienen naarmun yli.

Neulan skip resistance on kyllä hieman noussut käytön yhteydessä. Mutta ei tuosta silti keikkakoneeksi ole. Pitäisi käydä palauttamassa dj100i takaisin kruunuradiolle ja ottaa testiin dj200i (vertailuaskina dj200).

EDIT 16.9.2005: Käsissäni on nyt (kun aika riittää) Gradon dj200i, silmämääräisesti näissä rasioissa on jo eroa. i-version neulavarsi on noin 1.5kertaa leveämpi kuin edellisessä versiossa. Myöskin neulan kokoa on selvästi kasvatettu.

Olettaisin, että soundissa olisi havaittavissa pientä eroa aikaisemman rasian hyväksi (uudemmassa todennäköisesti hieman enemmän vastusta liikua - enemmän massaa). Seurannan olettaisin taas olevan tuossa i-versiossa parempi. Katsellaan, ilmoittelen asiasta.

---clip: koko stoory---

Go Caro² Go.. kyllä se mies jaksaa tutkia. Hyvä.. muut vois ottaa hieman mallia tuosta ahkeruudesta. Mutta onko tämä absoluuttisen kliininen testaus ympäristö.. ei huoneilman pölyisyyden vaihteluita otettu huomioon testiä tehdessä?? :)

Mutta onko tämä absoluuttisen kliininen testaus ympäristö.. ei huoneilman pölyisyyden vaihteluita otettu huomioon testiä tehdessä?? :)

On otettu huomioon.
Pölyisyys-% on about 12.79%. Kosteutta kuuntelupaikan penkissä ~71.3%.
Pioneerin mikserissä paskaa ~126% (Osat ja tekniikka laskettu mukaan). Tyhjää kuuntelijan päässä 100%. Piti asentaa vaimennusmateriaaleja, ettei pää kumise.

EDIT: Ja tässähän tää menee sivussa vertailun raapustaminen, kun ettii ittelleen hyvin soivaa rasiaa. Semmosta joka toimis ihan kunnolla keikallakin. Stanttonin 680set pitää vielä koe-ajaa, ja parit master-mallit. Sitte tietää löytyykö dj-askien puolelta yleensäkään mitään kelvollista. Menee varmaan syksyyn kyllä moiset koeajot :)

sisäänajon jälkeen tuon dj-200sen träkkäys paranee kyllä jonkin verran mutta ei riittävästi. niiku caro totes niin hyvällä prässillä hyvissä olosuhteissa rasia toimii mutta muuten on aika taistelua. huomenna pitäs olla postissa noudettavissa shuren v15vxmr http://shure.com/phono/v15vxmr.html
ihan kuunteluun hankin tuon ja tulossa on djladenilta vielä pari stantonin EL680 soitteluun, kommenttia niistä jossain vaiheessa. btw wavemusicin foorumilla on kans kova keskustelu käynnissä rasioista ja villinä korttina esiin on noussut audio technican ATP2xN. siin ois carolle vielä yks testattava lisää ;)