mä olen yrittänyt 3 kertaa tota samaa. pisimmillään pääsin sivulle ~150...
ne ekat 150 sivuu siin kirjas kerrotaan juurta jaksaen eri hobiteista ja niiden sukulaisista ja niiden sukulaisten sukulaisista.. mut kyllä se kirja hyväks muuttuu
ne ekat 150 sivuu siin kirjas kerrotaan juurta jaksaen eri hobiteista ja niiden sukulaisista ja niiden sukulaisten sukulaisista.. mut kyllä se kirja hyväks muuttuu
Zeniä rationaalisesti suuntautuneille:
James H. Austin - Zen and the Brain
Aivotutkijan kirjoittama osaksi omaelämänkerrallinen teos joka kokoaa
kaiken nykytiedon aivoista ja tietoisuudesta ja tarkastelee kirjoittajan
omia mystisiä kokemuksia sen valossa. Erittäin vakuuttava kirja.
Fritjof Capra - The Tao of Physics
Fyysikon kirjoittama kirja modernin fysiikan ja idän mystiikan maailman-
katsomusten yhteyksistä. Vaikkakin hieman vanhentunut niin erittäin
mielenkiintoista luettavaa.
Uraauurtavaa tiedettä:
Stephen Wolfram - A New Kind of Science
Legendaarisen tutkijan ja Wolfram Researchin (mm. Mathematica-ohjelma)
pääjehun 20 vuotta kypsynyt kirja on esimmäinen kokonaisvaltainen
kompleksisuuden syntyä yksinkertaisissa systeemeissä selittävä teos.
Mahdollisesti uuden tieteenalan synty.
Nerokasta fiktiota:
Jeff Noon - Wurt, Pollen, Automated Alice, Nymphomation, Pixel Juice,
Needle in the Groove, Cobralingus, Falling out of Cars
Aivan käsittämättömän taitava manchesterläinen nykykirjailija jonka
kirjallinen tyyli on jotain täysin ennennäkemätöntä. Kirjallisuuden IDM:ää,
lauseiden ja sanojen "miksaamista". Tätä ei vaan saa missata.
Tässä Cobralinguksen websiten esimerkki Noonin "miksaamisesta"
samaisessa teoksessa.
James H. Austin - Zen and the Brain
Aivotutkijan kirjoittama osaksi omaelämänkerrallinen teos joka kokoaa
kaiken nykytiedon aivoista ja tietoisuudesta ja tarkastelee kirjoittajan
omia mystisiä kokemuksia sen valossa. Erittäin vakuuttava kirja.
Fritjof Capra - The Tao of Physics
Fyysikon kirjoittama kirja modernin fysiikan ja idän mystiikan maailman-
katsomusten yhteyksistä. Vaikkakin hieman vanhentunut niin erittäin
mielenkiintoista luettavaa.
Uraauurtavaa tiedettä:
Stephen Wolfram - A New Kind of Science
Legendaarisen tutkijan ja Wolfram Researchin (mm. Mathematica-ohjelma)
pääjehun 20 vuotta kypsynyt kirja on esimmäinen kokonaisvaltainen
kompleksisuuden syntyä yksinkertaisissa systeemeissä selittävä teos.
Mahdollisesti uuden tieteenalan synty.
Nerokasta fiktiota:
Jeff Noon - Wurt, Pollen, Automated Alice, Nymphomation, Pixel Juice,
Needle in the Groove, Cobralingus, Falling out of Cars
Aivan käsittämättömän taitava manchesterläinen nykykirjailija jonka
kirjallinen tyyli on jotain täysin ennennäkemätöntä. Kirjallisuuden IDM:ää,
lauseiden ja sanojen "miksaamista". Tätä ei vaan saa missata.
Tässä Cobralinguksen websiten esimerkki Noonin "miksaamisesta"
samaisessa teoksessa.
Päivän nimi on:
Alistair Reynolds
Luettuani jokin aika sitten M. John Harrisonin
nerokkaan Light -teoksen totesin, että ehkä
eeppisellä hard core scifillä olisi vielä
jotain tarjottavaa tällaselle kyynikollekin,
ja looginen kosketuspinta Harrisonin jälkeen
oli ESA:ssa fyysikkona työskentelevä
Reynolds, jota Harrison itsekin on suitsutellut.
Aloitin luonnollisesti Reynoldsin esikoisteoksesta
Revelation Space, jossa galaktinen mittakaava
otetaan haltuun yhtä suvereenisti kuin Harrisonin
Lightissa ja yhtä ehdottomalla tieteellisellä
vakuuttavuudella. Pirstaloitunut ihmiskunta hapuilee
Linnunradan pimeydessä tähtienvälisten
matkojen kestäessä pahimmillaan useita
sukupolvia ja uuden teknologian mukana on
saatu paitsi vastauksia, myös koko liuta
uusia kysymyksiä ja haasteita.
Ykköskamaa.
Valitettavasti Reynoldsin seuraava teos, Chasm City, joka
sijoittuu löyhästi samaan historialliseen jatkumoon
edeltäjänsä kanssa, ei saavuta ihan samoja sfäärejä
ja lunastaa vasta loppumetreillä, läväyttäen
sinänsä sujuvan ajojahtitarinan päätteeksi lukijan
eteen himmeitä visioita miljoonia vuosia vanhasta
sivilisaatiosta ja sen selviytymistaistelusta.
Ihan ok, ja tämäkin kirja kannattaa lukea pohjustuksena
Reynoldsin seuraavalle, mutta pieni pettymys silti
debyyttiin verrattuna, semminkin kun teoksen
PITÄISI edetä hyvinkin pitkältä henkilökuvausten
ja dialogin varassa, jotka valitettavasti ovat Reynoldsin
kompastuskiviä kertojana.
Jatkumon seuraava kirja, Redemption Ark onkin
sitten taas sellaista kovan scifin ykkösviihdettä että
Chasm Cityn tuottama pettymys unohtuu nopeasti.
Aiemmissa kirjoissa ilmaan heiteltyjä viitteitä
nivotaan yhteen ja uusia näkökulmia galaktisiin
mysteereihin avautuu, henkilökuvaus on ajoittain
jo liiankin yksioikoista (Reynoldsin helmasynti),
mutta visio-osasto ei jätä mitään toivomisen
varaan tälläkään kertaa. Ehtaa.
Lukematta vielä tuorein osa, Absolution Gap.
Suositellaan ainakin kaikille fysiikkaa opiskeleville ;)
Alistair Reynolds
Luettuani jokin aika sitten M. John Harrisonin
nerokkaan Light -teoksen totesin, että ehkä
eeppisellä hard core scifillä olisi vielä
jotain tarjottavaa tällaselle kyynikollekin,
ja looginen kosketuspinta Harrisonin jälkeen
oli ESA:ssa fyysikkona työskentelevä
Reynolds, jota Harrison itsekin on suitsutellut.
Aloitin luonnollisesti Reynoldsin esikoisteoksesta
Revelation Space, jossa galaktinen mittakaava
otetaan haltuun yhtä suvereenisti kuin Harrisonin
Lightissa ja yhtä ehdottomalla tieteellisellä
vakuuttavuudella. Pirstaloitunut ihmiskunta hapuilee
Linnunradan pimeydessä tähtienvälisten
matkojen kestäessä pahimmillaan useita
sukupolvia ja uuden teknologian mukana on
saatu paitsi vastauksia, myös koko liuta
uusia kysymyksiä ja haasteita.
Ykköskamaa.
Valitettavasti Reynoldsin seuraava teos, Chasm City, joka
sijoittuu löyhästi samaan historialliseen jatkumoon
edeltäjänsä kanssa, ei saavuta ihan samoja sfäärejä
ja lunastaa vasta loppumetreillä, läväyttäen
sinänsä sujuvan ajojahtitarinan päätteeksi lukijan
eteen himmeitä visioita miljoonia vuosia vanhasta
sivilisaatiosta ja sen selviytymistaistelusta.
Ihan ok, ja tämäkin kirja kannattaa lukea pohjustuksena
Reynoldsin seuraavalle, mutta pieni pettymys silti
debyyttiin verrattuna, semminkin kun teoksen
PITÄISI edetä hyvinkin pitkältä henkilökuvausten
ja dialogin varassa, jotka valitettavasti ovat Reynoldsin
kompastuskiviä kertojana.
Jatkumon seuraava kirja, Redemption Ark onkin
sitten taas sellaista kovan scifin ykkösviihdettä että
Chasm Cityn tuottama pettymys unohtuu nopeasti.
Aiemmissa kirjoissa ilmaan heiteltyjä viitteitä
nivotaan yhteen ja uusia näkökulmia galaktisiin
mysteereihin avautuu, henkilökuvaus on ajoittain
jo liiankin yksioikoista (Reynoldsin helmasynti),
mutta visio-osasto ei jätä mitään toivomisen
varaan tälläkään kertaa. Ehtaa.
Lukematta vielä tuorein osa, Absolution Gap.
Suositellaan ainakin kaikille fysiikkaa opiskeleville ;)
luin just ton "HARRY POTTER ja LIEKEHTIVÄ PIKARI" kirjan ja oli se ihan jees. ei niin hyvä kuin se "Azxkzkxkabakakaan vanki" tms. hiukan kärsi samasta ongelmasta kuinkaikki muukin viihde ntkyään. loppu jää auki ja odottamaan sitä jatko-osaa. eli tässätapauuksessa tota "feeniksin kiltaa"? jeps. suosittelen edelleen Pottereita kaikille lapsen mielisile.
Gabriel García Márquez
Sadan vuoden yksinäisyys
Meneillään juuri, vielä ei tosin voi muodostaa
mitään mainitsemisen arvoista mielipidettä.
Sadan vuoden yksinäisyys
Meneillään juuri, vielä ei tosin voi muodostaa
mitään mainitsemisen arvoista mielipidettä.
äitini antoi kesälukemiseksi tällaisen mukavan keveän kirjan kuin:
kiran desai: hulabaloo hedelmätarhassa
voin oikein mielellänikin suositella.
kiran desai: hulabaloo hedelmätarhassa
voin oikein mielellänikin suositella.
Juu aloin sitten lukemaan sitä jonkun suosittelemaa Trumbon Sotilaspoikaa. Aikas jänskä kirja kyllä. Pistää kyllä ajattelemaan. Ja aika moni tässä maailmassa vois lukea kyseisen kirjan..
Michael Mooren Dude, Where's My Country? on uskomattoman hauska ja valaiseva kirja.. Suosittelen :roll: