Digikamerasuosituksia?

Millonkohan ihmiset tajuaa, että tekniikka on vain 10% valokuvauksesta? Huonollakin kameralla saa hyviä kuvia.

Muistan katsoneeni jotain ohjelmaa missä kuvattiin Sports Illustrated lehden bikinikuvaussessioita eri puolilla maailmaa.

Siinä yksi kuvaajista kertoo kuinka ottaa kaikki kuvansa ihan tavallisella kinokameralla mikä maksaa muutaman kymmenen dollaria. Eikä SI:n bikinispesiaalia ihan paskat kuvaajat pääse tekemään.

Millonkohan ihmiset tajuaa, että tekniikka on vain 10% valokuvauksesta? Huonollakin kameralla saa hyviä kuvia.

No ei se nyt aivan noin mene ... kuvausolosuhteet ja kohteet voivat vaihdella aika paljon ....

Haluaisin todella nähdä kuvajaan, joka onnistuu samaan hyvin halvalla digillä hyviä kuvia ilman käsittelyä (tai ylipäätään saamaan todella hyviä kuvia). Halvat digit eivät osaa esimerkiksi väritasapainoa, monipistemittausta tai tarkennusta.

Lyhyen valokuvashistorian aikana olen pidellyt kädessä kuutta digiä ja valitettavasti vain yksi on todella tarjonnut mahdollisuudet kilpailla kohtaisen tasavertaisesti kinokameran kanssa. Uskaltaisin väittää, että varsinkin digien kohdalla tekniikka on hyvin suuressa osassa kuvauksessa.

Hyvissä olosuhteissa, helppojen kohteiden kanssa, kuvaajan laite voi olla keskinkertainen. Studiovalaistus ja liikkumaton blondi on naurettavan helppo kohde, vaikka käytössäsi olisi halpa kertakäyttökamera. Jos taas kuvaat bileissä tai muuten hankalissa olosuhteissa, ei kertakäyttökameralla tee mitään jos tavoitteena on hyvät kuvat.

Lopulta kaikki on kiinni siitä, mikä on hyvä kuva. Joku huomattavasti mua viisaampi hifiharrastaja sanoi joskus: 4000 markalla saat 50%, 8000 markalla 60%, 16 000 70%, 32 000 markalla 80%, 100 000 markalla 90% ja loppu on mielipidettä eikä kattoa ole. Käytettävän rahan tuplaaminen ei todellakaan mahdollista kaksi kertaa parempia kuvia ...

Tässä keskustelussa on puhuttu lähes kokonaan digeistä. Digien lyhyen historian takia kuluttajatasolle ei ole mahdollista tuoda niitä ominaisuuksia, mitä kuluttaja saa jo todella halvoissa kinojärkkäreissä. Tämän takia, varsinkin digien kohdalla, on väärin väittää, että kuvaamisesta 90% on osaamista ja vain 10% tekniikkaa.

Millonkohan ihmiset tajuaa, että tekniikka on vain 10% valokuvauksesta? Huonollakin kameralla saa hyviä kuvia.

Joo ja ei. Hyviä kuvia pystyy kyllä saamaan esimerkiksi erittäin halvoilla, vanhoilla filmijärkkäreillä, kuten esimerkiksi se Sports Illustratedin kuvaaja - filmipuolella hintahaitarin ääripäissä ei ole niin suurta laatueroa kuin digissä. Digissä sen sijaan ylläoleva väite ei kyllä oman kokemukseni mukaan pidä paikkaansa, sillä erot ovat niin suuria. Juuri toissapäivänä kokeilin kaverin Minoltan digipokkaria, ja itku meinasi päästä kun piti täysautomaatilla ja salamalla varustettuna ottaa pari kuvaa pimeältä terassilta. Eihän siitä mitään tullut, pelkkiä punasilmäisiä haamupäitä pimeyden keskellä.

Kyse kameran paremmuudesta on oikeastaan siitä kiinni mihin kamera tarjoaa mahdollisuuksia. Pienemmät mahdollisuudet riittävät mainiosti, jos kuvaa hyvissä olosuhteissa: hyvä ja oikeanvärinen valaistus ja liikkumattomat kohteet. Mitä vaikeampiin kohteisiin mennään ja mitä eksoottisempia kokeiluja halutaan, sitä enemmän kamerasta on löydyttävä niitä mahdollisuuksia, mikäli halutaan saada laadukkaita kuvia.

Kyse on taas niistä tarpeista ja kohteista johon kameraa käytetään. Ja tietenkin myös siitä mistä mahdollisuuksista on valmis maksamaan: jos ei koskaan halua ottaa pimeässä hyviä salamattomia kuvia, miksi maksaa siitä hintaan ekstraa?

Sitä itsekin heräsi muutama vuosi sitten siihen tosiasiaan, että olin miltei enemmän kiinnostunut kameroista kuin valokuvauksesta. Samaa ilmiö paistaa läpi tässä topicissa.

Mutta eikös tämän topikin nimi ollut "digikamerasuosituksia"? Kyllä mun puolesta voidaan perustaa vaikka sellainen topikki jossa keskustellaan pelkästään valaistusmalleista, sommitelmista ja syvyyskikkailuista, mutta en tiedä kuinka montaa se sitten kiinnostaisi... ;)

Tosin kyllä mun mielestä olisi hyvä että täällä voitaisiin keskustella myös muustakin kuin tekniikasta, topikin otsikko ja liikkeellelähtö on aika tekninen. Valokuvaamiseen voi helposti ottaa hyvin teknisen insinööriotteen, mutta silloin menettää sen mikä hommasta oikeasti tekee mielenkiintoisen: taiteen. Viime viikonloppuna mökillä kameralla leikkiessä taas tämä muistui mieleen, kun kykin pusikossa linssi kiinni puolukanvarvuissa ja yritin tallentaa niitä makrona. Oli ihan sanomaton tunne, kun fokusta haarukoidessa etsimen läpi yhtäkkiä pullistui punaisia pallukoita koko kuvan täydeltä - marjoja joiden päältä normaalisti kävelee, ja nyt ne olivatkin sitten koko upeudessaan kaiken huomion keskipisteenä. Sama juttu varmaan oli myös Villellä, joka siellä mökillä kuvasi allekirjoittanutta alastomana järven rannalla.

Kai kaiken sen takana on halu näyttää muille ne kauniit asiat joita ympärillään havaitsee, etteivät ne jää vain omien silmien havaittavaksi.

Kyllä mun puolesta voidaan perustaa vaikka sellainen topikki jossa keskustellaan pelkästään valaistusmalleista, sommitelmista ja syvyyskikkailuista, mutta en tiedä kuinka montaa se sitten kiinnostaisi... ;)

*Nostaa käden ylös ja huutaa "mua, mua!"*

:D

Kyllä mun puolesta voidaan perustaa vaikka sellainen topikki jossa keskustellaan pelkästään valaistusmalleista, sommitelmista ja syvyyskikkailuista, mutta en tiedä kuinka montaa se sitten kiinnostaisi... ;)

_o/

:)

lisää kauppoja euroopasta:
http://tempzero.net/juzu/liikkeet/

Nikon coolpix 885 on 3.34 megapixelin kamera. Halpa on ja hyviä kuvia tulee. Ainut ongelma on vaan että sen softa sekoaa aina välillä ja kamera jää kokonaan jumiin jonka jälkeen se on pakko kiikuttaa ostopaikkaan takuuhuoltoon. Luulis että Nikon ois laatumerkki mutta ei.

Ja kaikki joiden mielestä pikselit ratkaisee, niin Canon julkisti vahingossa uusimman SLR-diginsä EOS 1D, jonka resoluutio on 11,1 miljoonaa pikseliä. Kamera piti julkaista vasta syyskuun lopulla, mutta jollain kävi ilmeisesti vahinko markkinoinnin puolella :)

Linkit:
pressitiedote (joka ei enää yllättäen ole Canonin sivuilla):
http://www.digitalfocus.net/sections/views/1DsRumour/1DsRelease.htm

PC-Magazinen juttu aiheesta:
http://www.pcmag.com/article2/0%2C4149%2C528206%2C00.asp

Ja kaikki joiden mielestä pikselit ratkaisee, niin Canon julkisti vahingossa uusimman SLR-diginsä EOS 1D, jonka resoluutio on 11,1 miljoonaa pikseliä.

Ei ei, mitäs niistä pikseleistä, mutta tämä on aivan uskomatonta:

"The EOS-1Ds features the first ever full frame 35mm CMOS sensor with 11.1 million effective pixels."

Mikäli siis oikein tosta ymmärsin, on kennon koko todellakin hämmästyttävät 35mm, eli täysin kinokameravastaavuus. Tämä tarkoittaa siis mm. että kameran polttovälissä ei enää ole sitä pidentävää kerrointa (joka vaikuttaa siihen että meillä esim 50mm objektiivi vastaa noin 80mm:a), mutta ennen kaikkea sitä, että pikselien koko on järisyttävän iso.

Pelkkä pikseleihin tuijottaminen on johtanut kameravalmistajilla siihen, että niitä on tungettu samoille pienille kennoille panostamatta erityisesti kennojen tekniikan kehittämiseen. Tämä on johtanut yhä pienempiin ja tiheämmin pakattuihin pikseleihin, joka taas on aiheuttanut ikäviä lieveilmiöitä, kuten kohinaisuuden lisääntymisen, huonon autofokuksen ja yleisen kuvan tarkkuuden kärsimisen. Niin paradoksaalista kuin se onkin, pikselimäärän kasvattaminen on siis heikentänyt kuvan laatua... Siksi esim monissa SLR-digeissä on vain 3milj. pikseliä, ja siltikin ne pieksevät monet suurempipikseliset pokkarit 6-0. Syy: niissä on isommat kennot. Ja kenno on se joka kamerassa muodostaa suurimman kuluerän: mitä isompi ja parempi kenno, sen kalliimpi on kameran valmistuskustannus.

Mutta tämä... CMOS kenno, täysikokoisena 35mm mittaisena tarkoittaa että vaikka pikseleitä tosiaankin on se 11 miljoonaa, ovat pikselit huomattavasti laadukkaampia kuin pokkareissa... ja kun niitä tarkkoja pikseleitä on noin paljon, taitaa kuvan laatu olla aivan upea. Ottaen vielä huomioon että edellinen 1D on Canonin malliston lippulaiva, tuossa kamerassa tulee olemaan kaikki ominaisuudet kohdallaan... ehkä vielä jopa se autofokuskin on parantunut.

Mietittiin Villen kanssa tossa aiemmin sitä huhua jonka mukaan Canon olisi julkistamassa tuolla messuilla seuraavaa high-end digi-SLR:ää, ja se tulisi olemaan D60:n seuraaja D120... Tämä vaihtoehto olisi ollut huomattavasti huonompi, sillä tuo kamera olisi ollut vain samasta mallista tihennetty versio (12 miljoonaa pikseliä) - tyypillistä tämän ajan markkinoille joissa vain pikselien määrä ratkaisee. Tämä ratkaisu olisi ollut selvästi enemmän suunnattu niille pikselintuijottelijoille. Mutta onneksi Canonilla jollakin oli vielä järkeä päässä, ja he päätyivät tähän ratkaisuun.

Taitaa tästä kamerasta tulla seuraava kuolauksen kohde... hinta kyllä on aika suolainen, pelkkä runko 6000 dollaria! Onneksi on yhteensopivat kakkulat ja lisävälineet, jolloin siirtyminen ei olisi niin hintavaa.

jutun mukaan tuo pressitiedote olisi julkaistu ennen aikojaan... lieneeköhän mainoskikka

CMOS kenno, täysikokoisena 35mm mittaisena tarkoittaa että vaikka pikseleitä tosiaankin on se 11 miljoonaa, ovat pikselit huomattavasti laadukkaampia kuin pokkareissa...

Niin laskeskelin tässä itsekseni, että jos D-60:ssa polttokertoimen kerroin on muistaakseni 1.6, niin silloin se skaalautuu suoraan kennon kokoon, eli kenno on 35mm/1.6=21,9mm, joka siis tarkoittaa että kun sivut kasvavat 1,6-kertaiseksi, kasvaa kennon pinta-ala 2,56-kertaiseksi. Jos pikselit olisivat saman kokoisia tuossa uudessa kuin D-60:ssa, niin silloin niitä pitäisi olla 15,36miljoonaa... Mutta koska luku on huomattavasti pienempi, tarkoittaa se että pikselit ovat huomattavasti isompia kuin D-60:ssa. Ja koska D60:n tekniikka on kuitenkin auttamattomasti vanhempaa kuin tuon uuden, on yksittäisen pikselin laatuun odotettavissa huomattavia parannuksia.

Mitä tulee tuohon ennenaikaiseen julkistamiseen, niin ei se välttämättä tosiaan mikään sattuma ole... Itse ainakin olen nyt jo aivan innoissani valmiiksi. (:

Canonin G3 julkaistu:
http://www.dpreview.com/news/0209/02091605canong3.asp

kauppoihin eksynee muutaman kuukauden sisällä. e999 ovh.

Lueskeltuani tätä topiccia lävitse pisti silmääni muutamia asioita, jotka näyttävät olevan epäselviä useimmille. Käydäänpä näitä vähän läpi ->

Kennojen koko ja kinovastaavuus:
35mm kinofilmikameran filmiruudun koko on 36x24mm (filmin leveys on 35mm laidassa olevine reikineen). Tälläisessä kamerassa normaaliobjektiivi (silmän katselukulmaa vastaava) on polttoväliltään n. 50mm.
Tavallisessa digipokkarissa kenno on huomattavasti filmiruutua pienempi, jolloin samanlaisen kuvan ottamiseen tarvitaan polttoväliltään huomattavasti lyhyempi objektiivi. Esimerkiksi Sonyn käyttämä 3.34MP:n kenno on kooltaan vain 5.52x4.14mm, jolloin normaaliobjektiivin kuvakulmaan päästään n. 8mm polttovälillä. Digikameroiden mainoksissa ja spekseissä harvoin mainitaan todellista polttoväliä, vaan kerrotaan mitä kinokameran polttoväliä se vastaa (esim. 28-120mm equiv.)
Useimmissa digijärkkäreissä on edelleen filmiruutua pienemmät kennot (esim. canon D30 22.0x14.9mm). Tälläisessä normaaliobjektiivin kuvakulmaan päästään 32mm polttovälillä. Kinovastaavuuden laskemiseksi käytetään kerrointa (focal length multiplier)
Vastaavasti 6x6cm eli keskikoon filmikameralla normaaliobektiivi on polttoväliltään 80mm.

Valkotasapaino:
Digikamerassa valkotasapainon säätö on tarkoitettu siihen, että keinovalossa, joka on värilämmöltään huomattavasti lämpimämpää kuin auringonvalo, saataisiin myös kuvia, joissa valkoinen on valkoista eikä keltaista. Filmikamerassa saman aikaansaamiseen tarvitaan keinovalolle tasapainotettu filmi. Tämä pätee siis vain vallitsevassa valossa kuvaamiseen, ilman salamaa. Salaman valo on väritasapainoltaan auringonvaloa vastaavaa, jolloin tavallisella filmillä (ja valkotasapainon ulkokuvausasetuksella) saadaan normaalin värisiä kuvia.
Ihmissilmä on herkkä sopeutumaan erilaisiin valaistusolosuhteisiin. Esimerkiksi punaisella valolla valaistun huoneen kuvaaminen samannäköiseksi kuin ihmissilmä sen näkee on hyvin vaikeaa. Kuvista tulee helposti aivan liian punaisia. Tässä digikameran valkotasapainon säätö voi auttaa jonkin verran.

Aukko ja Valovoima: Valovoima on objektiivin ominaisuus, joka kertoo miten paljon valoa objektiivi pystyy päästämään filmille (tai kennolle). Pienempi numero tarkoittaa parempaa valovoimaa. Aukko on vastaavasti suure, joka kertoo kuinka paljon valoa päästetään filmille. Isoin aukko on siis aina objektiivin valovoima, ja siitä voidaan himmentää pienempään aukkoon (isompi numero). Objektiivia himmennetään pidemmän valotusajan saamiseksi ja/tai suuremman syvyysterävyyden aikaansaamiseksi.

Syvyysterävyys:
Terävyysalueen laajuuteen vaikuttaa 3 asiaa; polttoväli, aukko ja tarkennusetäisyys. Polttoväli on siis objektiivin todellinen polttoväli, kinokameran normaaliobjektiivisssa 50mm ja digipokkarissa esim. 9mm. Mitä lyhyempi polttoväli, sitä laajempi terävyysalue. Aukko (ja objektiivin valovoima) vaikuttaa terävyysalueeseen myös, mitä isompi aukko, sitä lyhyempi syvyysterävyys. Tarkennusetäisyys vaikuttaa syvyysterävyyteen siten, että mitä lähemäs on tarkennettu, sitä lyhyempi terävä alue on.
Tästä voimme päätellä, että digipokkarin 9mm polttovälillä ja F2 aukolla/valovoimalla ei terävyysaluetta saada millään kovin kapeaksi. Joissain tilanteissa syvyysterävyyden runsaus on hyväksikin, mutta melko usein se tekee kuvista kaksiulotteisia, latteita. Jo ero 50mm ja 28mm objektiivien syvyysterävyydessä (samalla aukolla) on valtava (32mm vastaa useimmissa digijärkkäreissä 50mm kino-objektiivia). Eli syvyysterävyydellä "kikkailu" on filkkajärkkärillä helpompaa kun digijärkkäreillä.

Kennojen koko ja kuvanlaatu:
Ville mainitsi, että kennon pikselimäärän tuplaaminen ei tuplaa yksityiskohtien toistoa. Tämä pitää täysin paikkansa. Pikselimäärän tuplaaminen nostaa sivusuhteen 1.4-kertaiseksi, eli erottelukyky kasvaa 40%. 3MP:n kennolla 10 pikseliä korkea yksityiskohta on 6MP kennolla 14 pikseliä korkea, eli yksityiskohta on 40% tarkempi. Näin periaatteessa, mutta koska pikselit ovat nyt pienempiä, tulee vastaan objektiivin piirtokyky. Tässä varsinkin digipokkarit häviävät kovasti digijärkkäreille. Pokkarissa kennon pikselimäärän tuplaaminen (kennon koon muuttumatta) ei välttämättä parannakaan kuvanlaatua olennaisesti jos objektiivin piirtokyky ei riitä. Isompi pikseli on siis parempi koska se ei vaadi niin paljoa objektiivilta.
Canonin uuteen eos-1Ds malliinhan luvataan 11MP 36x24mm kennoa. D60-mallin kennohan täyttää vain n.40% (1/1.6^2) 1Ds:n kennon koosta. Pikselit ovat 1Ds:ssä siis isompia kun D60:ssä, eli kuvanlaatuun on odotettavissa huomattaviakin parannuksia.

Pikseleiden tarpeellisuus:
Mihin sitten tarvitaan 6 (tai 12) miljoonaa pikseliä? Fotolabbiksen tekemä valokuva on erottelultaan noin 300dpi (pistettä tuumalle). Tällä tarkkuudella saadaan 6MP digijärkkärin raakatiedostosta 26x17.5cm vedos. Vertailuna voidaan sanoa, että hyvästä kinofilmistä saadaan helposti terävä 30x40cm vedos. Siihen kokoon 300dpi printtinä tarvittaisiinkin jo 16MP. Kymppikuviin tai nettikäyttöön 6MP tai isommista kennoista ei käytännön hyötyä ole.

Siinäpä tulikin jo paljon asiaa, vaikka paljon jäi vielä kertomattakin. Toivottavasti nämä selvittivät hieman perusasioita digen välisistä eroista ja digin ja filkkakameran eroista.

Onneks mun ei tarvi tietää tätä kaikkea digikameroista.
Mulla on vaan tavallinen aps kamera, jonka senkin aina unohdan laukkuun, ja aamulla mietin; et voi kun ois ollu kiva kun ois ikuistanu edes muutaman fiiliksen jostain bileistä.. Jotenka onneks täältä löytyy niitä jotka jaksaa panostaa tohon hommaan, ja laittaa kuvia myös muiden nähtäväksi. : )

Digikamerassa valkotasapainon säätö on tarkoitettu siihen, että keinovalossa, joka on värilämmöltään huomattavasti lämpimämpää kuin auringonvalo, saataisiin myös kuvia, joissa valkoinen on valkoista eikä keltaista. Filmikamerassa saman aikaansaamiseen tarvitaan keinovalolle tasapainotettu filmi.

Tää on yksi juttu mikä on kyllä digissä etuna filkkaan nähden. Ainoa tapa "vaihtaa" valkotasapainoa filmillä on käyttää tasapainotettua filmiä tai filttereitä. Digissä taas voi säätää valkotasapainon ihan mihin haluaa, jopa jälkeenpäin niinkuin noissa Canonin RAW-kuvissa. Etenkin kun bileissä valaistus on yleensä erittäin kummallisen väristä, tämä on hirmu kätevä ominaisuus. Toisaalta kyllä osa bilekuvien ideasta on juuri siinä että ne ovat "väärän" värisiä, täysin normaalivalaistukseen säätäminen voi olla paljon hassumman näköistä kuin ilman minkäänlaista valkotasapainotusta.

Terävyysalueen laajuuteen vaikuttaa 3 asiaa; polttoväli, aukko ja tarkennusetäisyys. - - - Mitä lyhyempi polttoväli, sitä laajempi terävyysalue. Aukko (ja objektiivin valovoima) vaikuttaa terävyysalueeseen myös, mitä isompi aukko, sitä lyhyempi syvyysterävyys. Tarkennusetäisyys vaikuttaa syvyysterävyyteen siten, että mitä lähemäs on tarkennettu, sitä lyhyempi terävä alue on.

Luin tästä samasta asiasta ihan hiljattain dpReview.comista hauskan threadin jossa oppineet tappelivat mistä kaikista tekijöistä tuo DoF riippuu... Siinä saatiin sellainen tulos että se on suhteessa aukon koon neliön käänteislukuun, etäisyyden neliöön ja polttovälin käänteislukuun (voi olla että muistan väärin osan noista potensseista). Mutta sitten on vielä jotain kummallisia Circle of Confusioneita joista tapeltiin monen postin verran, ja jotka ainakin allekirjoittaneelta menivät aika tehokkaasti ohi. :p Onneksi itselleni riittää että tietää noi kolme tekijää niin osaa suunnitella kuvat sen mukaan.

Eli syvyysterävyydellä "kikkailu" on filkkajärkkärillä helpompaa kun digijärkkäreillä.

Joo, näin on. Toisaalta bilekuvaamisessa on sellainen ominaisuus, että alhaisen valomäärän vuoksi aukkoa yleensä pidetään hyvin auki. Ja kun aukon koon neliö on kääntäen suhteessa syvyysterävyyteen, käy helposti niin että sitä syvyysterävyyttä on ihan liian vähän, ei toisin päin. :( Me ainakin pohdittiin vakavasti sitä kannattaako välttämättä ostaa 1Ds:ää tai muuta täysikokoista kennoa koska syvyysterävyys niissä entisestään pienenee.

Kun lämäyttää aukon 1.8 tai alle niin siinä yleensä ihan tarpeeksi kikkailupohjaa. ;)

Tällä tarkkuudella saadaan 6MP digijärkkärin raakatiedostosta 26x17.5cm vedos. Vertailuna voidaan sanoa, että hyvästä kinofilmistä saadaan helposti terävä 30x40cm vedos.

Näin on, kun ruvetaan puhumaan isoista printeistä tulee filmin parempi laatu esille. Jonkin verran voi digillä petrata interpoloimalla (kuulemma joku luontokuvaaja oli saanut D30:llä interpoloimalla A4:n kokoisia hyvännäköisiä printtejä 3MP kameralla). Mutta tähänkin tosiaan pätee se mitä tossa aikaisemmin sanoit, eli pikseleiden laadulla ja koolla on väliä. Paskoja kuvia on turha lähteä interpoloimaan, paskaa siitä joka tapauksessa tulee.

Tää on yksi juttu mikä on kyllä digissä etuna filkkaan nähden. Ainoa tapa "vaihtaa" valkotasapainoa filmillä on käyttää tasapainotettua filmiä tai filttereitä. Digissä taas voi säätää valkotasapainon ihan mihin haluaa, jopa jälkeenpäin niinkuin noissa Canonin RAW-kuvissa. Etenkin kun bileissä valaistus on yleensä erittäin kummallisen väristä, tämä on hirmu kätevä ominaisuus. Toisaalta kyllä osa bilekuvien ideasta on juuri siinä että ne ovat "väärän" värisiä, täysin normaalivalaistukseen säätäminen voi olla paljon hassumman näköistä kuin ilman minkäänlaista valkotasapainotusta.

Mikäs estää muokkaamasta filmeistä scannattuja kuvia
valkotasapainoltaan oikeaksi...?
Photarilla saa ihmeitä aikaan. ;)

Mikäs estää muokkaamasta filmeistä scannattuja kuvia
valkotasapainoltaan oikeaksi...?
Photarilla saa ihmeitä aikaan. ;)

Digitaalinen jatkokäsittely heikentää periaatteessa aina kuvan laatua (vrt. äänen käsittely, joka varmaan tämän foorumin ihmisille on tutumpi alue), joten mitä lähempänä haluttua lopputulosta kuva on "valmiiksi", sen parempi.

Noista printtijutuista vielä sen verran, että A4-kokoiseksi aiottua printtimatskuahan harvoin kuvataan edes kinarille vaan isommille filmeille (nyt jos olis valokuvauksen luentomuistiinpanot käsillä niin voisin listata nuo yleisimmät koot mutta en jaksa kaivaa niitä esiin), joten esimerkiksi muoti- ja tuotekuvauksen kaltaisia huipputarkkaa kuvaa vaativia juttuja ei vielä piiiitkään aikaan tehdä kovin laajassa mittakaavassa tehdä digeillä. Sen sijaan lyhyemmän valotusajan (koska kuten aiemmin selitettiin, pitemmän syvyysterävyysalueen vuoksi voidaan kuvata selvästikin isommalla aukolla ilman että kuva muuttuu epäskarpiksi, ja näin tarvitaan lyhyempi valotusaika) ansiosta toiminnan kuvaukseen digit ovat omiaan.

Digitaalinen jatkokäsittely heikentää periaatteessa aina kuvan laatua (vrt. äänen käsittely, joka varmaan tämän foorumin ihmisille on tutumpi alue), joten mitä lähempänä haluttua lopputulosta kuva on "valmiiksi", sen parempi.

Tietysti. Mutta siihen tarkoitukseen mihin digikameroilla otettuja kuvia pääasiassa käytetään, saa samaan tarkoitukseen otettua filmistä skannattua kuvaa käsitellä mielinmäärin (tai väärin) että kuvan laatu huononee näkyvästi. Tarkoitan nyt siis esim bilekuvia nettiin tai jopa kuvia keskitason painotuotteisiin.

Tässä topikissa on pari kertaa tullut esille, että lehtikuvaajat ovat siirtymässä digikameroiden käyttöön. Sitä en yhtään ihmettele. Nykyäänhän kuvat täytyisi kuitenkin muuntaa digitaaliseen muotoon ennen painoa, joten tässä syntyy huomattavia säästöjä.
Lisäksi voisi kuvitella, että hyötyä olisi myös siitä ettei tarvitse vaihtaa filmiä kesken mielenkiintoisen tapahtuman aikana. Tietysti voi joutua vaihtamaan muistikorttia, mutta niille taitaa mahtua jo sen verran kuvia ettei sitä tarvitse kovin usein tehdä.
Ja tietysti yksi pointti on vielä se, että voi samantien näyttää haastateltavalle minkälaista kuvaa aikoo artikkelissaan käyttää.

joten esimerkiksi muoti- ja tuotekuvauksen kaltaisia huipputarkkaa kuvaa vaativia juttuja ei vielä piiiitkään aikaan tehdä kovin laajassa mittakaavassa tehdä digeillä.

En varsinaisesti ole tästä eri mieltä, mutta kyllä tuollakin puolella pelkästään digiin siirtyneitä alkaa jo olla. Muistaakseni ainakin Elloksen mainoskuvat kuvataan kauttaaltaan digeillä, joka on herättänyt kiinnostusta aika laajalti. Koitan kaivaa lähteen jostain, taisin lukea ton Professional Photographerin heinäkuun numerosta jollen väärin muista.

Mikäs estää muokkaamasta filmeistä scannattuja kuvia
valkotasapainoltaan oikeaksi...?

Kuten juuso sanoi, photarikäsittelyllä kuvaan aina tulee pysyviä muutoksia. Sen sijaan meillä voi suoraan tietokoneelle ladatuissa, kameran omassa formaatissa olevissa kuvissa tehdä saman valkotasapainomuutoksen kuin mitä kamera itsekin tekee, ilman minkäänlaista häviötä. Se on ihan kätevää, kun voi vain osoittaa kursorilla kuvasta sen kohdan joka pitäisi olla valkoinen tai valita valmiista vaihtoehdoista. Lisäksi pystyy tekemään saturaation, kontrastin ja sharpnessin säädön ilman että informaatiota katoaa yhtään.

D60:ssa pystyisi vielä muuttamaan valotusta +-2 askelta, mikä on jo kyllä aikamoista huijausta... Silloin voisi ottaa rauhassa vähän alivalottuneita kuvia ja nostaa tasoja jälkeenpäin. (: